BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: Normandie - 03.01.2017, 10:51
-
Olen tässä viime päivinä miettinyt käsitettä alistuminen. Päällisinpuolin yksinkertainen sana ja asia vaan kun ei ole. Jos nyt ajatellaan, että on olemassa D/s-suhde, niin kumpi siinä määrittelee sen alistumisen? D vai s? Jos sen määrittelee s, niin onko se silloin karkkikauppasubeilua ja jos sen määrittelee D, niin onko se silloin pahimmillaan (vai parhaimmillaan?) täydellistä s:n elämän hallintaa, rajoittamista, määräämistä ja missä sitten mennään sen rajan yli, jossa kyse on hyväksikäytöstä? Mihin kaikkeen subin pitää alistua, että hän voi ajatella olevansa alistuva? Tiedän, että ne jokaisen subin omat rajat määrittelevät paljon, mutta entä jos ne eivät kohtaa sen dominoivan osapuolen ajatuksia? Kumpi siis joustaa - se paskasubi vai vaativa dominoiva? Entä jos sub itse kokee olevansa hyvinkin alistuva, mutta D sanoo jotakin aivan muuta?
Mikä on todellista alistumista? Jos sub pitää itsellään tiukat rajat, että .... tätä minä en sitten tee ja tähän minä en suostu ja tuo ei kiinnosta, niin missä se todellinen alistuminen sitten on? Silloinhan tuo on valikoivaa alistumista eli alistutaan omilla ehdoilla, ei sen dominoivan osapuolen ehdoilla. Tuolloin dominoiva dominoi sillä tavalla, miten hänelle on lupa annettu. Toisaalta subilla on aina oikeus omiin rajoihinsa ja ei-asioihinsa, kuten myös dominoivallakin.
Minulle on muutamaan kertaan sanottu, että .... Sä et ole lainkaan niin alistuva ku sä luulet olevasi. Olen silloin aina hiukan hämmentynyt, koska pidän itseäni hyvinkin alistuvana sille tietynlaiselle dominoivalle miehelle. Oma näkemykseni alistumisesta ei siis aina ole kohdannut dominoivan näkemystä.
Kysynkin nyt teiltä, te dominoivat miehet ja naiset, että mitä teille tarkoittaa todellinen alistuminen ja kuinka syvällä silloin ollaan D/s suhteessa, että toinen alistuu liki ehdoitta teille? Ehdoitta alistuva sub - kiihottavaa, vastuullista, pelottavaa? Hyvä vai huono asia? Kuinka pitkälle hyväksytte karkkikauppasubeilun ja milloin laittatte jarrut päälle? Tukeeko subin vahva alistuminen valta-asetelmaa ja jos, niin millä tavalla?
-
Hyvä aihe. Näin alussa olevalle subbailijalle tärkeäkin. Kiitos, Normandie. Jään seuraamaan.
-
Kyllä, ehdoitta sessioissa alistuva sub on sekä kiihottava että vallan tunnetta antava että myös jossain määrin pelottava. Hän pakottaa tutkimaan niin omaa mieltä ja kokemusta ja tekemistä kuin itseään. Sillain hyvällä tavalla.
Minusta kuitenkin kannattaa lähteä siitä mitä suhde on yleisemmin. Ja minulle suhde toiseen ihmiseen on aina tasa-arvoinen. Ei kuitenkaan tasavaltainen joka hetki ja tilanne. Tämä taas tarkoittaa demokratiaa, ja demokratia tarkoittaa laajemmassa yhteydessä - kuin vain se turvasana sessioissa - sitä että molempien ääni kuuluu yhtälailla, ei vain jokin yksittäinen äänestystulos jostakin yksittäisestä seikasta, vaan ihan koko kokemuksesta niin suhteessa kuin elämässä. Eli hiukan kehittyneempi versio demokratiasta. Juu, tiedän olevani vaativa.
-
Todella hyvää pohdintaa Normandielta.
Jokaiselle meistä varmaan on vastinpari tuolla jossain. Itse lähden siitä että suhde on muuten tasa-arvoinen paitsi kun alkaa tapahtumaan.
Ehdoitta alistuvasta sub on sellainen jonka koen epäkiinnostavana, koska sellainen ei haasta mieltä.
Minua ainakin kiehtoo sub joka joutuu myös tekemään töitä mielensä ja vastaanottavuutensa kanssa. Näin molemmat saavat tilanteesta myös haastetta ja joskus jopa ylittämään itsensä. Toki kaikki tapahtuu sovituissa rajoissa, mutta niiden rajojen sisälläkin on paljon asioita mitkä saavat subin mieleen ensin ajatuksen että ei. Siihen kun lisää sopivan pakkokeinon niin jälkeenpäin yleensä kuulee että se ei ollut todellakaan mukavaa mutta niin kiihottavaa. Loppujenlopuksi on kumminkin kysymys siitä että molemmat nauttivat siitä mitä tapahtui.
