BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: Kukkanen - 17.02.2016, 00:44
-
Onko muilla vastaavaa, että jos orgasmia tai mieluummin useita/kerta ei saa tarpeeksi usein, alkaa mieliala laskea vaikka minkä tekis?
Itsessäni olen huomannut tämän. Kai se on ihan loogistakin, kun aivot ja keho on tottuneet tiettyyn hyvänolonhormonimäärän, ja yhtäkkiä kun sitä ei saakaan..
Oon siis kokeillut tietoisesti selibaattia muutaman kerran (koska kyllä ilman seksiäkin PITÄIS pystyä olemaan onnellinen edes lyhyitä aikoja..), viikon tai kaksi, ja aina sama kaava: 1 päivä ilman on ok. Toisena päivänä tekis mieli yleensä paljonkin. Kolmantena-neljäntenä jo selkeää mielialan laskua, mikään ei oikein innosta enää samallalailla ja ruoanhimo kasvaa, lohturuokaa tekee mieli.. Viidentenä päivänä mieli on todella maassa :( Yleensä selibaatti kaatuukin viimestään tuohon viidenteen päivään, vaik olisin päättänyt jatkaa pidempään; ei vaan ole järkeä kiusata itseään enää enempää, kun elämänlaatu on heikentynyt liikaa ja mielen yllä musta pilvi..
Mut sit kun selibaatin rikkoo ja saa taas seksiä ja orgasmeja -mieliala kohenee kuin taikaiskusta..
Tänään tämä aihe taas nousi pinnalle, koska eilen oli tosi kiireinen päivä, enkä kerennyt masturboida. Tai oisin kerennyt, mut päätin et parempi käydä vain nukkumaan. Mä kun en nykyään paljoa tykkää sellaisista pikarunkuista tai nainneista, vaan haluan nauttia kunnolla ja pitkään ja siten, että itse nauttiminen on ajatuksena, eikä vain "nopeasti maaliin". Noh, eilinen meni ihan ok, vaikken saanut. Mut tänään... vaik on vasta toinen päivä ilman, alkaa v-käyrä jo nousta. En haluais masturboida, koska en haluais olla niin yksinkertainen olio, ja myöntää että tarvitsen orgasmeja mielialani vuoksi. Kyllähän nyt nautintoa pitäisi muustakin saada tarpeeksi prkl! Aikataulut menee nyt ristiin miehen kanssa niin, että käytännössä pitäs ite antaa itselleni orkut. Mut nyt ei huvittais masturboida yhtään, tiedän kyllä et innostun jos alan vaan puuhaamaan, mut joku ihme kapinamieli ja haluan todistaa itselleni, et pystyn olemaan ilmankin... mut itseään tässä vaan kiusaa, kun kiukuttaa ja turhauttaa. Mä en muutenkaan nauti yleensä itsekseni niin paljoa, kuin kumppanin kanssa, itsekseen kiihottuminen on työläämpää ja vaatii enemmän mielikuvitusta.
Hirvittää myös, et kuinka mun kävisi, jos jostain syystä seksi loppuisi tai en voisi masturboida? En kyl oikein keksi sellaista syytä, mutta JOS? Masentuisinko vakavasti, vai tottuisinko tilanteeseen ja muut asiat korvaisivat orgasmit? Mä en oikein usko jälkimmäiseen, koska ei niitä mikään voi korvata..
Mutta löytyykö foorumilta muita, joilla on samantapaisia kokemuksia? Tai miellättekö itsellänne olevan seksi -tai orgasmiriippuvuutta? Miten se ilmenee?
