BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: Pip - 23.03.2016, 03:29
-
Okei, olen jo varmaan miljoonaan kertaan todennut, etten hyväksy polyamoriaa, koska se ei ole oikein. Sen pitää olla joko polyphiliaa, tai siten multiamoriaa.
Tästä saivartelusta kuitenkin eteenpäin: Mielestäni se tärkein polyphiliassa on kuitenkin se rehellisyys. Mikäli haluaa mennä panemaan kaikkea, minkä mahan päällä voi sulaa, niin pitäisi pystyä kertomaan se jo etukäteen. Omasta mielestäni salaa tehty juttu ei kuulu tähän genreen vaan on vain ja ainoastaan tehty toista vahingoitaakseen. Tiedonkulku on omasta mielestäni se hyvinkin oleellisin asia, jonka jälkeen voi hyväksyä, että toinen haluaakin mennä jonkun muun kanssa harrastamaan, mitä harrastaakin.
Yhteisesti sovittuja sääntöjä ei tässäkään pitäisi mennä rikkomaan, vaan niistä pitäisi pystyä sopimaan etukäteen. Ymmärrän hyvin, että odottamattomia tilanteita voi sattua, mutta ne pitää pystyä purkamaan rehellisesti toisen/toisten osapuolien kesken. Salailu ei koskaan ole ratkaisu. Itse väitän, että totuus sattuu kuitenkin aina vähiten.
Tässä vielä aihetta sivuten snadin kommetti kommentti vanhasta ketjusta, ei siis edellisen kommentoijan: http://www.bdsmbaari.net/index.php?topic=2017.msg28431#msg28431
-
Miksi kokonaan uusi ketju, vai onko tässä tarkoitus jutella jostain täysin uudesta näkökulmasta multiamoriaan?
-
Saako tästä saivartelusta jatkaa? :))
Taidan olla jotenkin tyhmä kun en ymmärrä termien polyamoria, polyphilia tai multiamoria eroavaisuuksia? Vai onko kyse vaan termien kielellisestä historiasta? Jos joku viitsii eroavaisuudet minulle selittää, niin olen varsin kiitollinen! :)
Muuten kyllä komppaan täysin, rehellisyys ja kommunikointi ovat erittäin tärkeitä! :)
-
NG: kyse on eri kielistä, siksi nipotetaan tuosta polyamoria termistä. En jaksa kaivaa miten nuo menee, joku muu voi, jos viitsii.
Niin, olen samaa mieltä että totuus on ainoa jolla on merkitystä, siksi se on kaikkein vähiten satuttava. Mutta tiedän paljon ihmisiä joille totuus vain on liikaa. Tai sellaisia joille valehteleminen on ainoa mahdollisuus. He eivät ole rohkeita, ja se on surullista, sillä ilman rohkeutta eläminen on surullista.
Silti en halua syyttää ihmisiä jotka eivät kykene totuuteen. Jos ei pysty ei pysty. Silloin kuitenkin minulla on, edelleen, niin kuin aina, mahdollisuus tehdä omat valintani. En ole vastuussa toisen valehtelemisesta enkä epärehellisyydestä. En vastuussa kenenkään ojentamisesta tai opettamisesta.
Olen snadin kanssa (tuolla linkissä) samaa mieltä siitä että valhe sattuu eniten aina valehtelijaan itseensä. Minä pääsen aina irti valehtelijasta hän ei itsestään.
-
Saako tästä saivartelusta jatkaa? :))
Taidan olla jotenkin tyhmä kun en ymmärrä termien polyamoria, polyphilia tai multiamoria eroavaisuuksia? Vai onko kyse vaan termien kielellisestä historiasta? Jos joku viitsii eroavaisuudet minulle selittää, niin olen varsin kiitollinen! :)
Muuten kyllä komppaan täysin, rehellisyys ja kommunikointi ovat erittäin tärkeitä! :)
Muistaakseni poly on kreikkaa ja amoria latinaa, eli jos halutaan olla "kieliopillisesti" oikeita pitäisi johtaa termi joko puhtaasi kreikasta (polyphilia) tai puhtaasti latinasta (multiamoria). Tai sit ne oli toisinpäin, en muista varmaksi ulkoa.