Kinkysuhde on ihan samanlainen suhde kuin mikä muukin ihmissuhde. Mikäli D ei hyväksy subin rajoja ja silti lähtee leikkiin niin silloin on kysymys hetkellisen D:n puutteen tyydyttämisestä. Paskaa subia ei ole, on vain dominoijia joilta puuttuu ymmärrys toisesta tai ovat tyydyttämässä vain omia mielihalujaan. Jos osapuolten ajatukset eivät kohtaa niin siitä harvemmin seuraa mitään hyvää. Täysin toisen mielivaltaan perustuva suhde on mielestäni hyväksikäyttöä tapahtuu se vanilja tai kinkysuhteessa. Mutta meitä on moneksi.
-
Tähän on pakko kommentoida.. Kun just tätä olen aina miettinyt.. Seksissä on helppo käsittää, että joko vie tai antautuu vietäväksi, mutta se on rooli.. Kokonainen suhde on jotenkin tosi vaikea määritellä musta Dom/ sub käsitteillä. Mielenkiintoista.
-
En ole dominoiva, joten alkuperäiseen kysymykseen en voi tietenkään vastata. Tämän aloituksen olemassaolo ja kun nämä kysymykset nyt vaikuttavat monen subin mieltä askarruttavan niin pakko tuoda tähän alistuvan näkökulma täältä toiselta puolelta.
Kun kuulee D-ihmisiltä, että heidän mielestään joku alistuja on jollakin tavalla vääränlainen niin minusta ehkä kannattaa ensimmäisenä pohtia minkälainen D kyseinen henkilö on. Jotkut Masterit ovat sellaisia, että he ovat onnellisimmillaan vain Total Power Exchange-suhteessa orjan kanssa. He voivat toki tarjota subeillakin ihania sessioita, mutta eivät välttämättä koe pohjimmaista tyydytystä vaan turhautuvat. Toisaalta sitten on D-ihmisiä, jotka eivät yksinkertaisesti osaisi toimia orjaksi soveltuvan alistujan kanssa koska tarpeet ovat niin kaukana toisistaan. Nuo ovat vain sellaisia asioita, jotka täytyy hyväksyä. Ei kaikkien tarvitse kelvata kaikille. Eikä kannata pitää itseään huonona alistujana sen vuoksi, että ei sovi jonkun Alistajan unelma-alistuja profiiliin. Eikä siinäkään ole mitään jos on ihan rehellisesti hedonisti ja haluaa mättää koko karkkikaupan tyhjäksi. Kun on vain on asian suhteen rehellinen.
Kenenkään ei pitäisi alistua oman mukavuusalueensa ulkopuolelle ennen kuin kokee sen luonnolliseksi osaksi D/s-suhdetta. M/s-suhteissa alistutaan tietyllä tavalla rajatta (tosin suurin osa ihmisistä ei oikeastaan ymmärrä mitä se tarkoittaa), mutta M/s-suhteissa on paljon alistujan psyykettä suojaavia elementtejä ja M/s-suhteet ovat oikeastaan varsin harvoin epäterveitä.
-
Määrittelen itse subin alistumisen rajat eihän tuossa muuten ole mitään järkeä :)
Alistuminen pitää tietty itse ansaita mutta sen jälkeen rajat on mun päätettävissä ;)
Sessiosubeilla tuo subin sanelemat rajat on ehkä hyvä juttu,en oo kokeillut niin en varmaks tiedä :)
-
Musta, oli suhde millainen hyvänsä, molempien osapuolien tulisi saada siitä jotain. Jos tulee konfliktia siitä, että miten pitäisi toimia tai mitä pitäisi tehdä kummankaan osapuolen suhteen, on kyseessä luultavimmin koflikti intresseissä. Ei suhteet (kinkytkään sellaiset) toimi pakottamalla.
Millainen on hyvä subi? Itse alistuessani koen miellyttämisen tarvetta ja silloin mun on hyvä olla. En kumminkaan kykene kokemaan tätä itseäni heikomman ihmisen kanssa ja nyt en puhu piiskakäden habasta. Musta tällä foorumilla aika paljon ihmetellään juuri tätä, että miten pitäisi olla, kun kysymys on enemmänkin siitä, että sen oman ihmisen löytäminen on vain aika hiivatin vaikeaa, eikä siitä, että mitä minnekin rööriin ottaa ja paljonko piiskaa kestää.
Eli subeille ja domeille, te ootte just hyviä juuri tuollaisina! Jos olet karkkikauppa subi (tai dom), niin se on sitten se sun juttus. Sitten on hyvä hankkia leikkimielinen kumppani, eikä sitä 24/7 HC määsterssonia, joka varmasti turhautuu. Turhautumisesta seuraa sitten kaikkea ikävää vinoumaa vuorovaikutukseen. Muutenkin, ei ehkä aina pitäisi etsiä niitä vikoja itsestään. "Jos olisin alistuvampi, laihempi, kauniimpi, tai perseeni kestäisi metrisen dildon"-on vain tuhoava ajatusketju. Kaikki ovat täydellisiä omalla tavallaan, sitten pitää löytää se vastakappale, jonka kanssa resonoi samalla aaltopituudella.