Ei tämä nyt mikään järin suuri ongelma ole, mut välillä ärsyttää, kun tuntuu et mun on PAKKO saada tai muuten mieliala laskee, ois kivempi jos vois nauttia niin paljon kuin nautin, mut ilman et siitä tulis mitään "vieroitusoireita". Mut tuntuu, että väistämättä mitä parempaa seksiä saa, sitä parempaa myös haluaa ja entisenlainen ei enää kelpaa. Ihminen on niin mukavuudenhaluinen. Esim. exän kanssa ollessa luulin, et meidän seksi oli hyvää, olin tyytyväinen yhteen orkkuun/seksikerta, mut nykyään yks orkku ei todellakaan riitä tyydyttämään ahnasta mieltäni ja en todellakaan enää muutenkaan tyytyisi vastaavaan seksiin, kuin exän kanssa.
Mut tää on jatkuvaa tasapainottelua, etten ahneudessani halua vain lisää ja lisää ja esim. velvollisuudet jää. Nyt jo ajattelen seksiä liikaa, harrastan sitä "liikaa" kun kumppanin kans sessiomme ovat 2 tunnista ylöspäin, ja lisäks elämässäni ei ole oikein yhtä suurta mielihyvää tuottavia asioita, kuin parhaimmista paras seksi. Tämä tuo ärsyttävää riippuvuuden tunnetta myös kumppanista, kun haluaisin että ollaan molemmat täysin riippumattomia, silti läheisiä ja rakkaita. Mulla on ystäviä, harrastuksia, teen monipuolisesti erilaisia asioita. Mut jotenkin seksiä ei vaan voita mikään.. ja siksi juuri se ehkä onkin mulle suurempi addiktioriski, kuin mikään muu. Jos en tasapainottelisi ja pitäisi rajojani, mä en varmaan muuta tekiskään, kuin naisi, nukkuisi ja söisi... Mut toisekseen selibaatit ei ole auttaneet yhtään siinä, että sais vähän irtauduttua seksistä. Päinvastoin, pienen selibaatin jälkeen on entistä suuremmat himot.
Olenkin pohtinut ihan huvikseen, vaik mun kohdalla ei olekaan vakavan riippuvuuden merkkejä, et miten tällaisesta riippuvuudesta ylipäätään voisi päästä? Jos siis jonkun elämää jo haittaisi seksiriippuvuus merkittävästi. Koska ei ole kuitenkaan järkeä pistää koko seksielämää jäihin ja siitä tulis jo muita haittoja. Mut selibaattikaan ei auta, lisää vaan haluja. Ja toisaalta jos nai menemään niin paljon kuin haluaa, niin silloinkin addiktio vaan voimistuu yleensä ja tottuu suurempiin ja suurempiin nautintomääriin.. Joten mikä vois olla ratkaisu?
Omalla kohdallani rajoitan siten, ettei lähde ihan lapasesta, et a) tyydyn masturbointiin välillä, koska muuten naisin miestä monta tuntia JOKA päivä, mikä häiritsisi jo kummankin arkielämää b) koetan kohdistaa halujani myös muihin ihmisiin (mikä ei onnistu kovin hyvin, koska olen tosi valikoiva ja pidän harvasta, etenkään miehistä muut kuin kumppani ei yleensä innosta) c) koetan välillä tyytyä vähempään nautinnon määrään. Esim. päätän jo etukäteen, että annan vain miehen laueta, tai että saan saada max. 3 kertaa ja siihen mun on tyydyttävä, enkä pyydä lisää... mut tämäkin vaatii itsekuria ja mieluiten haluan päättää etukäteen jos pitää tyytyä vähempään, koska kesken kaiken en malta lopettaa vähään. d) Välillä haluan etukäteen tietää, jos ei ole mitään rajoituksia vaan saan nauttia tosi pitkään ja kunnolla. Se on lohdullista. Koska tiedän, ettei joka kerta ole aikaa ja mahdollisuutta nauttia niin paljon kuin haluaa, mut se lohduttaa, että edes joskus.
