BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: Tyty - 10.01.2017, 13:17
-
Kysymys siis otsikossa.
Tämän foorumin kirjoittelua, jäsenten profiilitekstejä ja deitti-ilmoja lueskellessa on tullut vaikutelma, että aika moni bdsm:n harrastaja (tai muuten kinky) on joko rehdisti poly (ottamatta kantaa tarkoittaako poly nyt useita yhtäaikaisia rakkaussuhteita vai sitä että on se yksi ensisijainen rakkauden kohde ja sitten se luvalla hankittu leikkikaveri), tai sitten hakee salassa pidettävää leikkikaveria. Myös livenä tuntemani kinkyt suhtautuvat aika myönteisesti usean yhtäaikaisen kumppanin pitämiseen, osa luvalla osa salassa. Olenko tulkinnut väärin? Onko monosuhteet kinkyillä jotenkin harvinaisempia kuin suomalaisilla keskimäärin? Tai onko rehelliset ja uskolliset monosuhteet katoava luonnonvara - kuinka yleistä tuo salaisen leikkikaverin pitäminen on? En tarkoita nyt aloittaa arvokeskustelua mono- vs. polysuhteiden paremmuudesta tai huonommuudesta, vaan yleisyydestä. Tuli nimittäin mieleen noista pitkäaikaisen seuran löytymistä koskevista keskusteluista tämä aihe, sillä seuran löytymisen kannalta on kai olennaista, että kumppanilla olisi aika samankaltaiset näkemykset siitä että onko ainoa vai onko monta yhtäaikaa.
-
Mulla on näkemys se, että täällä olevat ihmiset ovat vanilija-väkeä paremmin sinut itsensä ja seksuaalisuutensa kanssa. Ja tämän vuoksi pystyvät myös keskustelemaan asioita niiden oikeilla nimillä.
Tällaisessa paikassa on myös paljon helpompi "tunnustaa" omat suuntautumisensa tulematta tuomituksi ja ehkäpä sen takia täällä myös vaikuttaa olevan enemmän monisuhteisia ihmisiä.
Avoimuus ja uteliaisuus erottaa varmasti tätä porukkaa vanilijaporukasta.
-
Monille polysuhde tai muu leikkiseura on ratkaisu ongelmaan ettei löydy sitä täydellistä seksuaalista kumppania ja elämänkumppania samassa paketissa.
-
Mun polysuhteet on olleet rehellisempiä ja uskollisempia kuin monosuhteet. Halusin vain tätä asiaa kommentoida, en osaa antaa mitään syväluotaavaa analyysiä miksi polyja pyörii tässä piirissä. :)
-
Ymmärrän hyvin syyt polysuhteeseen ja primäärisuhteen ulkopuoliseen leikkiseuraan. Olen tosin itse mono pitkässä suhteessa, ja kumppanini on mono samaten. En ole siis itse etsimässä seuraa, mutta pohdin tässä, että jos kävisi niin että seuran etsiminen tulisi joskus ajankohtaiseksi niin kuinka paljon seuranhakua vaikeuttaisi se, että edellytän subiltani / switch-kumppaniltani monogamisuutta. Mielestäni olennaista tässä on itsetuntemus. Täytyy tuntea itseään sen verran hyvin, että tietää millaisen suhteen haluaa (millaiset suhteet haluaa). Ja olla siitä rehellinen itselleen. Ja sen jälkeen rehellinen muille.
-
Täällä ihmiset ovat sinut seksuaalisuutensa kanssa ja suurimmalle osalle seksuaalisuus on hyvin merkittävä ja tärkeä asia.
Tätä kautta jos oma elämänkumppani ei pysty tyydyttämään jokaista osa-aluetta tai itse ei pysty tyydyttää elämänkumppaniaan jokaisella osa-alueella, ymmärretään asia, että kuinka tärkeä osa seksuaalisuutta se kuitenkin on ja annetaan lupa siihen leikkikaveriin. Jossain tapauksessa pareilla on yhteisiä leikkikavereita, osalle toimii piristeenä, osalle vaan tuomaan erilaista nautintoa, muuttamaan dynamiikkaa jne.
Uskoakseni tämä on se syy, miksi polyja ja muita versioita monisuhteista tai avoimista suhteista on näissä piireissä paljon.
Monojakin on, osa toimii tiettyjen rajojen sisällä toisten kanssa ilman seksiä, toiset ihan täysin puhtaasti monoja. Seuranhaussa kyllä tulee olla rehellinen tämän suhteen, sillä tuskin poly tms yhtäkkiä suostuu lopettaa muut suhteet, jos mono on valehdellut tästä puolesta. Itselleen on oltava ehdottomasti rehellinen, että pystyykö antaa toisen touhuta muiden kanssa, tai haluaako itse useamman suhteen vai haluaako sen yhteen henkilöön sidotun suhteen.
-
Kyllä se Isrika taas kiteytti asia hienosti. Täysin samaa mieltä.
-
Ei ole.
Ei ole olemassa mitään normia tai tyypillistä kinkyä.
Tyypillinen kinky ei ole vanilja .... muuta on vaikea sanoa.
-
..80-, ja 90-luvulla kukaan silloisista tuntemistani kinkyistä -ei ollu poly (siis omiensanojensa mukaan moniamorinen,tms).. Aika harva edes 2000-2010..
Uskon et menee terminä ohi ja taas "keksitään uusia trendejä"..
-
Myönnän että itsellä on hyvin vähän kokemusta kinky piireistä ja oma kokemukseni ei varmasti vastaa tarpeeksi suurta otoskokoa tilastolliseen analyysiin, mutta jokainen tähän asti tapaamani kinky ja/tai minulle ehdotuksia/kyselyjä kirjoittanut on taipunut enemmän polyn puolelle.
Itse kuljen vaistomaisesti aina kohti monoutta jos siihen on mahdollisuus...ja se tekeekin sen sopivan löytämistä (joilla on samat kiinnostuksen kohteet ja kemiat toimii) kinky piireistä yllättävän vaikeaa.
Kyllä meitä monoja varmasti on enemmän, tuntuvat vain piileksivän jossain :)
-
BDSM on vain suuri sateenvarjo, jonka alle mahtuu kaikkea. Sekin ehkä on oleellista huomata, että poly ei tarkoita samaa kuin kinky. Monet polyt harrastavat ihan vain vaniljaa, eivätkä käykää tällaisilla foorumeilla. Kun tätä foorumia miettii niin monosuhteissa olevilla ei välttämättä ole edes tarpeita olla täällä tai skenessä.Polyydessäkin on eroja. Toiset rakentavat enemmän tai vähemmän pysyviä rakkauteen perustuvia ei-niin-hierarkisia kuvioita, ja toiset taas sanovat itseään polyamoriksi koska heillä on vanilja-avioliiton ohella kinkysuhde jonka rajat ja keston vaniljapuoliso päättää. Kannattaa olla ihan rehellinen siitä, että mono. Jos joskus joutuisin etsimään seuraa niin itse skippaisin kaikki polyseksuaalit, koska polyseksuaalisuudessa on liian monta liikkuvaa osaa.
-
..80-, ja 90-luvulla kukaan silloisista tuntemistani kinkyistä -ei ollu poly (siis omiensanojensa mukaan moniamorinen,tms).. Aika harva edes 2000-2010..
Uskon et menee terminä ohi ja taas "keksitään uusia trendejä"..
En ite miellä asiaa trendinä. Enempi, että tietoisuus on kasvanut moisen asian suhteen. Toki, kun moisen tietoisuus kasvaa niin mukana tulee aina niitä, jotka ratsastaa moisella termillä. Onhan se helpompi perustella halunsa panna kaikkea mikä liikkuu polyamorisuudella (tällei tosi kärjistetysti). Joten kuten niin monen muun asian kanssa osa on aidosti juurikin sitä mitä sanovat olevansa, osa etsii itseään ja kokeilee asioita ja osa yksinkertaisesti väittää olevansa jotain mitä eivät ole.
-
Uskon et menee terminä ohi ja taas "keksitään uusia trendejä"..
::)
Jos tälle linjalle lähdetään niin pikemminkin se monotrendi on jäämässä historiaan.