Muksaa perjantaita! :)
-
Musta, oli suhde millainen hyvänsä, molempien osapuolien tulisi saada siitä jotain. Jos tulee konfliktia siitä, että miten pitäisi toimia tai mitä pitäisi tehdä kummankaan osapuolen suhteen, on kyseessä luultavimmin koflikti intresseissä. Ei suhteet (kinkytkään sellaiset) toimi pakottamalla.
Millainen on hyvä subi? Itse alistuessani koen miellyttämisen tarvetta ja silloin mun on hyvä olla. En kumminkaan kykene kokemaan tätä itseäni heikomman ihmisen kanssa ja nyt en puhu piiskakäden habasta. Musta tällä foorumilla aika paljon ihmetellään juuri tätä, että miten pitäisi olla, kun kysymys on enemmänkin siitä, että sen oman ihmisen löytäminen on vain aika hiivatin vaikeaa, eikä siitä, että mitä minnekin rööriin ottaa ja paljonko piiskaa kestää.
Eli subeille ja domeille, te ootte just hyviä juuri tuollaisina! Jos olet karkkikauppa subi (tai dom), niin se on sitten se sun juttus. Sitten on hyvä hankkia leikkimielinen kumppani, eikä sitä 24/7 HC määsterssonia, joka varmasti turhautuu. Turhautumisesta seuraa sitten kaikkea ikävää vinoumaa vuorovaikutukseen. Muutenkin, ei ehkä aina pitäisi etsiä niitä vikoja itsestään. "Jos olisin alistuvampi, laihempi, kauniimpi, tai perseeni kestäisi metrisen dildon"-on vain tuhoava ajatusketju. Kaikki ovat täydellisiä omalla tavallaan, sitten pitää löytää se vastakappale, jonka kanssa resonoi samalla aaltopituudella.
Muksaa perjantaita! :)
Juuri näin.
-
Kyllä, ehdoitta sessioissa alistuva sub on sekä kiihottava että vallan tunnetta antava että myös jossain määrin pelottava. Hän pakottaa tutkimaan niin omaa mieltä ja kokemusta ja tekemistä kuin itseään.
Näin saivartelun vuoksi ei kukaan alistu ehdoitta. Jos unohdetaan filosofiset keskustelut hengissä pysymisestä, niin kaikilta löytyy ne rajat aina. Varmaa on vain, että ne rajat ovat erilaiset kahdella eri ihmisellä. Juuri se rajojen yhteensovittaminen on kiehtovinta karkkikauppamasterina.
-
On niinkin, että sub haluaa alistua enemmän mitä D on kykenevä vastaanottamaan.
Vastuun ottamisen rajat tulevat D:llä jossain vastaan.
Lisäksi rajaton alistuminen voi ahdistaa. Kun D:n pitäisi ottaa kantaa suomalla subille tilaisuuksia alistua mutta jostain syystä ei pysty sallimaan sitä. Ei pysty reagoimaan subin reaktioon.
-
Mielenkiintoinen kysymyksenasettelu normandielta.
Joku sanoi, että vakka kantensa valitsee - vai valitseeko kansi vakan ?
Sessiosubin kanssa rajat ja turvasanat ovat tarpeen ihan vain väärinkäsitysten välttämiseksi.
Eri asia on pitemmät suhteet ja varsinkin TPE- suhteet.
Jos on sovittu, että valta on Masterilla, niin silloin Master toimii niinkuin parhaaksi näkee.
Useimmiten näkee sen molempien parhaaksi.
Tällaisessa suhteessa voidaan sitten kokeilla kipu- ja häpeärajoja tavoilla, joista ns. karkkikauppasubit eivät ole kuulleetkaan.
Se karkkikauppasubius, jossa subi antaa Masterin tehdä joitain juttuja ei kyllä oikein ole alistumista ollenkaan.
Roolileikit taas sitten erikseen , jossa brat provosoi saadakseen piiskaa jne, niissäkin usein rajat ovat tiedossa.
TPE suhteessa alistuvaa voidaan kyllä tituleerata orjattareksi - erotukseksi osittain alistuvista subeista.
Ja TPE suhteen ei tarvitse olla 24 / 7, voi sitä alistua kunnolla ihan ajatuksen tasollakin, ja vaikka tavattaisiin harvakseltaan.
-
Se karkkikauppasubius, jossa subi antaa Masterin tehdä joitain juttuja ei kyllä oikein ole alistumista ollenkaan.
Päästään taas siihen kivaan aiheeseen, notta mikä on oikeaa alistumista.
Mielestäni se on vain sitä, että omasta tahdosta tehdään niin kuin toinen tahtoo.
Mielipiteet eivät ole vääriä toisia mielipiteitä kohtaan. Ainoastaan faktoja vasten mielipiteet voivat olla vääriä. Mielipide ei ole koskaan fakta.
-
Ja TPE suhteen ei tarvitse olla 24 / 7, voi sitä alistua kunnolla ihan ajatuksen tasollakin, ja vaikka tavattaisiin harvakseltaan.