Vitsillä oon miettinyt, pitäiskö lopettaa lantionpohjanlihasten treenaaminen, koska sen myötä tulin aika kyltymättömäksi; lihakset jaksaa orgasmeja vaikka kuinka, ja mielihän haluaa lisää ja lisää ;D Mut en voi lopettaa treeniä, koska haluan tulla yhä vahvemmaksi, ja haluan vielä joku päivä lyödä mm-ennätyksen. Joten hiukka umpikujassa tässä :D Ja en tosiaan yleensä koe tätä ongelmaksi, päinvastoin seksielämämme on ihanaa ja elämä muutenkin. Mut välillä mietityttää, et jos esim. miehellä halut hiipuisi, mä olisin ihan pulassa! Joutuisin kärvistelemään puutteessa, kamala ajatus :(
No joo, kai olis vaan viisainta sittenkin masturboida ja sais samalla karistettua synkät ajatukset ja pelot mielestään :D En vaan haluais olla niin simppeli: saa=iloinen, ihana, hyvällä tuulella; hetki ilman=pahantuulinen, synkeä, äreä.. Haluaisin olla paljon enemmän, kuin seksuaalisuuteni, enkä haluais olla halujeni orja! Kehon pitäis olla mielen orja, eikä toisinpäin!
-
^^mulla on kyllä ihan sama juttu (en halua sanoa ongelma), ja okei sitä kutsutaan addiktioksi ja nymfomaniaksi jne. Pahalla päällä ei oo mukava olla joten eipä muuta kuin orkkuilemaan joko omin tai toisen käsin, wandin kera tai mikä parasta, ihkuoikean peniksen kanssa :love:
Niin kauan kunnes käsi katkeaa :o
-
Kyllä vaan.. samainen "ongelma"..
ja myös viitaten kirjoittajan edelliseen aloittamaan ketjuun.. niin koukussa "etä nautintoon" että jos se syystä tai toisesta loppuisi, niin sekoaisin.. ja sit rosikseen >:D
Asiat joista mä nautin, teen myös sata lasissa kaikkeni pitääkseni ne..
En ole nymfo (en ainakaan myönnä), olen vaan laatutietoinen.. ja määrätietoinen ::)
-
Hahah, Lily hyvin sanottu tuo laatu -ja määrätietoinen :D Näinpä. En ymmärrä, kun jotkut, jotka harrastaa harvoin seksiä, sanovat, että panostavat mieluummin laatuun KUIN määrään. Siis täh :D? Mä panostan yleensä molempiin, jos vaan voin ;D Ja mulle laatu tarkoittaa myös määrää, ainakin orgasmien määrässä, yleensä kun on todella hyvää seksiä, myös orkkuja tulee ja tulee.. Tämän takia en oikein random suhteista innostukaan, ku vaik saisin uuden ihmisen kanssa, ei orkut ole niin hyviä enkä saa niin helposti ja paljon.
Ehkä pitäis vain hyväksyä, että koukussa olen, mutta olkoot! Eikä murehtia, että "entä jos" juurikin käsi katkeaa tai muuta. Se on sitten sen ajan murhe! Ja kyllähän ihminen sopeutuu pakon edessä yleensä.
Eilen sitten kuitenkin masturboin -ja hyvä niin, heti mieliala koheni :D Tuollanen pienikin tauko sai aikaan sen, että eilen olikin sitten harvinaisen hyvää masturbointia, oikein todellista "rakastelua itseni kanssa" <3 Hellää yhdellä sormella vaginan hyväilyä, ensin g-pisteorkkuja lopuks muutamia kohdunkaulaorgasmeja. Ensimmäistä kertaa meinasin liikuttua kyyneliin ITEKSENI :D Wtf? Tämä oli uutta. Miehen kanssa nyt itken tuon tuostakin ja erityisesti jos on hyvää seksiä, kyyneleet vaan valuu ilosta. Mutta itekseni :D (Onko muilla käynyt noin?) Oli muutenkin tosi tunteellista masturbointia. Enemmänkin oisin saanut, mut lopulta raukeus alkoi viedä voiton vaik oisin voinu vielä saada, mut uni alkoi houkuttaa ja oli aika tyydyttynyt olo :) Tällasta masturbointia kun ois aina.. mut joskus se on kieltämättä vaan nopea paineenpurku ja se ei kyl tyydytä henkisellä (eikä kovin hyvin fyysiselläkään) tasolla.