-
En ite miellä asiaa trendinä. Enempi, että tietoisuus on kasvanut moisen asian suhteen. Toki, kun moisen tietoisuus kasvaa niin mukana tulee aina niitä, jotka ratsastaa moisella termillä. Onhan se helpompi perustella halunsa panna kaikkea mikä liikkuu polyamorisuudella (tällei tosi kärjistetysti). Joten kuten niin monen muun asian kanssa osa on aidosti juurikin sitä mitä sanovat olevansa, osa etsii itseään ja kokeilee asioita ja osa yksinkertaisesti väittää olevansa jotain mitä eivät ole.
Aika harvoin olen tavannut sellaisia "panen kaikkea mikä liikkuu" -ihmisiä, jotka käyttää polyytta perusteluna. Valtaosa polyista on ihan yhtä valikoivia sen suhteen ketä panee. Itselläni tilanne on se, etten etsi "sitä täydellistä", koska sellaista ei ole olemassa, kenellekään. Löydän vain ihmisiä, joistakin saattaa tulla läheisiä ja rakkaita. En keksi mitään syytä, miksi niitä saisi olla vain yksi.
-
BDSM on vain suuri sateenvarjo, jonka alle mahtuu kaikkea.
Samoilla linjoilla. Moni voi mieltää tämän sen verran avarakatseiseksi foorumiksi että asiasta uskalletaan ja halutaan puhua täällä suoraan. Avoimesti polyt tuomitaan nimittäin aika herkästi vaniljapiireissä, joten monet vanilja-polyamoriset eivät asiaa varmasti kauheasti mainosta. Kuka jaksaa aina joutua puolustelemaan itseään ja elämänvalintojaan? Lienee ikävän tuttua monessa muussakin valtavirrasta poikkeavassa asiassa. Siksi varmaan aika monet vaniljat päättävät kertoa asiasta vain lähimmille, jos heillekään = polyamorisuus voi vaikuttaa olevan täällä yliedustettuna? :)
-
Uskon et menee terminä ohi ja taas "keksitään uusia trendejä"..
::)
Jos tälle linjalle lähdetään niin pikemminkin se monotrendi on jäämässä historiaan.
Jos tällä linjalla jatketaan, trendi näyttäisi olevan sellainenkin, että nuorison parissa heteroseksuaalisuus ja cis-sukupuolisuus ovat jäämässä tyystin passé. Noh, koirat haukkuu ja karavaani kulkee. 8)
https://broadly.vice.com/en_us/article/teens-these-days-are-queer-af-new-study-says (https://broadly.vice.com/en_us/article/teens-these-days-are-queer-af-new-study-says)
-
Uskon et menee terminä ohi ja taas "keksitään uusia trendejä"..
::)
Jos tälle linjalle lähdetään niin pikemminkin se monotrendi on jäämässä historiaan.
Heheh.. Joo, niin täs tullee käymään..:( onneks luultavasti ehdin delaa ennenkö oma sääty vaihdettava mainstream polyks tai muslimiks, ettei joutus vääräuskoisena "kivitetyks" ;D
ps. Ironisesti täytyy todeta että elettävä sitten toivossa että tulevaisuuden "polykuvioissa" elävät kantavat vastuunsa lisääntymisestä, jos kun monotyyppiset avio-, avoliitot joissa käsittääkseni vielä tänään syntyvyys on reilu 90% koko väestöstä -katoavat.
Sitäpäivää ja infoa odotelles et "kinkypolypallossa" elävistä naisista edes 3 olis synnyttänyt ja kasvattanut yhteiset lapset esim. täysi-ikäisiksi "samassa taloudessa"..
-
Kuinkahan moni luulee polyn olevan sama asia kuin "petän puolisoa muiden kanssa."
-
Enpä nyt olisi nykyisessä maapallon kantokyvyn ylittävästä ylikansoitustilanteessa huolissani polypalleroisten lisääntymisestä. Käsittääkseni lisääntymisen edellytyksenä on sukusolujen kohtaaminen, ei siviilisääty tai orientaatio.. ::)
Hieman ikävässä sävyssä kokisin tämän spekulaation polysuhteista. Jos ei ole omakohtaista kokemusta saatikka kiinnostusta sellaisia suhdemalleja kohtaan, miksi antaa tuulen heiluttaa näppäimistöä? Kyllä internetistä ja kirjoista ja muista sellaisista tietoa löytyy jos sitä haluaa hakea.
Yksiavioisuus on kuitenkin sekin vain sosiaalinen konstruktio eikä biologinen, evoluution tai muunkaanlainen fakta. Olisikin mielenkiintoista tietää moniko itsensä monosuhteiseksi määrittelevistä on koskaan pettänyt puolisoaan tai kumppaniaan. Jos kyllä, miksi luikerrella epärehellisesti jos voisi toimia avoimesti? Eikö yksi kumppani riittänytkään? Tai kuinka moni monosuhteiseksi identifioituva harrastaa ns. sarjamonogamiaa eli vaihtaa nopealla tahdilla suhteesta toiseen. Kävin aiheesta taannoin mielenkiintoista keskustelua monovaniljaystävän kanssa ja hänestä oli soveliaampaa lopettaa olemassa oleva suhde pettämiseen ja siirtyä saman tien suhteeseen pettämiskumppanin kanssa ja toistaa tätä kuviota ad nauseum kuin olla rehellisesti avoimilla korteilla monisuhteinen.
-
Isrikalle kymmenen pistettä. Oma heiveröinen kokemus aiheesta on juuri tuo eli puolisoiden kinkytoiveet ei toteudu suhteessa, joten lupa hakea sitä muualta annetaan, koska seksuaalisuuden tärkeys ymmärretään.
-
Isrikalle kymmenen pistettä. Oma heiveröinen kokemus aiheesta on juuri tuo eli puolisoiden kinkytoiveet ei toteudu suhteessa, joten lupa hakea sitä muualta annetaan, koska seksuaalisuuden tärkeys ymmärretään.
Tai vaniljatoiveet :D
-
En ite miellä asiaa trendinä. Enempi, että tietoisuus on kasvanut moisen asian suhteen. Toki, kun moisen tietoisuus kasvaa niin mukana tulee aina niitä, jotka ratsastaa moisella termillä. Onhan se helpompi perustella halunsa panna kaikkea mikä liikkuu polyamorisuudella (tällei tosi kärjistetysti). Joten kuten niin monen muun asian kanssa osa on aidosti juurikin sitä mitä sanovat olevansa, osa etsii itseään ja kokeilee asioita ja osa yksinkertaisesti väittää olevansa jotain mitä eivät ole.
Aika harvoin olen tavannut sellaisia "panen kaikkea mikä liikkuu" -ihmisiä, jotka käyttää polyytta perusteluna. Valtaosa polyista on ihan yhtä valikoivia sen suhteen ketä panee. Itselläni tilanne on se, etten etsi "sitä täydellistä", koska sellaista ei ole olemassa, kenellekään. Löydän vain ihmisiä, joistakin saattaa tulla läheisiä ja rakkaita. En keksi mitään syytä, miksi niitä saisi olla vain yksi.
Harvassa nuo onneksi taitavat ollakkin (ja sen takia tuossa tuo raju kärjistys). Mono sopii varmasti toisille, toisille taas polyamoria. Luontomaailmakin on täynnä esimerkkejä molemmista.
En itsekkään keksi mitään hyvää syytä, miksi joku ei saisi rakastaa tai olla useamman ihmisen kanssa. Olettaen toki siis, että kaikki tapahtuu avoimesti eikä salaa eri kumppaneilta (joka taas ei ole polyamoriaa käsittääkseni).
Vielä lisäyksenä tuohon ekaan viestiini, että tietoisuuden lisäksi myös väylät puhua asiasta avoimesti tai anonyymisti ovat lisääntyneet huomattavasti sitten Pulsen muistelemien 90-luvun aikojen. Sosiaalinen media ja Internet on muuttanut kanssakäymistä ja on paljon helpompi kertoa olevan polyamoorinen jossain nettipalstoilla, eikä jakaa sitä tietoa naapureille/sukulaisille/kavereille.
-
Olisikin mielenkiintoista tietää moniko itsensä monosuhteiseksi määrittelevistä on koskaan pettänyt puolisoaan tai kumppaniaan. Jos kyllä, miksi luikerrella epärehellisesti jos voisi toimia avoimesti? Eikö yksi kumppani riittänytkään? Tai kuinka moni monosuhteiseksi identifioituva harrastaa ns. sarjamonogamiaa eli vaihtaa nopealla tahdilla suhteesta toiseen. Kävin aiheesta taannoin mielenkiintoista keskustelua monovaniljaystävän kanssa ja hänestä oli soveliaampaa lopettaa olemassa oleva suhde pettämiseen ja siirtyä saman tien suhteeseen pettämiskumppanin kanssa ja toistaa tätä kuviota ad nauseum kuin olla rehellisesti avoimilla korteilla monisuhteinen.