Minä en usko, että TPE tarvitsee sitä että asuttaisiin yhdessä (joidenkin Mastereiden oman tilan tarve on niin suuri, että toisen ihmisen kanssa asuminen kuormittaa heitä liikaa) tai sitä että tavattaisiin usein, mutta vallan täytyy olla 24/7. Valta ei voi olla totaalista eikä orjuutta voi sisäistää jos Masterilla ei ole mahdollisuutta harjoittaa valtaansa koska tahansa. Vallan sisäistämiseenhän TPE-suhteet tähtäävät. Samasta syystä TPE-suhteen perustaminen vaniljaliitossa elävän orjan kanssa on äärimmäisen epäeettistä, koska jos puhutaan oikeasta TPE-suhteesta niin lopputuloksena on avioero tai puolison pakottaminen Masterin vallan alle.
Minusta ihmiset joskus sekoittavat rajattomuudessa kaksi asiaa. Sen mihin alistuja suostuu ja mihin alistuja kykenee. Kaikilla on ne rajat jossain, mutta fantasiat voivat sotkea omien rajojen ymmärtämistä. Sessiosuhteissa on alistujan itsensä vastuulla olla tietoinen oikeista kyvyistään ja huolehtia siitä, että rajoja kunnioitetaan. M/s-suhteet taas ovat se toinen ääripää, jossa alistujan tärkein ominaisuus on muokattavuus. En tietenkään tiedä, mutta epäilen että jos True Masteriksi itseään kutsuva Master puhuu "alistuvasta luonteesta" niin hän varmaan tarkoittaa enemmänkin muokkautuvuutta ja joustavuutta kuin zombeutta. Sen vuoksi joustamattomilta vaikuttavat subit saattavat jäädä "ei välttämättä vaivanarvoinen"-kategoriaan. M/s-suhteessa Masterille siirtyy vastuu siitä, että hän on koko ajan kärryillä siitä mihin orja oikeasti kykenee, mihin orjan potentiaali oikealla tavalla johdettuna mahdollisesti riittää ja tiedostaa minkälaisten rajojen ylläpitäminen suojelee orjan psyykettä. Kuka tahansa pystyy määräilemään muita ihmisiä ja jotkut hölmöt vielä tottelevatkin, mutta siellä toisella puolella on sitten se vastuu. Vain ihminen joka hallitsee itseään pystyy turvallisesti hallitsemaan muita.
-
Hyvin kirjoitettu, Radien. Ollaan samoilla linjoilla.
-
Tällaisessa suhteessa voidaan sitten kokeilla kipu- ja häpeärajoja tavoilla, joista ns. karkkikauppasubit eivät ole kuulleetkaan.
Se karkkikauppasubius, jossa subi antaa Masterin tehdä joitain juttuja ei kyllä oikein ole alistumista ollenkaan.
Onneksi olenkin tällainen karkkikauppadomme joten mulle kelpaa ne truumäästereiden sylkemät karkkikauppasubit. ;D
-
Tällaisessa suhteessa voidaan sitten kokeilla kipu- ja häpeärajoja tavoilla, joista ns. karkkikauppasubit eivät ole kuulleetkaan.
Se karkkikauppasubius, jossa subi antaa Masterin tehdä joitain juttuja ei kyllä oikein ole alistumista ollenkaan.
Onneksi olenkin tällainen karkkikauppadomme joten mulle kelpaa ne truumäästereiden sylkemät karkkikauppasubit. ;D
Ihan vain selvennykseksi, niin kyllä minullekin kaikki subit kelpaavat. Aiemmassa viestittelyssä oli kyse määritelmien kohdilleen laitosta. Aloittelevien subien kanssa vedetään vaan silkkihansikkaat käteen ;)
-
Väheksyvä Karkkikauppasubi onkin mielenkiintoinen termi saitilla jossa kaikkien pitäisi olla mitä haluaa.
-
Väheksyvä Karkkikauppasubi onkin mielenkiintoinen termi saitilla jossa kaikkien pitäisi olla mitä haluaa.
Niinpä.
-
Alistuminen ei toimi niin että subi määrää rajat mutta ei kannata alistua kelle tahansa.
Alistuminen pitää ansaita ja subin pitää pystyä luottaan niin paljon siihen että on hyvissä käsissä.Sessioissa ei onnistu mitenkään luottamusta saada tarpeeksi.
Mun kaikki subini on olleet ns. karkkikauppasubeja ennen tutustumista,en tosin ite tyydy tuollaiseen osittaiseen alistumiseen vaan otan sen minkä haluan ja teen mitä tykkään :P
Naurattaa jo etukäteen kun ihanainen brättini lukee tän viestin ja tajuaa että on ollut mun 24/7 narttuni jo jonkun aikaa ;D
Taitaapi sanoo : Vittu ja nauraa vähän samalla ;)
-
^Mun mielestä taas molemmat. sekä S että D sopivat yhteisistä rajoista. En näkisi sitä niin karkkikauppasubeiluina, jos subi nyt sattuu määrittämään pari asiaa ei-listoille. :P
-
Väheksyvä Karkkikauppasubi onkin mielenkiintoinen termi saitilla jossa kaikkien pitäisi olla mitä haluaa.