Mä jotenkin kyllästyn masturbointiin aika helposti, kaipaan vaihtelua siihenkin. Nytkin piristi vähän, kun puuhailin eri asennossa kuin yleensä eli kontallani. Mut kyllä seksi on parasta, tulisin hulluks jos pitäisi tyytyä vain masturboimaan! Toisen läheisyys, rakkaus, kosketus.. Seksi on melkein aina tosi hyvää, mut masturboinnissa on enemmän vaihtelua laadussa. Välillä tekee mieli hellästi yhtä sormea, välillä rajusti isoa tekopenistä jne ja jos oon masturboinut liian kaavamaisesti, alkaa ärsyttää koko touhu ja tekee mieli jotain uutta.
Mut siis, häiritseekö teitä ikinä riippuvaisuus seksiin ja/tai orgasmeihin? Mua välillä ärsyttää, koska haluaisin olla itsenäinen enkä haluais olla koukussa mihinkään -mut silti myönnän olevani aika hedonisti ja koukussa moneenkin asiaan henkisellä tasolla :D Mua ei yleensä häiritse nymfo-piirteet, mut kyllä sitä välillä miettii et onko jotenkin "outo" kun haluan enemmän kuin mies. Koska perinteisestihän ajatellaan, että mies ois halukkaampi ja laukeaisi helpommin ja ajattelisi seksiä enemmän.. Välillä koen myös pientä syyllisyyttä siitä, että mies laukeaa yleensä vaan kerran päivässä tai kerran seksikerran aikana, mut mä haluan, tarviin, ja saan helposti moninverroin enemmän. Tuntuu jotenkin epäreilulta.. Toisaalta kun toista ei haittaa, niin ei kai munkaan pitäisi huonoa omaatuntoa tästä potea? Mut välillä tulee sellainen olo... et harrastaako toinen joskus seksiä vain minun mieliksi. Vaik toisaalta kai se näkyis esim. erektiossa, jos toinen ei haluaisi aidosti, ja kyl sillä seisoo hyvin :D
Ehkä nämä epäilykset on jääneet exän kanssa ollessa, koska hänellä oli huomattavasti alhaisempi libido ja hälle ois riittänyt kerran viikossa laukeaminen, sinkkunakaan ei enempää puuhaile. Niin sit se oli vähän sellasta et viettelin hänet vaik hän ei ollut erityisen innoissaan, ja aika usein hän harrasti seksiä vain mun mieliks, joskus tuli pientä kinaakin siitä, et "tarviiko seksiä nyt joka päivä harrastaa". Joten ehkä mulla on jäänyt siitä pieni kammo :/ Tuntui kurjalta et joutui "kinuamaan" mieheltä, kun yleensä se menee toisinpäin. Nykyään ei tarvii kinuta, mut silti häiritsee hieman olla aina se halukkaampi osapuoli :D Ja toisaalta oon himohiiri vain sellaisten ihmisten kanssa, joista pidän. Eräs toinen exä sai haluni sammumaan itseään kohtaan niin tehokkaasti, että kuvotti hänen läsnäolokin; silti halut ei hävinneet mihinkään, suuntautuivat vain muualle ja tyydyin mieluummin masturboimaan kuin häntä nain. Se oiskin helppoa, jos vois tyydyttää tarpeensa kenen kanssa tahansa, mut mä oon valikoiva ja kiinnostun vain harvoista ihmisistä. Niitä kohtaan, joista pidän, on liikaakin haluja, mut loppuja kohtaan ei ollenkaan tai hyvin vähän ja heitä kohtaan jos on pientä halua, on myös inhoa ja vieraskammoa.