En ole pettänyt mutta haluaisin silti kommentoida. Kysyit mikä johtaa siihen että pettää monosuhteessa eikä ole avoimesti poly tai pidä avoimesti leikkikaveria. Luulen että perimmäisiä syitä voi olla kaksi, ehkä kolme.
Joko huono itsetuntemus. Ei tunne itseään, toiveitaan, tarpeitaan ja arvojaan niin hyvin, että osaisi määritellä itselleen mitä haluaa suhteelta ja seksiltä (ja elämältä). Tai ei ehkä ole koskaan edes miettinyt asiaa, elää porskuttaa vaan pohtimatta ja rapatessa roiskuu. Tai ei osaa olla itselleen rehellinen siitä mitä haluaa ja odottaa, syystä tai toisesta.
Toinen syy voisi olla se, että pelkää ettei itse riitä tai kelpaa sellaisena kuin on. Jos tunnustaisi avoimesti ja rehellisesti että on poly tai että haluaa myös sen leikkikaverin, niin miten monokumppani tähän suhtautuisi? Luultavasti haluaisi lopettaa suhteen, jos asia on täysin sen monokumppanin arvojen vastainen. Jos taas avoimesti jo ekoilla treffeillä tunnustaisi että on poly, saisi luultavasti pakit monohenkiseltä treffikumppanilta. Oikeastihan asioiden pitäisi mennä näin, ja suhteeseen pitäisi etsiytyä vain suunnilleen samantapaista suhdetta haluavan kanssa. Mutta koska ne nallekarkit eivät aina mene tasan ja kaikille ei löydy samanhenkisiä kumppaneita, niin osa ihmisistä päätyy valheelliseen kuvioon, päämääränä saada jotain mitä ei avoimin kortein saisi.
Kolmas syy voisi olla ehkä puhtaasti itsekkyys ja oikeutuksen tunne ja jonkunlainen kaksoisstandardi. Pettää (salassa), koska itsekkäästi haluaa jotain mitä ei saisi ilman pettämistä luopumatta nykyisestä. Kokee elämässä ylipäätään, että minulla on oikeus seurata halujani (vaikka se satuttaisi toista). Yleensähän nämä pettäjät eivät todellakaan sallisi kumppanilleen parisuhteen ulkopuolisia seksisuhteita, ja suuttuvat jos käy ilmi että heidän kumppaninsa on pettänyt heitä. Eli eivät salli toiselle sitä mitä tekevät itse. Ymmärtääkseni taas poly sallii kumppanilleen saman mitä tekee itse, mikäli kumppani sellaista haluaa tehdä.
Itse en voi millään arvostaa selän takana toimimista, avointa polyhenkisyyttä sensijaan arvostan siinä missä muitakin suhdetapoja, kunhan on rehellinen siitä mitä onkin.
-
Yksiavioisuus on kuitenkin sekin vain sosiaalinen konstruktio eikä biologinen, evoluution tai muunkaanlainen fakta.
En usko, että on sosiaalinen konstruktio. Harvassa ovat ihmiset, jotka tahtovat muunlaisia suhteita kuin yhteen sitoutuvia.
Avioliitoista edelleen noin puolet loppuu vasta kuolemaan, ja jopa nuoruuden kokeilusuhteissa tahdotaan sitoutua vain yhteen.
Sarja-avioisuus saattaa olla totta, mutta aika vähän todellisuutta tarkastelemalla löytää viitteitä siitä, että ihmiset laajamittaisesti tahtoisivat elää suhteissa, joissa on useampi kuin yksi kumppani.
-
Kytkin täällä taas pohdiskelee. Onko tämä polyhenkisyyden harjoittaminen tai salaisen leikkikaverin hankkiminen mielestänne jossain määrin riippuvainen D/s-asetelman roolista (joka henkilöllä siinä on)? Onko niin, että D määrittelee suhteen polyyden asteen (tai D on se, joka hankkii salassa sen leikkikaverin)? Pystyisittekö näkemään tilannetta, missä D olisi mono ja s toteuttaisi avoimesti polyhenkisyyttään? Tai D olisi mono, ja s hankkisi hänen selän takana salasessioD:n itselleen?
-
Pystyisittekö näkemään tilannetta, missä D olisi mono ja s toteuttaisi avoimesti polyhenkisyyttään? Tai D olisi mono, ja s hankkisi hänen selän takana salasessioD:n itselleen?
Itse asiassa pystyn näkemään moisen tilanteen. Kummankinlaisen tilanteen, siis. Jos se D ei kykene tarjoamaan s:lle kaikkea mitä se tarvii, niin miksei?
En minä tiedä kaikkia syitä, miksi ihmiset hankkii sivusuhteita, tai miksi niitä pitäis sanoa. Enkä usko, että D/s- suhteen dynamiikalla loppujen lopuksi ihan valtavan suurta merkitystä on tämän asian suhteen. Vaikka luulenkin, että on yleisempää että D hankkii itelleen toisia subeja, kuin että s hankkii toisen D:n. Mutta kunhan ajattelen, en ole ottanut asiasta selvää sen enempää.
-
Mun omat ei leiki muitten kanssa ilman lupaa ja omani kyllä tietää että leikin muutaman muunkin kanssa ja myös muitten kanssa jos niin haluan.
Miehenä ja omistushaluisena en tartte muutamaa narttua enempää itelleni saadakseni tarpeekseni ja pitääkseni narttuni sopivasti kurissa ja valmiina itteeni varten :P
Eli kysymykseen vastaus on omalla kohdallani vaikken kinky olekkaan niin 1-3 :)
-
Yksiavioisuus on kuitenkin sekin vain sosiaalinen konstruktio eikä biologinen, evoluution tai muunkaanlainen fakta. Olisikin mielenkiintoista tietää moniko itsensä monosuhteiseksi määrittelevistä on koskaan pettänyt puolisoaan tai kumppaniaan.
Aika tylyä, sanoisin. Ihminen on siitä kumma otus, että pystyy ylikirjoittamaan biologian sanelemat käyttäytymismallit kulttuurilla, rakkaudella, opettelulla, järjellä ja päättäväisyydellä. Ihminen on ollut läpi historian lähes kaikkea ja käyttäytynyt mitä eriskummallisin tavoin eri kulttuureissa eri aikakausina. Kaikki mitä ihminen tekee, on luonnollista ihmiseltä.
Et ole sen enempää "oikea" ihminen kuin kukaan muukaan.
Jos haluat kaikki sosiaaliset konstruktiot heittää pois ja toimia puhtaasti sen mukaan mihin biologia sinut on varustanut, juoksisit riistaa kiinni keihäs kädessä savannilla tuhkat poskilla, hikikarpalot otsalla, hedelmää vatsassa ja aurinko silmissä.
Polyt ja monot ovat kaikki ihan tavallisia ihmisiä.
-
Kytkin täällä taas pohdiskelee. Onko tämä polyhenkisyyden harjoittaminen tai salaisen leikkikaverin hankkiminen mielestänne jossain määrin riippuvainen D/s-asetelman roolista (joka henkilöllä siinä on)? Onko niin, että D määrittelee suhteen polyyden asteen (tai D on se, joka hankkii salassa sen leikkikaverin)? Pystyisittekö näkemään tilannetta, missä D olisi mono ja s toteuttaisi avoimesti polyhenkisyyttään? Tai D olisi mono, ja s hankkisi hänen selän takana salasessioD:n itselleen?
D voi haluta hallita s:n elämää niin, ettei s:lla saa olla muita kuin kyseinen D. Vaikea s:lla on esim. päiväaskaretehtävissä seurata kahden D:n ohjeita.
Mutta esimerkiksi miulla on tällä hetkellä Poju-san, joka on niin ylempi kuin tasavertainen kumppani ja olen hänen ainoansa. Hän on kuitenkin vanilja painotteinen (kinkymausteilla) ja antaa miun toteuttaa kinkyyttäni sitten toisessa seurassa. Eikä Poju-san ole varma, aikooko edes käyttää tilaisuuttaan/mahdollisuuttaan toiseen suhteeseen.