Täytyy truumastereidenkin jotenkin kohottaa itsetuntoaan ;D
-
Minä näkisin tuon alkuperäisen asettelun hieman toisin. Mikäli ihmisinä löydetään tarpeeksi yhteisiä intressejä, ts.mieltymykset käyvät pääosin yhteen alistuminen on automaattista ja syvenee tapauskohtaisesti henkilökohtaisten rajojen sisällä. En oikein jaksa uskoa että kukaan (ainakaan itseään yhtään kunnioittava) subi ensimmäisessä tai toisessakaan sessiossa uskaltaisi/ pystyisi antamaan itsestään kaikkea. Alistaminen ja alistuminen on kuitenkin matka, jossa päämäärä ei välttämättä ole se tärkein.
-
Olen tässä viime päivinä miettinyt käsitettä alistuminen. Päällisinpuolin yksinkertainen sana ja asia vaan kun ei ole. Jos nyt ajatellaan, että on olemassa D/s-suhde, niin kumpi siinä määrittelee sen alistumisen? D vai s?
Ketjun alku kiinnitti huomioni jo joskus aikaisemmin itseäni kiinnostavan aiheen vuoksi. Vastaan tähän nyt omalla kokonaisuudellani kenties liian monen kysymyksen vuoksi :P
Normandie kysyy termeille määritelmiä. Itse osaisin määritellä objektiivisesti vain täydellisen alistumisen. Käsitykseni mukaan ihmiset voivat pitää alistumisena myös muun kuin täysalistumisen. Tästä syystä lienee perusteltua puhua enemmänkin kahdenvälisestä, vapaaehtoisesta sopimuksesta, johon liittyy odotuksia alistumisen ( ja / tai alistamisen) tunteesta.
Erillisinä olentoina on normaalia tuntea eri asioita jopa saman sopimuksen puitteessa.
Voisin pyrkiä määrittelemään alistumisen jostain luopumisena, en pakottamisena. Tästä syystä alistujan tunteesta huolimatta alistajan roolissa oleva ei välttämättä saavuta alistujan toivomia tunteita. Subjektiivisesti koen, että alistajalla on oltava tunne vapaudesta, minkä katalyytinä toimii spontaanius.
Toisin sanoen sub ei voi sormia napsauttamalla luoda tilannetta, jossa alistaja kokisi alistamisen täyttymystä. Siihen tarvitaan alistajan tunne aloitteentekijänä olemisesta sekä tila spontaanille tilanteelle.
Olen muutamia kertoja kokenut epämielyttävänä tunteen "olenko minä tässä nyt kuhnurina?". Näen, että jotkut palvelutilanteet istuvat paremmin S / m -tasolle kuin D / s. Siksi toivon, että ihmiset huomioivat keskusteluissaan näiden tasojen erillistä, joskin useimmiten päällekkäistä olemassaoloa.
Ehdoitta alistuva sub - kiihottavaa, vastuullista, pelottavaa? Hyvä vai huono asia? Kuinka pitkälle hyväksytte karkkikauppasubeilun ja milloin laittatte jarrut päälle?
Oma vastine termille karkkikauppasub on subiprinsessa. Koen tuota itselleni yksipuolisena asetelmana, sillä se vie minulta tunteen alistamisesta prinsessan mahdollisesta alistumisen tunteesta huolimatta.
Sessiosub on minulle alistuva henkilö, joka hyväksyy tiettyä kohtelua ajanjaksossa, jolla on selkeä alku ja loppu. Pystyn kokemaan alistamisen tunnetta paremmin pitkissä sessioissa. Lyhytkestoisissa sessioissa on apua katalyytistä nimeltä spontaanius. Spontaaniuden sammuttaa subin sormien napsautus.
Kertauksen vuoksi: alistaja tarvitsee tunteen vapaudesta. Siksi bottom to top -asetelmat voisivat toimia kohdallani vain S / m -tasolla. Koen kiihottavampana aloitteestani tapahtuvan suutelun Stockan herkkuosastolla kuin subin pyynnöstä peffalle mustelmien tuottamisen.
Ehdoitta alistuva sub on itselleni epäkiihottava, sillä koen sen tekevän miehestä huoltajan.
-
Mikä on todellista alistumista? Jos sub pitää itsellään tiukat rajat, että .... tätä minä en sitten tee ja tähän minä en suostu ja tuo ei kiinnosta, niin missä se todellinen alistuminen sitten on? Silloinhan tuo on valikoivaa alistumista eli alistutaan omilla ehdoilla, ei sen dominoivan osapuolen ehdoilla. Tuolloin dominoiva dominoi sillä tavalla, miten hänelle on lupa annettu. Toisaalta subilla on aina oikeus omiin rajoihinsa ja ei-asioihinsa, kuten myös dominoivallakin.