Nyt jännittää vähän sekin, kun olen ihastunut erääseen naiseen.. et jos/kun taas olen halukkaampi osapuoli, niin miten hän siihen suhtautuu? Et toivottavasti ei koe sitä jotenkin epämiellyttävänä :/ Eihän halujen PITÄIS olla mikään rasite tai pelon aihe, mut kun menneisyydessä joitakuita on häirinnyt se, et olen halukkaampi osapuoli (loukkaa miehisyyttä tai jotain), niin on itellekin tullut pientä epävarmuutta asiasta.
Lisäks on tosi inhottava tunne tulla torjutuksi, ja väistämättä jos esim. tämä uusi ihastukseni ei ole yhtä halukas, saattaa käydä niin, et joko joudun patoamaan aloitteitani ja halujani, tai sit joudun kestämään torjutuksi tulemista :(
-
Itse veikkaan, että emme ole mitenkään erikoisia. Haluamme vain seksiä paljon. On sellaisia ihmisiäkin, että haluavat seksiä paljon, mutta sitten kun kohtaavat oikeasti sellaisen, joka haluaa paljon seksiä, niin loppuu kiinnostus äkkiä.
Itsekin tykkään seksitä paljon. Sehän on perusasia ihmisellä. Minua on aina pilkattu sen takia, että en ole nauranut seksille ylä-asteella tai muutenkaan. Minä vain tykkään siitä paljon. Joskus tosin tulee sellainen tunne, että en halua lainkaan kun on tarpeeksi masturboinut. Mutta sitten kun ei ole vähään aikaan saanut tehtyä niin äkkiä alkaa masentaa ja ahdistaa. Sitten tulee vedettyä oikein intiimiä masturbointia ja fantasiointia. Joskus tulee harrastettua tosi paljon masturbointia päivässä. Eli kyllä kai joku addiktio on kyseessä :D
Mutta sehän on vaan kivaa. Pitää ehkä hankkia leluja vähän lisää ^^ <3
-
Niin.. huh.. juu kyllähän se taitaa olla niin, että mulla on kans keskimääräistä SUUUUUUREMMAT tarpeet.. kröhöm.. Kai se on sitten niinkin, että vähemmällä ja helpommallahan pääsisi, jos libido odotuttaisi itseään niin, että kuukausikin menisi helponlaisesti ilman, mutta ei: 2 päivää kun on mennyt, niin sahapukkikin jo näyttää tosi vetävältä ja siihen vielä pari päivää päälle, niin ikkunan takana koivutkin jo huutelevat kuin seireenit! Siinä vaiheessa ensimmäinen kerta on vähän niinkuin heittäisi tulpat pois, toisella kerralla saa jo antaa tulla ja kolmas, neljäs ja viides voivat olla nautinnollisia ja ihania hetkiä. Tämä siis 1-2 päivän sisällä.
Toki iän myötä laatu nousee koko ajan korkeammalle ja siksi sitä malttaa odotellakin jo vähän enemmän. Mutta jos kumppani ei satu olemaan yhtä hurja, niin kyllä se käy parisuhteen päälle.. Niinkuin fetissikin. Ja jos on molemmat, niin sitten sitä keskusteltavaa tosiaan riittää.
Itse olen aatellut, että vaikka vähemmillä haluilla pääsis helpommalla, niin ei kai tässä auta muu kuin nauttia siitä, mitä sisältä tulee.. sopii sitten kelle sopii tai sitten ei.. Mulla vaan fiilis ainakin on sellainen, että kun tässä on runksien viettänyt kymmeniä tuhansia tunteja, niin kiva se olisi seksi jakaa parin kanssa. Ei sille mitään voi. Paitsi, että pari tietenkin tarvii ylimääräiset lomansa, jolloin häippäsee maailmalle kuukaudeksi-pariksi lepäämään.
Jos sexiä ei saa eikä runksitutakaan, ni jo hetken kuluttua musta ainakin tulee hemmetin kiukkuinen ja kaikki alkaa pyöriä sexin ympärillä ja siinä jo häiriintyy normi-eläminenkin. Että vaikutus mielialaan on selvä ja välitön.