Eli kuten aikaisemmin on jo todettu, niin jos ei seksuaalisuus suhteessa täyty tai tuntee vain että rakkautta on jaettavaksi useammalle, niin miksi sitten "tyytyä yhteen". Itse ihastun/hurmaannun helposti, harva ystäväkään on tietoinen kuinka arvokkaita he miulle ovat. Nämä tunteet eivät kuitenkaan osaa kadotakkaan nopeasti kerta ovat hitaasti syntyneet. Sitten on tietenkin ensisilmäyksellä ihastumista sekä helpon, hauskan ja turvallisen seuran löytyminen, mikä on suonut miulle mitä ihanimman piirin jonka kanssa voin toteuttaa itseäni, antaa huomiota ja olla huomioituna. :love:
Itse olen määrittänyt suhteeni. Keskusteluita on käyty ja suullisia sopimuksia luotu. Jokainen suhde on erikoinen. Jotkut suhteet syvenee enemmän kuin toiset.
-
Yksiavioisuus on kuitenkin sekin vain sosiaalinen konstruktio eikä biologinen, evoluution tai muunkaanlainen fakta.
En usko, että on sosiaalinen konstruktio. Harvassa ovat ihmiset, jotka tahtovat muunlaisia suhteita kuin yhteen sitoutuvia.
Avioliitoista edelleen noin puolet loppuu vasta kuolemaan, ja jopa nuoruuden kokeilusuhteissa tahdotaan sitoutua vain yhteen.
Sarja-avioisuus saattaa olla totta, mutta aika vähän todellisuutta tarkastelemalla löytää viitteitä siitä, että ihmiset laajamittaisesti tahtoisivat elää suhteissa, joissa on useampi kuin yksi kumppani.
Nyky ihminen on elänyt n.200 000 vuotta elinolosuhteissa ja yhteiskunnissa, missä sitoutuminen on ollut hyvin ratkaisevaa, niin lajin selviytymisen, kuin myös yhteisöjen kehittymisen kannalta. Siten myös on kehittyneet tätä tukevat instituutiot. Pääosin on kyseessä olleet yksiavioiset liitot. Kuitenkin on ollut myös ja on edelleen lukuisia moniavioisia yhteiskuntia, mutta tuon toimeentulon/selviytymisen takia, ne ovat lähes aina olleet yksi mies - useampi vaimo. Vasta aivan viimeisten vuosikymmenten aikana on länsimainen kehitys luonut tilanteen, ettei jälkikasvun selviytyminen edellytä pysyvää monoamorista suhdetta tai yleensäkään miehen läsnä oloa. Mies voi huoleta jättää lastensa äidin ja nainen voi lempata äijänsä pihalle ja pärjää silti. Siitä huolimatta yhteiskunta ja ympäristö edelleen opettaa ja luo sen lähes jokaiselle lapselle ja nuorelle ihmiselle haaveen ja kuvitelman siitä täydellisestä onnellisesta tulevaisuudesta, missä löydetään se yksi rakas, jonka kanssa tehdään lapset ja eletään onnellisena yhdessä, kunnes kuolema erottaa. Meillä on geenipohjainen tarve sitoutumiseen, mutta vahvemmin taitaa kuitenkin vaikuttaa tuo sosiaalinen ympäristö, joka muokkaa ajattelua. Ihminen on oppiva, mukautuva ja ajatteleva eläin. Siksi ei geeniperimä aja yksinään monosuhteisiin. Sehän näkyy jo siinä, että vuosituhanten aikana on ollut myös vahvoja moniavioisia yhteiskuntia.
Brak toteaa, että edelleen puolet päättyy kuolemaan. Sen voi kääntää toisinkin päin. Vaikka olosuhteet, jotka ovat mahdollistaneet muunlaiset toiminta mallit, ovat olleet voimassa vasta yhden sukupolven, niin enää vain puolet kestävät loppuun saakka. Niissäkin on useissa ollut mukana pettämistä. Myös niissäkin suhteissa, jossa ei pettämistä ole ollut, niin kyseessä on ollut valoista kiinni pitäminen, vaikka kaipuuta muuhunkin olisikin ollut. Ainakin 90% niistä loppuun asti kestäneistä avioliitoista on peruja vielä "vanhoilta ajoilta" ja niitä "vanhan ajan" suhteita, joissa pariskunta on syntynyt ennen nykyisenkaltaista yhteiskuntaa, riittää vielä 30 - 40 vuotta.
En ala ennustamaan tulevaisuutta, mutten kyllä ihan suoraan myöskään allekirjoita Brakin näkemystä, ettei mitään kunnon viitteitä löydy muutokseen. No ehkä ei viitteitä niinkään haluun elää monen suhteen kommuunissa, mutta muuttuuko suhteet kuitenkin vahvast erilaiseen suuntaan, kuin perinteinen.
-
Yksiavioisuus on kuitenkin sekin vain sosiaalinen konstruktio eikä biologinen, evoluution tai muunkaanlainen fakta. Olisikin mielenkiintoista tietää moniko itsensä monosuhteiseksi määrittelevistä on koskaan pettänyt puolisoaan tai kumppaniaan.
Aika tylyä, sanoisin. Ihminen on siitä kumma otus, että pystyy ylikirjoittamaan biologian sanelemat käyttäytymismallit kulttuurilla, rakkaudella, opettelulla, järjellä ja päättäväisyydellä. Ihminen on ollut läpi historian lähes kaikkea ja käyttäytynyt mitä eriskummallisin tavoin eri kulttuureissa eri aikakausina. Kaikki mitä ihminen tekee, on luonnollista ihmiseltä.
Et ole sen enempää "oikea" ihminen kuin kukaan muukaan.
Jos haluat kaikki sosiaaliset konstruktiot heittää pois ja toimia puhtaasti sen mukaan mihin biologia sinut on varustanut, juoksisit riistaa kiinni keihäs kädessä savannilla tuhkat poskilla, hikikarpalot otsalla, hedelmää vatsassa ja aurinko silmissä.
Polyt ja monot ovat kaikki ihan tavallisia ihmisiä.
Täälläpä vain makailen kaukolämmollä varustetussa kerrostalossa pedissä tilkkutäkin alla kesytetyn kissapedon kanssa ja länkytän älylaitteen kautta ihmisen keksimässä internetissä. Ei kauheasti näy aurinkoa vielä tällaisena vuodenaikana eikä kauheasti savanniakaan lumen alta. Mutta onneksi rahtilaivat sentään tuovat persimoneja ja granaattiomenoita, ettei tarvitse keihäs kädessä juosta lähikauppaan. Luitkohan nyt ollenkaan tuota lainaamaasi viestin pätkää... ::) "Oikea" tai tavallinen ihminen? Halu heittää hittoon kaikki sosiaaliset konstruktiot?
Jos kaikki ihmisen eri kulttuureissa ja eri aikakausina tekemä on "luonnollista", silloinhan nekin tekemiset ovat vain sosiaalisia konstruktioita eli sosiaalisessa kanssakäymisessä muotoutuneita merkityksiä ja todellisuuksia. Kun kanssakäymisen muodot muuttuu, merkitykset muuttuu. Ei avioliittokaan ole enää kilpailevien sukujen välinen rauhansopimus ja aviopuolison raiskaaminenkin tehtiin laittomaksi.
-
Niin, no mulla on tuo sama vanilja ollut yli 20 vuotta ja sen kanssa tehtiin nuorina lapset. Kuitenkin olen uskaltautunut etsimään sitä salaista leikkikaveria täältä.
Salassa, koska en ole valmis vielä luopumaan lasteni isästä.
Täältä, jotta löytyisi sitä maustetta, jota ilman ei tunne olevansa edes elossa.
Toistaiseksi aika moni yhteydenotoista on ollut sellaisia, että vaniljasti sanottuna Panisin, mutta sitä mä en hae. Koen, että se olis vaan pettämistä. Toisaalta varmasti puoliso kokis tän puolen etsinnätkin pettämiseksi, joten päätin olla kertomatta. Ja teen kaikkeni, ettei totuus paljastu, vaikka uskaltaisin pyytää eroa huomenna.
Etsinnässä on kuitenkin tilanteeni ymmärtävä mies. Mutta sellainen, jolle riittäisi myös vain yksi leikkikaveri. Uskon, että lopulta löytyy sellainen, kenen kanssa toiveet menee just eikä melkein yhteen. Tai jatkan etsintää. Ei se ole viikon tai edes kuukausien päälle. Mutta jo pelkästään tautien pelossa, leikkikentän rajat pitää olla tiedossa.