Hyvä aloitus Norma. Tätä olen itseni kohdalla ja joskus täällä baarissakin subien kirjoituksia lueskellessa miettinyt. Ja vaikka en nyt D/M olekaan niin rohkenen näin subin näkökulmasta kertomaan oman mielipiteeni.. olkoon sitten vaikka täysin OT :).
Periaatteessahan jo pari/sessiosuhde pitäisi lähteä yhteisistä intresseistä ja kiinnostuksen kohteista, jos toinen tykkää masoista ja toinen ei ole maso niin eipä sillä pitkälle pötkitä, jos perusasiat kunnossa isossa kuvassa niin pieniä juttuja voidaan hioa ;)..
Tuo lainaamani kappale kuvaa omia ajatuksia alistumisesta. Toki jos ollaan esim. alkuvaiheessa pari-/sessiosuhdetta niin käsite alistumisesta on täysin erilainen kuin jo "pidemmän" aikaa sessioitaessa/parisuhteessa ollessa. Mielestäni rajojen luonti on osa luottamuskeskustelua. Luotanko toiseen niin ettei hän satuta minua kuten en haluaisi? ja näin helposti kielletään asiat jotka askarruttavat/pelottavat/ei ole kokemusta/on huonoja kokemuksia jonkun toisen kanssa.. luoden rajoja, antamatta mahdollisuutta muuttaa omaa mielipidettä.
Omaa alistumista voisin kuvata, että alistun HerraE:lle ehdoitta ilman, että toiselle tulee hyväksikäyttäjän tunne saatikka että tuntisin itseni kynnysmatoksi. Meillä mielestäni koko suhde perustuu nimenomaan luottamukseen, toisen tuntemiseen ja tulkitsemiseen NAUTINNON kautta. Mistä sen nautinnon sitten kukanenkin saa :)... Vastuu suhteesta/sessiosta on mielestäni kummallakin omalta osaltaan, sekä subilla että d:llä.
En koe, että minun olisi tarvinnut luopua mistään tai että minut pakotettaisiin tekemään jotain mitä en halua tehdä. Päinvastoin, olen aina sanonut, että minulle masterini yksi tärkeimmistä "tehtävistä" on kasvattaminen ja tukeminen mitä tulee seksuaaliseen vapauteeni ja kokemuksiini. Ja mielestäni se onkin yksi rikkaus D/s suhteessa.. varmaan olisi jäänyt aika monta mahtavaa juttua kokematta jos olisin heti huudellut kieltoja ;). Jokseenkin aika vapauttavaa huomata rajoituksien hävinneen ajan myötä ja myös ehdottoman luottamuksen toiseen ihmiseen syntyneen.
-
Mä en koe mitenkään alistuvani jos teen niitä juttuja mitä haluankin tehdä. Jos kumppanini satuttaa mua seksissä, ja haluan tulla satutetuksi, se on mulle ihan normiseksiä eikä mitään alistumista. Mikä on mulle ihan fine, kun tällä hetkellä Ds-kiinnostus on melko vähäistä enkä koe kaipaavani subbailua. Jos jostain syystä joskus vielä etsisin hamsteria tai jotain Ds-kuviota, etsisin nimen omaan sellaista missä jotain rajoja venytettäisiin , joko kivun tai häpeän keinoin. Mut tällä hetkellä oon ihan tyytyväinen omassa pikku karkkikaupassani :D.
-
Saattaa mennä OT:ksi, koska en ole varsinaisesti domme, vaikka melko dominoiva olenkin.
Jo lähtökohtaisesti henkilön, joka haluaa sessioida kanssani, tulee haluta vastaanottaa kipua. Toiset mieltää sen alistumiseksi, itse en näe sitä varsinaisena alistumisena, vaan se on tasa-arvoista toimintaa yhteisymmäryksessä, karkkikauppailuakin molemmin puolin hyvin pitkälti. Alistaminen tulee ehkä siitä, että tiettyjen (sovittujen) raamien sisällä minä päätän, mitä ja miten. Sessioidessa vain turvasana on se, joka on vastaanottajalla sanottavana ja päätettävissä.
Koska teen asioita, joista jää pitkään näkyviä ja pysyviäkin jälkiä, niin subit, alistuvat, ovat minulle huonoja leikkikavereita. Heillä usein se miellyttämisenhalu on niin voimakas, että halutaan niitä asioita, vain sen vuoksi että minä pidän niistä. Se ei taas toimi sitten siinä yhtälössä, jossa tulee mukaan minun karkkikauppalistani sadistina.
Sitten kun tulee siellä masokistin puolellakin heiluttua, vaikka en ole masokisti. Otan vastaan tiettyjä asioita, kunnolla karkkikauppaillen. Blondie tuolla kommentoi "Periaatteessahan jo pari/sessiosuhde pitäisi lähteä yhteisistä intresseistä ja kiinnostuksen kohteista, jos toinen tykkää masoista ja toinen ei ole maso niin eipä sillä pitkälle pötkitä."