Mitä tähän voisi todeta: heh.. oh.. ah.. eli huumorilla eteenpäin ja kattoo sitte mitä elämä tuo eteen :-)
-
Jep, täällä ilmoittautuu myös orgasmiaddikti. Mieli menee matalaksi parissa päivässä, ja esim kerran olin useamman kuukauden purjehduksella ja oikeasti lamaannuin ihan sängyn pohjalle pitkillä meriosuuksilla. Kerran Dominoiva tutustumisvaiheessa kokeili, kuinka pitkään voin olla ilman, ja olin lopulta ihan masentunut...kaukana siitä että ah, nyt on ihana laueta, enemmänkin että blaah, koko elämä on kurjaa mitä väliä.
Tekisi mieli sanoa, etten pärjää hyvin ilman seksiä. En pärjääkään. Mutta joskus on pärjättävä. Mutta se näkyy mielialassa, energiassa ja syömisissä, ja keskittymisongelmina myös. Voin hyvin kun joku säännöllisesti panee, jos ei nyt joka, niin ainakin joka toinen päivä. :)
-
Jep, täällä ilmoittautuu myös orgasmiaddikti. Mieli menee matalaksi parissa päivässä, ja esim kerran olin useamman kuukauden purjehduksella ja oikeasti lamaannuin ihan sängyn pohjalle pitkillä meriosuuksilla. Kerran Dominoiva tutustumisvaiheessa kokeili, kuinka pitkään voin olla ilman, ja olin lopulta ihan masentunut...kaukana siitä että ah, nyt on ihana laueta, enemmänkin että blaah, koko elämä on kurjaa mitä väliä.
Tekisi mieli sanoa, etten pärjää hyvin ilman seksiä. En pärjääkään. Mutta joskus on pärjättävä. Mutta se näkyy mielialassa, energiassa ja syömisissä, ja keskittymisongelmina myös. Voin hyvin kun joku säännöllisesti panee, jos ei nyt joka, niin ainakin joka toinen päivä. :)
Justiinsa tänään asiaa mietiskelin. Oma mieliala laskee myös jos orgasmien välissä on pitkä aika. Jotenkin tää on mulla johtanut siihen että mä ehkä jopa mieluummin masturboin kun odottelen sitä seksiä partnerin kanssa, koska niin mä saan ne parhaat orkut ja kaikkein nopeimmin, eli energiatehokkaasti pidän mielialaani koholla tässä keskellä ruuhkavuosia. Lelut saa kyytiä ja välillä ranne kramppaa, mutta muuten toistaiseksi toimiva järjestely.
-
Minä myös..! Juu. Kyllä häiritsee, ainakin ajoittain. Olen miettinyt ihan oikeasti joskus, että olisiko haluja mahdollista saada säädeltyä lääkkeillä.. mielialalääkkeillähän on juurikin halut sammuttava sivuvaikutus. Mutta lääkkeitä parempi "lääkitys" on kyllä masturbointi. Ja oikea partneri.
Mutta olisihan se ihan kiva joskus pystyä keskittymään johonkin työhön tai tehtävään ilman keskeytyksiä.. hankalinta oli kerran töissä, kun alitajunta lähetti kesken vetämäni työryhmäworkshopin melkoista hard core pornoa mietittääksi ja jalkojenväli suorastaan huusi..
-
Olen miettinyt ihan oikeasti joskus, että olisiko haluja mahdollista saada säädeltyä lääkkeillä.. mielialalääkkeillähän on juurikin halut sammuttava sivuvaikutus.
Toisaalta masennus voi aiheuttaa haluttomuutta, jolloin mielialalääkkeet voivat lisätä haluja. Itsellä ainakin lääkityksestä on ollut apua.
Naisilla hormoniehkäisylääkkeet voivat aiheuttaa haluttomuutta sekä muita seksiin liittyviä ongelmia, mutta se on toki yksilöllistä.