Joten vastauksena itse aiheeseen, en koe olevani mitenkään poly. On vaniljakumppani ja voi olla kinkykumppani, mut mun kohdalla ne ei, ikävä kyllä, ole samassa paketissa.
-
Muutoinkin seksuaalisesti avoimilla ihmisillä tuntuu olevan paljon avonaisempi suhtautuminen mm. polysuhteisiin. Pettämiseen en ota mitään kantaa, koska en sitä itse harrasta tai suosi. Mutta olen silti sitä mieltä, että niin poly- kuin monosuhteet vaativat ihan yhtälaisen luottamuksen ja rehellisyyden partnerilleen. Omasta pervopiiristä löytyy sekä mono, että polyihmisiä, mutta suurimmalla osalla olen huomannut silti olevan täysin myönteinen käsitys polysuhteisiin, vaikkei itse niitä harrastakaan.
-
Muutoinkin seksuaalisesti avoimilla ihmisillä tuntuu olevan paljon avonaisempi suhtautuminen mm. polysuhteisiin.
Tuo riippuu myös kumppanista ja omista tunteista. Jos elän suhteessa, joka on ihan hyvä, saattavat ajatukset harhailla muualle. Mutta kun elän suhteessa, jossa tunnen vahvasti sekä henkisesti että fyysisesti, ajatukset eivät harhaile vaan sen sijaan mustasukkaisuus nostaa päätään.
Täytyy myös muistaa, että merkittävälle osalle ihmisistä seksi ei ole elämässä kovin tärkeää. He eivät halua edes omaa kumppaniaan, saati muita.
"Jopa 20 prosenttia suomalaisista harrastaa seksiä vain joka toinen kuukausi tai harvemmin, kertoo tuore RFSU:n tutkimus. Tutkimuksen mukaan suomalaisista naisista jopa 51 prosenttia ja miehistä 29 prosenttia kokee seksuaalista haluttomuutta."
http://yle.fi/uutiset/3-9395138
Minusta kulttuurissamme on joukko ihmisiä, jotka harrastavat seksiä samalla tavalla kuin jotkut harrastavat hiihtoa. Jos pyörii paljon tämän porukan liepeillä, saattaa käsitys suomalaisten todellisista seksuaalisista tarpeista ja parisuhdekäsityksistä vääristyä. Selvitysten mukaan suhdekäsityksiin on palannut konservatismi sen sijaan että ne olisivat avartuneet.
"Kansallisen Nuorisotutkimuksen 2012 mukaan nuoret eivät enää ole kiinnostuneita irtosuhteista, ja perhe-elämä viehättää villiä sinkkuelämää enemmän.
Tutkimuksen mukaan irtosuhteet eivät juuri kiinnosta nuoria.
Vain 14 prosenttia nuorista kertoo olevansa kiinnostunut irtosuhteista. Jopa 61 prosenttia nuorista kertoo olevansa kiinnostunut perhe-elämästä.
Suomalaisia nuoria luonnehditaan tutkimuksessa maanläheisiksi, perhekeskeisiksi ja arvoiltaan kohtalaisen konservatiivisiksi.
Irtosuhteiden ja sinkkuelämän sijaan nuoret arvostavat perhettä, vakituista parisuhdetta ja muita lähisuhteita."
http://www.iltasanomat.fi/seksi-parisuhde/art-2000000531755.html
http://yle.fi/uutiset/3-6259937
-
Jaa, monosuhdeko ihmiselle luonnollinen ja ihanteellinen, ei kyl uskois kun lueskelee näitä jatkuvalla syötöllä varatuilta äijiltä tulevia viestejä ;D. Joka kolmas suomalainen pettää kumppaniaan, ei kuulosta kauhean monolta. Mietin myös että jos ihminen tyytyis vaan yhteen kumppaniin, niin kaiken maailman seksityöläiset, ammattidommet ja prostituoidut kärsisi asiakaspulaa.. näillä ryhmillä kun kuitenkin 90% asiakkaista niitä "luotettavia" naimisissa olevia perheenisiä :D. Kyllä, Coolidge-efekti on ihan todellinen. Olemme eläimiä ihmisen valeasussa.
Aloittaja miettii onko polysuhteet kinkyillä yleisempiä kuin muilla. Varmaan on, moni onkin luetellut syitä siihen, avoimempi suhtautuminen seksuaalisuuteen, vaikea saada kaikkea haluamaansa yhdeltä kumppanilta, ym.
Scenessä on kuitenkin myös tosi paljon monoja, eikä monosuhde minusta ole täällä mikään kummallisuus. Ehkä polyt vaan on enemmän äänessä tällä palstalla. Kun mietin tuttuja kinkypareja, niin moni kyllä profiloi itsensä polyksi ja avoimien suhteiden kannattajaksi, mutta elää kuitenkin monosuhteessa. Joskus käy niinkin että polyna alkanut suhde muuttuu monoksi. Jos hakee itse monosuhdetta, ja tuntuu että kaikki ympärillä haluavat polyilla, se on vaan osa totuutta. Kyllä on täysin mahdollista löytää monosuhde scenestä, ei tartte vaniljaksi sen takia ryhtyä :D.
Mun mielestä on vaan hyvä että ihmiset toteuttavat muitakin suhdemalleja kun sitä peruskaavaa.
-
Pystyisittekö näkemään tilannetta, missä D olisi mono ja s toteuttaisi avoimesti polyhenkisyyttään?
Mutkia vähän suoristellen kyllä, meillä meni about vuosi suunnilleen juuri näin. Pettäminen taas on pettämistä niin mono- kuin polysuhteessakin, ei polyys tee siitä yhtään vähemmän väärää.
-
Ride tuossa asiaa sivuuttikin, mutta lisään vielä. Väitän, että niinkin paljon monosuhteita päättyy vasta kuolemaan pelkästään siksi, että avioeroon liittyy monissa kulttuurissa suuri stigma, ihan kuin se olisi joku valtava epäonnistuminen ja katastrofi. Jos olet eronnut, olet jotenkin huonompi ihminen. Siksi monet eivät uskalla hakea sitä eroa, vaan jatkavat siinä yhdessä suhteessa, joka ei ehkä tunnukaan niin täydelliseltä ja mukavalta. Jos ero olisi normaali ja hyväksytty asia, veikkaan että paljon enemmän suhteita päättyisi jo ennen hautaa.
-
Muutoinkin seksuaalisesti avoimilla ihmisillä tuntuu olevan paljon avonaisempi suhtautuminen mm. polysuhteisiin.
Jaa, eiköhän se kuitenkin ole niin että nämä ihmiset tavallaan romantisoivat haluaan ”etsiä onnea ja oikeaa” yhteiskunnallisesti päätä nostavan termin avulla.. Itse ainakin odotan myös polysta parisuhdemuotona sellaista että 10% väestöstä sitä harjoittaisi, ennenkuin julistaisin yhtään ”ilmiön pysyvyydestä” tai suosiosta..
Mietin perään helposti.. Kuinkakohan moni on ”kinky”..?! –Siis käyttävät esim. seksielämässään ns.kinkyjä elementtejä punaisena lankana, ei vain ”pikkutuhmana mausteena”.. ala käsiraudat ja pepulle läpsyttely..(ns. BDSM kehys). Varmasti yleisempää ovat asu-, ym.fetissit ihan vanillapiireissäkin - joka mielestäni ei vielä ole "kinkyä".
Joskus ollut baarissakin keskustelua.. ”Kummat harrastavat aktiivisempaa seksielämää, vanillat vai kinkyt..?!
Jos multa pyydettäis vastaamaan gallupiin – sanoisin vanillat. Perusteluna oma frendipiiri 30vuoden historian valossa. Lopulta mietin myös.. ovatko kinkyt oikeasti vanilloja seksuaalisesti avoimempia..?! hmm
Omat kokemukset eivät tue myöskään tätä..:/
Jaa, monosuhdeko ihmiselle luonnollinen ja ihanteellinen, ei kyl uskois kun lueskelee näitä jatkuvalla syötöllä varatuilta äijiltä tulevia viestejä ;D. Joka kolmas suomalainen pettää kumppaniaan, ei kuulosta kauhean monolta. Mietin myös että jos ihminen tyytyis vaan yhteen kumppaniin, niin..