Yli 2v kaksi sadistiakin on sujuvasti keskenään touhunnut, joten nämä lokerot ei varsinaisesti edes määrittele sitä toimintaa. Intressit tokikin määrittelee.
Tässä toiminnassa moni on luullut, että olisin alistuvana osapuolena ja ovat sitten yllättyneet siitä, mitä oikeasti olen.
Tämän sivuston käyttäjistä moni tuntuu määrittelevän usein alistuvan sillä tavalla, mikä tuntuu tilanteeseen sopivan parhaiten ja tukevan omaa mielikuvaa.
Samat henkilöt kun ovat minua luulleet alistuvaksi juuri sen vuoksi, että otan vastaan tiettyjä asioita ja silti ovat peräänkuuluttaneet, että oikea alistuminen on D:n täydellistä valtaa. Ota nyt näistä sitten selvä. ;D
Kaikkia ei pysty koskaan miellyttää ja oman kokemuksen mukaan tuollaiset kommentit alistuvalle "no ethän sä sitten mikään subi ole" tai "et ole niin alistuva kuin luulet" tulee sellaisilta henkilöiltä, joille ei haluta alistua syystä tai toisesta. Sellainen henkilö ei ole jäävi määrittelemään toisen alistumisen tasoa.
-
Hyviä ajatuksia kolmella edellisellä.
Ajattelen, alistuminen on ennenkaikkea mielentila. Kun se on oikeassa asennossa niin kehokin tulee perässä.
Minusta tulisi hyvin huono alistuja. Toki voisin antautua leikkiin tai antaa kehoni käytettäväksi. Mieli ei vain seuraa perässä.
Saattaisin sessiossa tarkkailla D:n käytöstä ja tekemisiä tiiviisti ajatellen miten tekisin tuon eri tavalla, tai joutuisin pidättelemään itseäni etten nauraisi jos D on kovin paatoksellinen Mastermainen. Ei kovinkaan alistuvaa mielenlaatua. Sellainen nöyryys puuttuu kokonaan.
Mutta leikinomaisessa tilanteessa missä pidetään yhdessä hauskaa pyrkimättä minkäänlaiseen alistumisen mentaliteettiin, se saattaisi ehkä toimia.
-
Vastuu suhteesta/sessiosta on mielestäni kummallakin omalta osaltaan, sekä subilla että d:llä.
+1
-
Minulle alistaminen liittyy suoraan tunteisiin ja rakkauteen alistuvaa kohtaan. Näin ollen en odota että hän suostuu heti kaikkeen,
vaan antaa minulle mahdollisuuden tutustua häneen, tavalla jota minä ohjaan. Pidemmällä aikavälillä hän siis alistuu minun mieltymyksille,
käyttäytymällä niin kuin hän tietää minun toivovan. Yksittäisillä tapahtumilla, kuten jonkun asian oleminen ei-listalla, jonkin asian kanssa
hitaasti eteneminen tai uuden asian lisääminen jälkeen päin ei-listalle ei muuta tätä.
Sen sijaan turhaudun jos kumpanini ei halua kehittyä suhteemme mukana ja näin ollen alkaa rajoittamaan suhdetta kokonaisuutena.
Ja tämä sama asiahan voi tapahtua myös vaniljasuhteissa tai ystävien välillä.
Alistumisen ja alistamisen rajojen miettiminen tai niiden ulkoapäin määritäminen on vähän sama, kuin "vapauden" määrittäminen tässä meidän
yhteiskunnassamme. Elämme vapaassa maassa jossa voimme valita miten elämme tai missä asumme, ja silti joudumme noudattamaan tämän
"vapaan" maamme lainsäädäntöä ja säännöksiä, jos haluamme elää vapaana.
Markiisi De Sade yritti filosofiassaan määrittää sekä täydellistä alistumista, valtaa ja vapautta, mutta lopulta niissä törmättiin aina rajoihin, joita ei nähty
ennen kuin ne tulivat vastaan hänen oman rajallisuutensa takia.
Mutta, kukin tyylillään ;)
-
Minulle alistaminen liittyy suoraan tunteisiin ja rakkauteen alistuvaa kohtaan. Näin ollen en odota että hän suostuu heti kaikkeen,
vaan antaa minulle mahdollisuuden tutustua häneen, tavalla jota minä ohjaan. Pidemmällä aikavälillä hän siis alistuu minun mieltymyksille,
käyttäytymällä niin kuin hän tietää minun toivovan. Yksittäisillä tapahtumilla, kuten jonkun asian oleminen ei-listalla, jonkin asian kanssa
hitaasti eteneminen tai uuden asian lisääminen jälkeen päin ei-listalle ei muuta tätä.
Sen sijaan turhaudun jos kumpanini ei halua kehittyä suhteemme mukana ja näin ollen alkaa rajoittamaan suhdetta kokonaisuutena.
Ja tämä sama asiahan voi tapahtua myös vaniljasuhteissa tai ystävien välillä.