Ns. "kemiallinen kastraatio" tarkoittaa lääkitystä, joka tappaa seksihalut tehokkaasti.
https://en.wikipedia.org/wiki/Chemical_castration
-
No mutta enemmän tästä libidoni tasosta on ollut iloa kuin haittaa. O:-)
-
Tunnustan olevani orgasmiaddikti myös. Ikisinkkuna on välillä pulaa seksikumppaneista, koska minäkään en paljon kertapanoista saa irti. Jos ei ole vakipanoa tai en "tapaile" ketään, masturboin. Tai masturboin vaikka olisikin. Koska seksi on enimmäkseen ollut liian vaniljaista. Ja nopeaa. Tai sitten olen vain toivoton pervo addikti :). Onnekseni minun ei tarvitse kipeyttää ranteitani, valmista tulee alle kahdessa minuutissa tarvittaessa. Joskus toki pitää nauttia pitkän kaavan kautta.
Mutta hankalaahan tämä on välillä, sitä ei voi kieltää. Minäkin olen yrittänyt totaaliselibaattia. Ajattelin, että kun ei vaan ajattele koko seksiä niin kyllä se unohtuu. Juu ei :)
-
Mua ei yleensä häiritse nymfo-piirteet, mut kyllä sitä välillä miettii et onko jotenkin "outo" kun haluan enemmän kuin mies. Koska perinteisestihän ajatellaan, että mies ois halukkaampi ja laukeaisi helpommin ja ajattelisi seksiä enemmän..
Tää nyt on ihan höpöhöpöä ja epäilemättä agraarikulttuurin/ kristinuskon meille syöttämää. Kokemusteni perusteella sukupuolella ei tunnu olevan näissä asioissa mitään tekemistä (poislukien jotkut hormonaaliset, tilapäiset vaikutukset). Itse en myöskään ole koskaan ollut suhteessa, jossa mies olisi halunnut enemmän.
Sanoisin, että syleilkää seksuaalisuuttanne. Tukahduttamisen ja moralisoinnin sijasta antautukaa, sukeltakaa syvemmälle kaninkoloon ja ottakaa seksin maagisuus omaksenne. Pääsemme vielä upeisiin paikkoihin, kun jätämme turhat syyllistymiset pois..! :) Tämä on lahja, olkoonkin joskus hieman raskas kantaa, ellei sille ole kunnollista outlettia.. Mutta mieluummin otan tämän kuin sen päinvastaisen vaihtoehdon.
Saima Harmajan sanoin: "Uskon lihan iloon ja sielun loppumattomaan yksinäisyyteen".
-
Tuplapostaus..
-
Mutta hankalaahan tämä on välillä, sitä ei voi kieltää. Minäkin olen yrittänyt totaaliselibaattia. Ajattelin, että kun ei vaan ajattele koko seksiä niin kyllä se unohtuu. Juu ei :)
Hankalinta on, jos mieli tekisi suunnilleen koko ajan ihan kenen kanssa tahansa.. >:D
Mutta kyllä minäkin olen mieluummin tyytyväinen näin kuin jos osani olisi ollut se toinen ääripää. Syvä sympatia ihmisille, jotka eivät ole koskaan saanut orgasmia..!!
-
Tässä piileekin se pointti, millä saa toisen valtaansa. Orgasmirajoitus. Siihenhän tunnetusti käytetään siveyslukitusta. Silloin se tuo mahdollisuuden todelliseen valtapeliin jota täälläkin olijoista aika iso joukko harrastaa. Se luo mahdollisuuden elämän mittaiseen kumppanuuteen yhteisen ja seikkailuun tärkeän asian kautta. Se vaatii kumminkin antautumista ja tervettä itsetuntoa sekä itsensä tuntemusta. Tai halua itsensä tuntemukseen.
-
Joo, ehdottomasti mieluummin näin päin, että on "liikaa" haluja kuin liian vähän :) Tai no, toisaalta en tiedä, millaista olisi elää vaikkapa aseksuaalina, joten paha sanoa. Kenties olisin sillä tavallakin onnellinen. Mut seksuaalisuus on tärkeä osa elämääni ja vaikea kuvitella, millaista elämä olisi ilman sitä.