Niin.. Mä en osaa nähdä yhtäläisyyttä tässä.. ”Että kumppaneitaan pettävät haluaisivat oikeasti elää polysuhteessa lapsiensa äitien/isien ja rakastajattariensa kanssa..?!”
Mutta edelliseen voisin väittää, että ”pettäjät” –ryhmänä ovat luultavasti niitä seksuaalisesti aktiivisimpia, ja uskomusten mukaan vieläpä ihan vanilloja joita ohjaa yhdyntäkeskeisyys..?!
Ja jos vielä soppaan lisätään eräs toinen ryhmä.. Väitän että nyky ihmisistä suurempi osa toteuttaa seksuaalisuuttaan swingereinä kuin polyina.. !
-
Väitän, että niinkin paljon monosuhteita päättyy vasta kuolemaan pelkästään siksi, että avioeroon liittyy monissa kulttuurissa suuri stigma, ihan kuin se olisi joku valtava epäonnistuminen ja katastrofi.
Minä taas väitän, että monet monosuhteiksi tarkoitetut suhteet kaatuvat eroon, koska niihin lähtevillä on epärealiset odotukset suhteesta. Siksi suhdetta ei osata sietää.
Monesti pitkäikäisen suhteen peruskaari kulkee näin:
-Ihastuminen ja intohimo
-Yhteisasuminen
-Lapset ja puolisosta vieraantuminen
-Henkilökohtainen elämänkriisi tai parisuhdekriisi, tylsistyminen ja havahtuminen siihen, että elämä ei tarjoa sisältöä
-Ero
Kun henkilökohtaisesta elämänkriisistä tai puolisoon kyllästymisestä selviää (se voi kestää kymmenenkin vuotta), niin sen jälkeen parisuhteen onnellisuus taas palaa. Monet keski-ikäisenä kriiseilleet elävät yhdessä onnellisen vanhuuden, jos vain selviävät kriisistä läpi.
En usko, että eroaminen tarjoaa samaa tyytyväisyyttä kuin kriisin läpi taisteleminen. On vain jaksettava 5-10 vuotta tyhjyyttä ja tuskaa, jonka kriisi aiheuttaa. Koska ihmiset eivät ole valmiita käymään tätä läpi, he aloittavat suhteen toisensa perään, koska kuvittelevat, että uusi suhde tuo onnen, vaikka tosiasiassa onni liittyy kehitystehtävään, kriisistä selviytymiseen.
Nykyään aikuiset käyttäytyvät suhteissaan samalla tavalla kuin aikaisemmin ovat käyttäytyneet teinit ja nuoret. Nuorille on ominaista kokeileminen, nopea tylsistyminen ja haluttomuus selvitä läpi hankalista vaiheista. Enää tämä ei kuitenkaan koske pelkästään nuoria, vaan aikuisetkin yhä herkemmin etsivät nopeaa mielihyvää ja tyydytystä sen sijaan että pyrkisivät ratkaisemaan pitkäkestoiset kriisit.
-
Niin.. Mä en osaa nähdä yhtäläisyyttä tässä.. ”Että kumppaneitaan pettävät haluaisivat oikeasti elää polysuhteessa lapsiensa äitien/isien ja rakastajattariensa kanssa..?!”
Mutta edelliseen voisin väittää, että ”pettäjät” –ryhmänä ovat luultavasti niitä seksuaalisesti aktiivisimpia, ja uskomusten mukaan vieläpä ihan vanilloja joita ohjaa yhdyntäkeskeisyys..?!
Ja jos vielä soppaan lisätään eräs toinen ryhmä.. Väitän että nyky ihmisistä suurempi osa toteuttaa seksuaalisuuttaan swingereinä kuin polyina.. !
Niin... Se että ei ole mono, ei tarkoita automaattisesti, että on poly. Suhteista kun on muitakin muotoja. Aloituksessa kysyttiin polyista/monista yhtäaikaisista kumppaneista, ei pelkästään polysta.
Mutta ei ne pettäjät selkeästi siinä monosuhteessa halua elää, koska pettävät.
-
Niin.. Mä en osaa nähdä yhtäläisyyttä tässä.. ”Että kumppaneitaan pettävät haluaisivat oikeasti elää polysuhteessa lapsiensa äitien/isien ja rakastajattariensa kanssa..?!”
Mutta edelliseen voisin väittää, että ”pettäjät” –ryhmänä ovat luultavasti niitä seksuaalisesti aktiivisimpia, ja uskomusten mukaan vieläpä ihan vanilloja joita ohjaa yhdyntäkeskeisyys..?!
Ja jos vielä soppaan lisätään eräs toinen ryhmä.. Väitän että nyky ihmisistä suurempi osa toteuttaa seksuaalisuuttaan swingereinä kuin polyina.. !
Niin... Se että ei ole mono, ei tarkoita automaattisesti, että on poly. Suhteista kun on muitakin muotoja. Aloituksessa kysyttiin polyista/monista yhtäaikaisista kumppaneista, ei pelkästään polysta.
Mutta ei ne pettäjät selkeästi siinä monosuhteessa halua elää, koska pettävät.
Viittasin tosiaan aloituksessani sellaiseen tilanteeseen/suhdetyyppiin, jossa henkilö kokee että "vain yksi ei riitä" ja toimii tuon tunteen pohjalta. Käsittääkseni kaikki kokevat jossain vaiheessa (pitkää?) parisuhdetta, että tämä yksi ei riitä minulle seksuaalisessa mielessä. Tuo tunne voi liittyä seksin määrään, seksin laatuun tai sisältöön. Osa lähtee toteuttamaan käytännön tekojen tasolla tuota ajatusta ja tunnetta, osa taas ei. Ajatuksena ja tunteenahan se on varsin tavallinen sekä vaniljoilla että kinkyillä. Mutta halusin saada selvyyttä siihen, että onko tuon tunteen pohjalta toimiminen huomattavasti yleisempää kinkyillä :) .
En itse usko, että kinkyillä keskimäärin olisi jotenkin korkeampi libido kuin vaniljoilla. Eli mielestäni seksin tarpeen määrä ei voi selittää sitä, jos kinkyillä on tavallisempaa pitää useita kumppaneita yhtäaikaa kuin vaniljoilla.
-
Viittasin tosiaan aloituksessani sellaiseen tilanteeseen/suhdetyyppiin, jossa henkilö kokee että "vain yksi ei riitä" ja toimii tuon tunteen pohjalta. Käsittääkseni kaikki kokevat jossain vaiheessa (pitkää?) parisuhdetta, että tämä yksi ei riitä minulle seksuaalisessa mielessä. Tuo tunne voi liittyä seksin määrään, seksin laatuun tai sisältöön. Osa lähtee toteuttamaan käytännön tekojen tasolla tuota ajatusta ja tunnetta, osa taas ei. Ajatuksena ja tunteenahan se on varsin tavallinen sekä vaniljoilla että kinkyillä. Mutta halusin saada selvyyttä siihen, että onko tuon tunteen pohjalta toimiminen huomattavasti yleisempää kinkyillä :) .
En itse usko, että kinkyillä keskimäärin olisi jotenkin korkeampi libido kuin vaniljoilla. Eli mielestäni seksin tarpeen määrä ei voi selittää sitä, jos kinkyillä on tavallisempaa pitää useita kumppaneita yhtäaikaa kuin vaniljoilla.
Tähän voisin ikirjoittaa saman tekstin uudelleen, minkä olen topicciin jo aiemmin kirjoittanut. :)
Mutta Jos vertaan omia vanilja- ja kinkytuttavia, vaniljoissa pettävät/ovat pettäneet lähes kaikki. Kinkyissä taas asiat tapahtuu yleensä luvan kanssa (omassa tuttavapiirissäni). Sen tunteen pohjalta toimiminen tuon perusteella on molemmissa yhtä yleistä, kinkyt vaan tekevät asian avoimesti. Tämä voi olla myös yksi syy, miksi vaikuttaa, että kaikki ovat jollain tavalla monisuhteisia.
-
komppaa Isrikaa ;)
..silti en tajua miksi niiden jotka kuitenkin "pettää" pitää elää myös sitä "parisuhdetta"...? Eiks vois olla vaan rehellisesti sinkku..?! Selityksiä tietty löytyy.. mutku, mutku lapset, mutku asuminen yksin kallista, mutku välil kiva saada tuttua vakipanoa, mutku yhteinen asuntolaina.. mutku - ja paskanmarjat, pettäjät on mulle kuspäitä luusereita ja nollia.