-
Puhukaa suameks ni ei tu noppologisia onkelmia.
Hyviä käsitteitäi voisi olla:
Susilauma - vert vanha susipari=avoliitto
Monisuhde
-
Susilauma
-
Muistaakseni poly on kreikkaa ja amoria latinaa, eli jos halutaan olla "kieliopillisesti" oikeita pitäisi johtaa termi joko puhtaasi kreikasta (polyphilia) tai puhtaasti latinasta (multiamoria). Tai sit ne oli toisinpäin, en muista varmaksi ulkoa.
Noin päin juuri. Toisaalta aika monen fetissin ja muun seksuaalisen mieltymyksen nimi on samalla logiikalla väärin, koska niissä on sekoitettu latinaa ja kreikkaa. En sitten tiedä, miksi juuri polyamoria on joutunut vitsin kohteeksi.
-
Ei latinaa voi käyttää yksinään, se on liian vaarallista. >:D
(http://2static.fjcdn.com/pictures/Such+heresy_0b08c2_5856560.jpg)
Kreikka on tietty yksi Raamatun kielistä, joten siinä vähän tasottuu enkelimäisen puolelle. O:-)
-
Muistaakseni poly on kreikkaa ja amoria latinaa, eli jos halutaan olla "kieliopillisesti" oikeita pitäisi johtaa termi joko puhtaasi kreikasta (polyphilia) tai puhtaasti latinasta (multiamoria). Tai sit ne oli toisinpäin, en muista varmaksi ulkoa.
Noin päin juuri. Toisaalta aika monen fetissin ja muun seksuaalisen mieltymyksen nimi on samalla logiikalla väärin, koska niissä on sekoitettu latinaa ja kreikkaa. En sitten tiedä, miksi juuri polyamoria on joutunut vitsin kohteeksi.
Joo olen muistaakseni monta kertaa huomauttanut, kuinka homo- ja heteroseksuaalisuus ovat tällä logiikalla selvästi väärin, koska niissäkin latinaa ja kreikkaa sekoitetaan. (joo ja polyfilia on kreikkaa ja multiamoriai latinaa)
-
Mä olisin oikeastaan sitä mieltä, että rehellisyys ja avoimuus on ihan kaikenlaisten ihmissuhteiden perusedellytys, sekä polyjen että monojen. Kaipa siitä puhutaan paljon enemmän polyamorian kuin monoamorian yhteydessä ihan sen vuoksi, että monosuhteet ovat vallitseva normi. Normin mukaista ihmissuhdetta harvemmin joutuu perustelemaan, mutta toisin eläviltä niitä perusteluja kyllä odotetaan.
Mutta kyllä kai sekä mono- että polysuhteet ihan yhtäläisesti perustuvat petokselle, jos niistä puuttuu rehellisyys.
-
Mutta kyllä kai sekä mono- että polysuhteet ihan yhtäläisesti perustuvat petokselle, jos niistä puuttuu rehellisyys.
Petokselle..? Pikemminkin salailulle.. (?)
Petos on intentionaalista toimintaa, josta haluaa välittää puolisolle eri kuvan kuin todellisuus on. Salailu taas voi mielestäni olla muutakin kuin petos - kulissien ylläpitoa, etäisyyttä, asioiden mainitsematta jättämistä..
Miriamin kanssa samaa mieltä siinä, että pohjaan asti avoimuus ja rehellisyys ovat ainoa oikea pohja ihmissuhteelle, oli se sitten polya tai jotakin muuta.
-
Mutta kyllä kai sekä mono- että polysuhteet ihan yhtäläisesti perustuvat petokselle, jos niistä puuttuu rehellisyys.
Oxymoron.
-
No just niin, kuten Miriam sanoo tuossa edellä. Ja osa muidenkin sanomisista.