Alistumisen ja alistamisen rajojen miettiminen tai niiden ulkoapäin määritäminen on vähän sama, kuin "vapauden" määrittäminen tässä meidän
yhteiskunnassamme. Elämme vapaassa maassa jossa voimme valita miten elämme tai missä asumme, ja silti joudumme noudattamaan tämän
"vapaan" maamme lainsäädäntöä ja säännöksiä, jos haluamme elää vapaana.
Markiisi De Sade yritti filosofiassaan määrittää sekä täydellistä alistumista, valtaa ja vapautta, mutta lopulta niissä törmättiin aina rajoihin, joita ei nähty
ennen kuin ne tulivat vastaan hänen oman rajallisuutensa takia.
Mutta, kukin tyylillään ;)
Tämä oli kauniisti kirjoitettu!
-
Mä en koe mitenkään alistuvani jos teen niitä juttuja mitä haluankin tehdä. Jos kumppanini satuttaa mua seksissä, ja haluan tulla satutetuksi, se on mulle ihan normiseksiä eikä mitään alistumista. Mikä on mulle ihan fine, kun tällä hetkellä Ds-kiinnostus on melko vähäistä enkä koe kaipaavani subbailua. Jos jostain syystä joskus vielä etsisin hamsteria tai jotain Ds-kuviota, etsisin nimen omaan sellaista missä jotain rajoja venytettäisiin , joko kivun tai häpeän keinoin. Mut tällä hetkellä oon ihan tyytyväinen omassa pikku karkkikaupassani :D.
Mä voisin lyhyesti avata aihetta sikäli että itse tuon D/s -dynamiikkaa siihen "arkiseen, kenties rajumpaan seksiin tekemisen kautta" siksi että koen puhuttavan hieman eritasolla, naisen ollessa aina tiukasti ehdollistettu, aistirajoitettu ja fyysisesti sidottu jos häntä penetroidaan, naidaan, wandataan, tms..
Psykologinen ja mentaalinen aspekti jota isrika ja monet muut avaavat, on "kolikon toinen puoli"..Puhtaasti bondagen merkitystä huomaan vähemmän otetun esille ja keskustellun osana alistumisen dynamiikkaa, joka allekirjoittaneelle on "se toinen punainenlanka" kun mietin D/s -suhdettani sekä tapaani mieltää "oma kinkyyteni ylipäätään" <3
HerraE
-
En ole dominoiva tippaakaan. Voisin kuitenkin omalta kohdaltani todeta, että minulle dominointi ei ole ensisijaisesti kahleita, sitomista, kipua. Kun minä alistun, se on ennen kaikkea mielessä tapahtuvaa. Se on mielentila, jossa heittäydyn täysin siihen, mitä Dominoiva minun haluaa tekevän. Ulkoisilla puitteilla ei ole mitään tekemistä siinä.
Siksi se on se herkin laji minulle.
-
No nyt löytyi ajatuksia herättävä ketju. Kiitos! Tähän täytyy palata... Yksi näkökulma ihan keskustelun alussa jäi kiinnostamaan: kun s:llä tarve antaa enemmän kuin d pystyy ottamaan vastaan. Lisää ajatuksia tästä??
-
No nyt löytyi ajatuksia herättävä ketju. Kiitos! Tähän täytyy palata... Yksi näkökulma ihan keskustelun alussa jäi kiinnostamaan: kun s:llä tarve antaa enemmän kuin d pystyy ottamaan vastaan. Lisää ajatuksia tästä??
Jos tarpeet ei kohtaa niin s/D asetelma ei toimi ellei D osaa lukea tilannetta ja muokkaa touhua sellaiseksi että tasapaino pysyy :)
-
Kiitos Isrika, hyviä pointteja.
Lähinnä juuri tuo miellyttämishalu ja alistuminen mietityttää minua. Subina olen huomannut myös, että vaikka leikki menisi kuinka yli, niin turvasanaa ei vaan tule sanottua. Johtunee sitten juuri tuosta miellyttämishalusta enemmän. Eihän se haittaa, kun sen tietää ja pystyy etukäteen määrittelemään edes kovat rajat sessioon. Alussa kylläkin hankalaa, kun kokemuksia niin vähän, eikä oikeestaan haluaisi mitään kieltää vain varmuuden vuoksi.
Kaikkia ei pysty koskaan miellyttää ja oman kokemuksen mukaan tuollaiset kommentit alistuvalle "no ethän sä sitten mikään subi ole" tai "et ole niin alistuva kuin luulet" tulee sellaisilta henkilöiltä, joille ei haluta alistua syystä tai toisesta. Sellainen henkilö ei ole jäävi määrittelemään toisen alistumisen tasoa.
Tätäkin olen joutunut välillä miettimään, kun eräs otti torjunnan tuolta kantilta ja syytti wannabe-subiksi. Suhteellisen noviisina skenessä, tuo aiheutti kovasti itsetutkistelua ja myös keskustelua aiemman D:n kanssa.
Lopputuloksena ollen kuitenkin alistuva oikean henkilön kanssa.