-
komppaa Isrikaa ;)
..silti en tajua miksi niiden jotka kuitenkin "pettää" pitää elää myös sitä "parisuhdetta"...? Eiks vois olla vaan rehellisesti sinkku..?! Selityksiä tietty löytyy.. mutku, mutku lapset, mutku asuminen yksin kallista, mutku välil kiva saada tuttua vakipanoa, mutku yhteinen asuntolaina.. mutku - ja paskanmarjat, pettäjät on mulle kuspäitä luusereita ja nollia.
Tai toimia avoimesti ja rehellisesti kaikkia kumppaneita kohtaan polysti. :)
-
No tän foorumin otanta on kuitenkin aika pieni osa suomalaisista kinkyistä että vaikea sanoa miten yleistä se sitten on. Polyamorisuus voi ehkä vaikuttaa jotenkin yleiseltä foorumikirjotusten perusteella mutta kyllä se aika marginaali-ilmiö varmaan silti on, suurin osa mun käsittääkseni kuitenkin pervoilee sen yhden henkilön kanssa kerrallaan.
Itse olen tällä hetkellä tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen jossa voin etsiä ihan avoimesti seuraa ilman että täytyy salailla ja pettää toista, mutta ymmärrettävästi kaikkien tilanne ei ole yhtä ruusuinen.
Sekin varmaan vaihtelee millaisia polysuhteita ihmisillä on, joku voi asua saman katon alla useamman kumppanin kanssa ja joku toinen taas hakee vain satunnaista sessioseuraa pääasiallisen suhteen ulkopuolelta.
-
Etsinnässä on kuitenkin tilanteeni ymmärtävä mies. Mutta sellainen, jolle riittäisi myös vain yksi leikkikaveri. Uskon, että lopulta löytyy sellainen, kenen kanssa toiveet menee just eikä melkein yhteen. Tai jatkan etsintää. Ei se ole viikon tai edes kuukausien päälle. Mutta jo pelkästään tautien pelossa, leikkikentän rajat pitää olla tiedossa.
Joten vastauksena itse aiheeseen, en koe olevani mitenkään poly. On vaniljakumppani ja voi olla kinkykumppani, mut mun kohdalla ne ei, ikävä kyllä, ole samassa paketissa.
Tervehdykset teille - ensipostaukseni on tässä.
Tuo sekä vanilja - että kinkykumppaniasia on itsellänikin se oma juttuni. Puolisoni pitää vaniljasta ja heteroseksistä, itse kaipaan välillä sitä kinkympää puolta. Lisäksi olen löytänyt itsestäni muutama vuosi sitten bisseyden, siinä se nahkaan pukeutuvan, antavan nartun rooli on mun roolini. Olen siis mies, joka nauttii vaniljapanoista ja antautuu sitten itse pantavaksi toisaalla. Mielellään hieman kovaotteisempaakin saa panijan otteet olla. Ja ihan loppuun saakka. Sitten tämä alistettu mies lähtee kotiin ja antaa sen toisen puolen itsestään....
Normipolyhommaa ymmärrän juuri eri roolien toteuttamisessa; on hankalaa löytää samat tavat ja asenteet yhdestä ihmisestä, ellen sitten kiellä osaa itsestäni.
Itsekkyyttä? Ehkä, mutta jakaisin tämän ajatusmaailmani mielelläni, mutta ymmärrän myös asiasta puhuttuani, kumppanini näkemykset ja kunnioitan niitä.
Lisäksi tähän käytännön kummajaisuuteeni nousee myös ikäni; mikä on saanut isosiän tähän?
Vastaan: Se, että olen uskaltanut myöntää itseni ja taipumukseni.
Kumma juttu tässä on se, että olen vasta vanhemmiten tajunnut seksuaalisuuden kymmenet kasvot - ei ole yhtä ainoaa ja oikeaa seksuaalisuuden muotoa.
-
Ei. Siis mulle riittää se yks kumppani.
Joskus oli vaikea erottaa omat halut ja realiteetit toisistaan, nimittäin olin kerran entisessä suhteessa lähes suostumassa kolmeen kimppaan, koska ajatus vain pyörii ja pyörii mun päässäni.. nykyisin mun hurjat kolmen kimpan päiväunet riittää, koska esteettisen ihmisenä olisin lähes vaatimassa täydellisen näköisiä naisia tekemässä täydellisiä juttuja mun näkökulmasta.
Luulen, että muillekin riittää se yksi, jos tutustuisivat toisiinsa paremmin ja yhteisiä juttuja löytyy muultakin osa-alueelta.. pitää vain näyttää kasvot ja lakata roolileikkimästä :)
-
Voisi tietty olettaa, että mies tuntee itsensä ja preferenssinsä tähän ikään mennessä, mutta.. kun tausta on erikoinen ja herätys kinkyilyyn tuli pitkälti tuon ”kun mikään ei enää tunnu miltään” kautta niin asiat edelleen hahmottumassa, myös tällä saralla.
Jos naisseuralaisella on tyttöystävä, pikemminkin plussaa. Jos toinen poikaystävä...no pitäisi siitä ainakin keskustella. Ehkä se vakiosuhde verrattain isoilla vapauksilla on lähinnä sitä omaa ajattelua, jos jotain pitää sanoa :)
Ehdoton kompromissiton monosuhde tai polyamoria jossa tietyt aikataulut milloin hengaat kenenkin kanssa, kumpikaan ei oikein natsaa itselle. Muoks: aikataulujen sopiminen erittäin ymmärrettävää, ei vaan oma juttu. Ja juu, eri polyilla eri tyyli järjestää asiat.
-
Luulen, että muillekin riittää se yksi, jos tutustuisivat toisiinsa paremmin ja yhteisiä juttuja löytyy muultakin osa-alueelta.. pitää vain näyttää kasvot ja lakata roolileikkimästä :)
Aika yksioikoisesti vedetty mielestäni.
-
Niin, aikamoisia oletuksia tehdään toisten suhteista.
-
Se on yhtä normi hommaa kuin mikä muu tahansa kinkyilyssä.
Sama suomeksi: ei ole mitään normikinkyhommaa!
-
Omasta polynäkökulmastani vaatimus tai edes oletus monosuhteesta tuntuu yhtä oudolta kuin lasten itsekäs suhtautuminen siihen parhaaseen ystävään. On hyvin luontevaa, että eri harrastuksiin on eri porukat: Ei lintubongariystävä välttämättä viihdy metallimusiikkikeikalla, saati syntymästään näkövammainen kuvataidenäyttelyssä.
Täydellisessä maailmassa ei arvotettaisi toisten ihmissuhteita omien pelkojen, ennakkoluulojen tai oppien perusteella. Peace ja sitä rataa.
-
Varmaan tuo mono aika normaalia kinkyjenkin osalta. Monelle suhde joko nykyinen tai se horisontissa toivottavasti löytyvä on kuitenkin niin suuri asia ettei niitä 'yksittäis' tarpeita voi oikein shoppailla eri ihmisiltä. Siihen kuuluu kuitenkin parhaassa tapauksessa talouden jakaminen, asuntolainat, lapset, yhteinen vanhuus, ja muita asioita joiden sumpliminen polyporukalla voi mennä aika kinkkiseksi (heh). Riippuu tietenkin täysin siltä mitä suhteelta haluaa.
Itselle, vaikka kinky olenkin, koen nuo muut asiat tärkeämmiksi enkä jotenkin kykene ajattelemaan että lähtisin tietoisesti kehittämään tunteita jotain muutakuin kumppania kohtaan johon on muuten vahvasti sitouduttu. Varmaan tietenkin niitäkin löytyy jotka jotenkin saavat tuon kaiken jaettua eri polysuhteille tai sitten jakavat talouden yms. primäärikumppanin kanssa ja etsivät muita asioita muiden luota. Mikäpäs siinä jos toimii.
-
Ei. Siis mulle riittää se yks kumppani.
...olin kerran suostumassa kolmeen kimppaan...
Luulen, että muillekin riittää se yksi, jos tutustuisivat toisiinsa paremmin ja yhteisiä juttuja löytyy muultakin osa-alueelta..
Ehkä se vakiosuhde verrattain isoilla vapauksilla on lähinnä sitä omaa ajattelua, jos jotain pitää sanoa :)
Ehdoton kompromissiton monosuhde tai polyamoria jossa tietyt aikataulut milloin hengaat kenenkin kanssa, kumpikaan ei oikein natsaa itselle.