Itse en ole sitä mieltä, että rehellisyyteen kykenemättömiä pitäisi mitenkään erityisesti ymmärtää. Mutta ei toki syyttääkään. Elämä taitaa enimmäkseen olla yhtä opiskelua. Mutta hienoa seikkailua siinä mielessä, että on mahdollista kuulla, miten muut toimivat ja sitä kautta kenties omatkin ajatukset ja mielipiteet saattavat muuttua.
-
Mutta kyllä kai sekä mono- että polysuhteet ihan yhtäläisesti perustuvat petokselle, jos niistä puuttuu rehellisyys.
Oxymoron.
Se on suomeksi oksymoron ;)
-
Petos on intentionaalista toimintaa, josta haluaa välittää puolisolle eri kuvan kuin todellisuus on. Salailu taas voi mielestäni olla muutakin kuin petos - kulissien ylläpitoa, etäisyyttä, asioiden mainitsematta jättämistä..
Mitä eroa näissä on? Kaikissa jälkimmäisissä halutaan välittää eri kuvan kuin todellisuus on.
-
Kai se on viime kädessä kiinni siitä mitä on luvattu ja sovittu. Siis onko salailu petos. :D
-
Kai se on viime kädessä kiinni siitä mitä on luvattu ja sovittu. Siis onko salailu petos. :D
Sievä salailu ei olisi petosta jos olisi tarkoitus ylläpitää suhdetta / suhteita?
-
Petos on intentionaalista toimintaa, josta haluaa välittää puolisolle eri kuvan kuin todellisuus on. Salailu taas voi mielestäni olla muutakin kuin petos - kulissien ylläpitoa, etäisyyttä, asioiden mainitsematta jättämistä..
Mitä eroa näissä on? Kaikissa jälkimmäisissä halutaan välittää eri kuvan kuin todellisuus on.
Sellainen esimerkki nyt tulee vaikka mieleen, että kuvitteellinen ystäväni kertoisi, ettei ikinä kehtaisi paljastaa miehelleen, miten epäsiisti henkilö hän OIKEASTI on. Luulen, että pelko taustalla liittyisi omaan riittämättömyyteen, rakastetuksi tulemisen oikeutukseen tms. Rakkautta ansaitakseen, ollakseen oman pään sisäisten asenteiden mukaisesti rakastettava, olisi kova siivoamaan ja pitämään kotia siistinä. Minun mielestäni tämä on jonkin asteista salailua. Sama asia pohjaan asti rehellisellä pohjalla voisi olla jotakin siihen suuntaan, että ystävättäreni kertoisi avoimesti millainen on, millaisena pitää itseään, kenties näyttäisikin - ja kertoisi avoimesti menettämisen pelostaan ja oletuksista, ettei epäsiisteys ole toivottava/rakastettava ominaisuus. Tämän jälkeen kodin pitäminen siistinä ja ahkera siivoaminen voisi olla rakkauden tekoja. Kun siistin ihmisen kulissin ylläpito on epäsiistin luonteen salailua.
Petos taas voisi olla jotakin sellaista, että on sovittu yhdessä, miten ystävättäreni siivoaa kodin vaikkapa tiistaisin ja perjantaisin - vaikka olisi päättänyt, että ei todellakaan halua. Tämän vuoksi hän tilaisi salaa mieheltään ulkopuolisen siivousfirman tiistaisin ja perjantaisin siivoamaan kodin vaikka heillä ei olisi siihen oikeasti varaa. Se olisi petos.
Esimerkki on tarkoituksella seksin ulkopuolelta.. parisuhteesta kuitenkin. ;)
-
Niin, avoimuus ja rehellisyys. Toki käsittävät ihan kaiken ihmisen elämään kuuluvan. Mutta missä on raja, ja onko sitä, että jokin on vain ihmisen oma asia tai että kuuluu suhteen avoimuuden piiriin?
Minusta on jokaisen ihmisen vapauden ja itsemääräämisen kannalta niin että jokainen itse päättä tämän asian. Toki voidaan sopia mutta itsellä on kyllä aikamoisen epäileväinen suhtautuminen tällaiseen.
En kovasti usko mihinkään sopimisiin. Tai kait ihmisten kykyyn käsittää mitä mikin tarkoittaa. Oman ajatteluni lähtökohta kun on siinä ettei pidä muutenkaan takertua kehenkään eikä mihinkään, meidät kaikki on tarkoitettu vapaiksi ja itsenäisiksi. Mutta sitten se polariteetti tuolle on siinä että jotta voimme olla vapaita, aidosti ja terveesti, niin meidän on rakastettava ja kunnioitettava itseämme sillä sille perustuu kykymme rakastaa ja kunnioittaa muita. Rehellisyys perustuu myös rehellisyydelle itseä kohtaan. Ihminen joka ei pysty rehellisyyteen ja itsensä rakastamiseen harvoin, blää siis ei koskaan, kykene myöskään toisia kunnioittamaan ja rakastamaan. Hänen rakkautensa on aina ehdollista, tarvitsevaa, käyttävää.
Ja se miksi taas avoimuus ja rehellisyys on oleellista liittyy ihan suoraan siihen ettei ihmissuhde kehity ilman niitä. Sillä ei ole mitään kasvualustaa ilman niitä. Ja siksi vain sellainen suhde jossa ollaan molemmin puolin ja myös itselle rehellisiä voi olla antoisa ja dynaaminen. Ja sellaisen saamiseen ei auta se että laaditaan sääntöjä. Säännöt ovat aina ulkokultaisia. Mutta kommunikaatio on oleellista jotta selviää onko lähtökohdat suhteilijoilla sellaiset että mikään yhteinen on mahdollista.
Lisätäänpä sitten vielä hiukan: ja oleellista on varmaan myös miettiä ja tajuta miksi on jossakin suhteessa. Jos käytän itseäni esimerkkinä niin minulle on oleellista se että on hauskaa (kaikilla osapuolilla) ja se että voin oppia niin itsestäni kuin muista jotakin. Ja on kovin vaikea oppia mitään uutta jos ei voi olla avoin ja rehellinen.
-
Sellainen ajatus vielä, että...kun Annaleena tuossa ottaa esimerkiksi vaikka tuollaisen jonkin ihmisen ominaisuuden, epäsiisteys, ja sen liittymisen siihen ettei koe olevansa rakastamisen arvoinen koska ei ole siisti. Näin ollen salaa asian saadakseen rakkautta, ollakseen rakastettava.
Niin en katso että ihmisestä tulee rakastettava sillä että hän "tunnustaa" heikkoutensa välttämättä toiselle. Mielestäni raja on ennemminkin siinä että hän "tunnustaa" asian itselleen. Se on sitten hänen päätettävissään onko aiheellista paljastaa muille. Kun voihan se olla niinkin että jos hän tunnustettuaan asian itselleen, hyväksyykin itsensä epäsiistinä ja toteaa että so what, ei se ole oleellista ihmisen arvolle ja rakastettavuudelle kuinka siisti hima on, niin silloin ei ole kovinkaan paljon enää merkitystä sillä mitä puoliso/seurustelukumppani asiasta ajattelee, tai lähinnä hänestä ihmisenä. Ja jos ajattelee ettei hän ole rakastettava epäsiistinä niin ongelma on silloin enemmän kumppanin.
Sitten taas jos on sovittu, ja sopimus on molempien mielestä oikeudenmukainen ja reilusti tehty ja toteutettu, että toinen siivoaa silloin ja silloin, niin toki on valehtelemista jos ei niin tee. Silloin voi olla keskustelun paikka miksei tee, ja siivousfirma tekee. Kun itse taas uskon että ihmiset tekevät asioita eivät pahuuttaan ja laiskuuttaan, vaan ihan siksi kun kokevat tekemisensä oikeutetuiksi. Eli tilanteessa jo itsessään on jotakin pielessä jos sopimus ei toimi.
ja jos kyse on yhteisestä taloudesta, ei omista fyrkista, niin vastuu niiden käytöstä on molemmilla (siksi ei ole vain toisen asia miten juttu hoidetaan).
-
Sellainen ajatus vielä, että...kun Annaleena tuossa ottaa esimerkiksi vaikka tuollaisen jonkin ihmisen ominaisuuden, epäsiisteys, ja sen liittymisen siihen ettei koe olevansa rakastamisen arvoinen koska ei ole siisti. Näin ollen salaa asian saadakseen rakkautta, ollakseen rakastettava.