Mulle yksi "hyvä" riittäisi, mutta realiteetti on se, että harvemmin kaikkea voi saada samassa paketissa, eli niin sovittaessa kummallakin on "optio" vakiintuneeseen rinnakkaissuhteeseen (täysin avoimeen suhteeseen en taivu, ja kimpat jätän väliin).
Jollain tasolla aikataulutus on tärkeää; en halua tietää kumppanin menojen yksityiskohtia, mutta päällekkäisten suunnitelmien välttämiseksi aikatauluista täytyy jollain tasolla neuvotella etukäteen.
Omavaltaiset ex tempore-suunnitelmat ("Sori, lupasin olla vartin päästä pisteessä B") eivät myöskään ole kovin miellyttäviä, mieluummin kuulisin kysymyksen "Sopiiko sulle, että lähden käymään pisteessä B?".
-
Mä oon kokenut että suurimmalla osalla kinkyistä on ainakin joku käsitys siitä mitä "polysuhteessa oleminen" tarkottaa, eikä se ole sellainen asia josta pitäis olla kaapissa. Tai silleen et muiden suhdemuotoja ei katota vinoon kun moneen erilaisuuteen on totuttu.
Mut en mä usko että se erityisesti sen yleisempää on, kuin vaniljoillakaan. Vaikka voihan se olla, että kun lähtee seksuaalisuuttaan tutkimaan niin sieltä löytyy sitten matkan varrella kaikenlaista yllätystä ja tarvetta täytettäväksi.
-
Kinkyjen polysuhteet taitaa pääosin olla ns laatikkoleikkiä, jossa yritetään saada toteutettua aivan kaikki fantasiat mitä nyt sattuu päähänsä saamaan, ei ne ole siinä mielessä ihmissuhteita, että niissä olis ihmisiä jotka rakastaa toisiaan, tai on kiintyneitä toisiinsa, tai elää arkea yhdessä.
Kaiketi niitäkin voi silti (poly)suhteiksi kutsua, määrittelykysymys jälleen kerran, mutta ne enempi omien fantasioiden toteuttamiseksi olevia yhteyksiä ihmisiin, joissa sillä ihmiselläkään siellä fetissin takana ei ole niin suurta merkitystä, kunhan jonkun spesifin alueen fetissit kohtaa, ja niitä pääsee tyydyttämään.
IKRM
-
Kinkyjen polysuhteet taitaa pääosin olla ns laatikkoleikkiä, jossa yritetään saada toteutettua aivan kaikki fantasiat mitä nyt sattuu päähänsä saamaan, ei ne ole siinä mielessä ihmissuhteita, että niissä olis ihmisiä jotka rakastaa toisiaan, tai on kiintyneitä toisiinsa, tai elää arkea yhdessä.
Kaiketi niitäkin voi silti (poly)suhteiksi kutsua, määrittelykysymys jälleen kerran, mutta ne enempi omien fantasioiden toteuttamiseksi olevia yhteyksiä ihmisiin, joissa sillä ihmiselläkään siellä fetissin takana ei ole niin suurta merkitystä, kunhan jonkun spesifin alueen fetissit kohtaa, ja niitä pääsee tyydyttämään.
IKRM
Nyt kyllä lohkaisit.
Älkää määritelkö muiden suhteita. Tai luulko tietävänne paremmin.
-
Kinkyjen polysuhteet taitaa pääosin olla ns laatikkoleikkiä, jossa yritetään saada toteutettua aivan kaikki fantasiat mitä nyt sattuu päähänsä saamaan, ei ne ole siinä mielessä ihmissuhteita, että niissä olis ihmisiä jotka rakastaa toisiaan, tai on kiintyneitä toisiinsa, tai elää arkea yhdessä.
Kaiketi niitäkin voi silti (poly)suhteiksi kutsua, määrittelykysymys jälleen kerran, mutta ne enempi omien fantasioiden toteuttamiseksi olevia yhteyksiä ihmisiin, joissa sillä ihmiselläkään siellä fetissin takana ei ole niin suurta merkitystä, kunhan jonkun spesifin alueen fetissit kohtaa, ja niitä pääsee tyydyttämään.
IKRM
Nyt kyllä lohkaisit.
Älkää määritelkö muiden suhteita. Tai luulko tietävänne paremmin.
En kyllä tiedä mihin tuo polyjen ihmissuhteiden typistäminen laatikkoleikeiksi -väite perustuu, mutta ainakin mun oma otanta (eli siis lähipiirini ja polyt ihmiset joita tunnen) väittäis aivan täysin päinvastaista.
Enkä mä nyt siinäkään näe mitään pahaa, jos haluaa ihan vaan seksisuhteitakin harrastaa tai mennä fetissin tai nautinnon perässä. Kunhan on liikkeellä avoimin kortein.
-
Sillä periaatteella luulisin että KYLLÄ polysuhteet/monisuhteisuus on ainakin tavanomaista normimpaa kinkyillä, että kun on rikkonut jo yksiä normeja (seksuaalisuus) nii on helpompi rikkoa myös toisia normeja (suhdenormit). Monokinkyjä voi toki olla vaikka kuin paljon jossain makkarissa/dunkkarissa ihan keskenään tyytyväisinä.
-
Kyllä meitä monoja löytyy täältäkin ^-^
-
Enempi kyllä monoja tunnen täältäkin (foorumilta) kuin polyja. Ei kait näitä asioita oikein voi alkaa yleistämään. Ei ole varmasti kahta samanlaista mono- eikä polysuhdetta olemassakaan. Olen kokeillut kyllä avointakin suhdetta, ja se ei toiminut minulle kuitenkaan loppupeleissä, liikaa säätämistä ja liikaa tunteita. Itse tykkään siis antaa kaiken itsestäni sille yhdelle tärkeälle ihmiselle kerrallaan, eikä minulla olisi aikaakaan luoda romanttis-seksuaalisia suhteita useampaan ihmiseen yhtä aikaa. Väsyttää pelkkä ajatuskin :D
-
Ei usea kumppani useinkaan tarkoita moniavioisuutta.
-
Kinkyjen polysuhteet taitaa pääosin olla ns laatikkoleikkiä, jossa yritetään saada toteutettua aivan kaikki fantasiat mitä nyt sattuu päähänsä saamaan, ei ne ole siinä mielessä ihmissuhteita, että niissä olis ihmisiä jotka rakastaa toisiaan, tai on kiintyneitä toisiinsa, tai elää arkea yhdessä.
Kaiketi niitäkin voi silti (poly)suhteiksi kutsua, määrittelykysymys jälleen kerran, mutta ne enempi omien fantasioiden toteuttamiseksi olevia yhteyksiä ihmisiin, joissa sillä ihmiselläkään siellä fetissin takana ei ole niin suurta merkitystä, kunhan jonkun spesifin alueen fetissit kohtaa, ja niitä pääsee tyydyttämään.
IKRM
Ajattelen samoin.
-
Kinkyjen polysuhteet taitaa pääosin olla ns laatikkoleikkiä, jossa yritetään saada toteutettua aivan kaikki fantasiat mitä nyt sattuu päähänsä saamaan, ei ne ole siinä mielessä ihmissuhteita, että niissä olis ihmisiä jotka rakastaa toisiaan, tai on kiintyneitä toisiinsa, tai elää arkea yhdessä.
Kaiketi niitäkin voi silti (poly)suhteiksi kutsua, määrittelykysymys jälleen kerran, mutta ne enempi omien fantasioiden toteuttamiseksi olevia yhteyksiä ihmisiin, joissa sillä ihmiselläkään siellä fetissin takana ei ole niin suurta merkitystä, kunhan jonkun spesifin alueen fetissit kohtaa, ja niitä pääsee tyydyttämään.
IKRM
Ajattelen samoin.
Kun kovasti näitä olettamuksia nyt oletetaan, niin tämän perusteella monosuhteet ne vasta tiukasti laatikkoleikkiä onkin. Sinne laatikkoon sen yhden ainoan ja oikean kanssa tiukasti piiloudutaan ja heitellään omia roolikeikkiolettamuksia faktoina laatikon laidan yli. Vapautukaa nyt vähän, hei. ::)
-
Lähes kaikki tuntemani kinkyt ovat monoja, mutta eivät ole skenessä eivätkä edes tällä foorumilla - ainakaan aktiivisena. Avoimesti polyihin kinkyihin olen tutustunut vasta skenessä.