Niin en katso että ihmisestä tulee rakastettava sillä että hän "tunnustaa" heikkoutensa välttämättä toiselle. Mielestäni raja on ennemminkin siinä että hän "tunnustaa" asian itselleen. Se on sitten hänen päätettävissään onko aiheellista paljastaa muille. Kun voihan se olla niinkin että jos hän tunnustettuaan asian itselleen, hyväksyykin itsensä epäsiistinä ja toteaa että so what, ei se ole oleellista ihmisen arvolle ja rakastettavuudelle kuinka siisti hima on, niin silloin ei ole kovinkaan paljon enää merkitystä sillä mitä puoliso/seurustelukumppani asiasta ajattelee, tai lähinnä hänestä ihmisenä. Ja jos ajattelee ettei hän ole rakastettava epäsiistinä niin ongelma on silloin enemmän kumppanin.
Tässä oli aika olennaista settiä. Mä uskon, että toiseen ihmiseen rakastuessaan hyväksyy hänet kokonaisuutena, ominaisuuksineen - ei vain parempiin puoliin hänessä. Rakastaa koko ihmistä sellaisena kuin hän on. Siksi on minun mielestäni vähän epäolennaista, kuinka siisti tai epäsiisti oikeasti on. Jos olisin äärimmäisen epäsiisti ihminen, tuskin haluaisin puolisoa, joka arvostaa siisteyttä yli kaikkien muiden ominaisuuksieni.. jotta en päätyisi jakamaan päivittäistä arkeani vääränlaisen ihmisen kanssa, tulee minun olla minä, sellainen kuin olen. Avoimesti. Pätenee myös polyphiliaan ja multiamoriaan. Kai..
-
Lisätäänpä sitten vielä hiukan: ja oleellista on varmaan myös miettiä ja tajuta miksi on jossakin suhteessa. Jos käytän itseäni esimerkkinä niin minulle on oleellista se että on hauskaa (kaikilla osapuolilla) ja se että voin oppia niin itsestäni kuin muista jotakin. Ja on kovin vaikea oppia mitään uutta jos ei voi olla avoin ja rehellinen.
Tässä on vähän omaa ajatustani.
Läheiset ihmiset kasvattavat kukin tavallaan, saan tukea, rakkautta, läheisyyttä, vaihtelevaa seksiä (ei mitenkään pienin jutuista ;D). Eri kumppanien kanssa voi tehdä erilaisia juttuja ja toisaalta jokaisen kanssa muodostuu omat harrasteet, rituaalit ja maailmat. Se on todella kaunista, mutta tilaa mustasukkaisuudelle ei ole: Mielestäni on tärkeää, että pystyy olemaan onnellinen toisten onnesta. Ei se vesi soutamalla kulu. Se on suorastaan perwåa ja panettavaa, kun saa joskus kuulla toisen seikkailuista. O:-)
Periaatteessa kukaan ei omista ketään ja harvoin tulee ajateltua vakikumppaneista, että mitä, jos tuo tuosta lähtee. Niitäkin hetkiä tosin on, varsinkin, jos kumppanilla on primäärisuhde. Vaikea sanoa, kun on monta vuotta mennyt näin, että osaisiko sitä sopeutua monojuttuun. Nykyiset kumppanit ovat kuitenkin niin rakkaita ja itselle sopivia, että eipä juuri huvita muuttaa tätä, kun on tavallaan saavuttanut jonkinlaisen kauhun tasapainon, elämä rullaa ja kalenteri pysyy vielä järjestyksessä. Tai no aina sitä voi olla kuitenkin avoin uusille ideoille ja ihmisille, jos joskus jotain hyvää sattuu kohdalle...
Mun mielestä termistöä tärkeämpää "polyamoriassa" on tunnistaa minkälainen monisuhde sopii itselle ja mitä kumppaneiltaan toivoo et vice versa. Tai ainahan se on tsägä, minkälainen tyyppi sattuu tupsahtamaan eteen, joka tietysti on aika lähellä parasta elämässä. :love:
-
Sellainen ajatus vielä, että...kun Annaleena tuossa ottaa esimerkiksi vaikka tuollaisen jonkin ihmisen ominaisuuden, epäsiisteys, ja sen liittymisen siihen ettei koe olevansa rakastamisen arvoinen koska ei ole siisti. Näin ollen salaa asian saadakseen rakkautta, ollakseen rakastettava.
Niin en katso että ihmisestä tulee rakastettava sillä että hän "tunnustaa" heikkoutensa välttämättä toiselle. Mielestäni raja on ennemminkin siinä että hän "tunnustaa" asian itselleen. Se on sitten hänen päätettävissään onko aiheellista paljastaa muille. Kun voihan se olla niinkin että jos hän tunnustettuaan asian itselleen, hyväksyykin itsensä epäsiistinä ja toteaa että so what, ei se ole oleellista ihmisen arvolle ja rakastettavuudelle kuinka siisti hima on, niin silloin ei ole kovinkaan paljon enää merkitystä sillä mitä puoliso/seurustelukumppani asiasta ajattelee, tai lähinnä hänestä ihmisenä. Ja jos ajattelee ettei hän ole rakastettava epäsiistinä niin ongelma on silloin enemmän kumppanin.
Tässä oli aika olennaista settiä. Mä uskon, että toiseen ihmiseen rakastuessaan hyväksyy hänet kokonaisuutena, ominaisuuksineen - ei vain parempiin puoliin hänessä. Rakastaa koko ihmistä sellaisena kuin hän on. Siksi on minun mielestäni vähän epäolennaista, kuinka siisti tai epäsiisti oikeasti on. Jos olisin äärimmäisen epäsiisti ihminen, tuskin haluaisin puolisoa, joka arvostaa siisteyttä yli kaikkien muiden ominaisuuksieni.. jotta en päätyisi jakamaan päivittäistä arkeani vääränlaisen ihmisen kanssa, tulee minun olla minä, sellainen kuin olen. Avoimesti. Pätenee myös polyphiliaan ja multiamoriaan. Kai..
Eli tosin sanoen: miksi käyttäisin sen ainoan asian, ainoan oleellisen asian, mitä minulla elämässä on: aikani, sellaisiin ihmisiin joiden kanssa en voi olla todellinen oma itseni. Eli sellaisten ihmisten kanssa joille minun pitää valehdella. (tai joiden pitää valehdella minulle jostain syystä, ihan yhtä turhaa vaikkei niin omakohtaisen onnetonta ja surkeata)
Tässä on syy miksi ihmiset jotka joutuvat valehtelemaan ovat onnettomia ja surullisia; he joutuvat antamaan itsestään sellaista jota ei voi korvata yhtään millään: oman elämänsä. Siksi valehtememinen on synneistä suurin, se on perimmäisin synti mitä elämässä voi tehdä, se on elämän hukkaus ja haaskaus. Se ei ole väärin toisia ihmisiä kohtaan niinkään vaan itseä ja koko elämää kohtaan. Siksi valehteleminen tekee ihmisestä aivan kaikkinensa maailman surkeimman otuksen. Se jolle valehdellaan ei menetä ollenkaan niin paljon, hän ei menetä itseään, hän menettää vain kuvitelmansa toisesta ihmisestä (toki voi miettiä sen yhteisen ajan ja kokemusten merkitystä sitten tuolta pohjalta....). Silti minusta on turha marinoida itseään sillä että joku toinen valehtelee, miettikää mieluummin sitä joka niin tekee ja jatkakaa omaa elämäänne, ja olkaa onnellisia omasta rehellisyydestänne ja rohkeudestanne elää totuudessa.
Ja kaikella edellisellä ei ollut mitään tekemistä polyamorian, monogamian, polyfilian, multiamorian, hereroseksuaalisuuden, homoseksuaalisuuden, biseksuaalisuuden eikä edes kinkyyden kanssa....tai sitten niiden kaikkien kanssa. Aivan miten haluatte.