En usko, että mulle tuollainen orgasmirajoitus sopisi. Mitä oon selibaatteja joskus kokeillut, tuppaa vain laskemaan mielialaa. Joten parempi ottaa orgasmeja sen verran, mikä tuntuu hyvältä :)
-
Juu, ei vaivaa seksiaddiktio eikä orgasmi sellainen sen enempää. Minulle elämä on flirtti. Pieni, tai suurempikin, nälkä on aina hyvä asia. Eikä pidä vetää övereitä, paitsi ehkä opetusmielessä. Ei seksin eikä ruuan eikä minkään muunkaan elämän tarjoaman konvehtirasian äärellä.
Minulle tuskin mitkään orgasmirajoitukset tekis yhtään mitään. Ite voisin rajoitellakin jotakuta joskus jonkin aikaa, ehkä. Tai niillä övereillä, tai vaikka kokonaan poistamalla orgasmit joksikin aikaa, terveydellisestihän asian kyllä voi hoitaa muutenkin, ettei pikkupikkupalleroiset kärsi.
Mutta elämän energiaa voi käyttää niin moneen muuhunkin syvää tyydytystä tuovaan asiaan. Ainakin itse voin. Aika kamalaa olisi jos olisi aina pakko(?) pyllistellä eri asennoissa dildojen ja vemputtimien kanssa että mieliala pysyisi korkealla. En kadehdi. Mutta toisaalta uskon että ihminen on rakennettu mieleltään niin että on happy juuri sellaisena kuin on jos vain on sujut itsensä kanssa. Eli ei tunne tarvetta vertailla muihin ja sen kautta arvioida, ali tai yli. Eli se ja sama onko hyperseksuaalinen vai aseksuaalinen, kyllä elämässä kirjoa tehdä ja olla onnellinen riittää ihan kaikille.
-
Ihana kommentti Chminidae :) Noin oon vähän itekin aatellut, et väliäkös sillä vaikka jonkun mielestä olis yliseksuaalinen, jos ite on onnellinen? Ja mulle orgasmit vaan on elämän yks suurimpia nautintoja. On toki muitakin, mut ei orgasmeja oikein voi korvata millään, tai siis ite en voi. Mä kyl tykkään nykyään vetää "överit" mieluummin kuin vajarit. Ihanaa nauttia kipurajalle saakka. Eipä siitä haittaakaan oo tuntunut olevan. En oo pitkään aikaan murehtinut sitä, oonko liian seksuaalinen vai en. Asiasta on hauska vitsailla miehen kanssa, mut miksi ottaa paineita siitä et nainen on tässä suhteessa ylihimokas ja mies vaan "normihimokas", kun ollaan molemmat onnellisia. Oon aika monessa muussakin asiassa se hieman outo lintu. Libido ollut korkea pienestä pitäen eikä se itseäni häiritse, ainoastaan se häiritsee kun joskus olen epäillyt, häiritseekö se kanssaihmisiä.
Kyllä mä pystyn olemaan ilman seksiä, mutta miksi olisin, kun toinen mahdollisuus on nauttia kunnolla? Orgasmi tai useampi päivässä pitää mut onnellisena. Miksi tietentahtoen kiusata itseään selibaateilla, kun on todennut ettei ne itselle sovi.
Mä en kyllä ymmärrä, mitä konkreettista haittaa orgasmiövereistä olisi? Ite en oo ainakaan huomannut. Liikaa herkkuja jos syö, lihoo, mutta mitä haittaa on liioista orgasmeista? Ihana leijuva fiilis jälkeenpäinkin hyvän tovin ja toki se, että totuttaa itsensä maksiminautintoon, mut enpä siitäkään ole haittaa huomannut. Paitsi ehkä sen, että nyt kun on tottunut näin hyvään, en helpolla enää tyytyis suhteeseen, jossa olisi vain pikapanoja ja yhden orkun seksiä. Pitää etsiä kumppanit, jotka tykkää nauttia ja miellyttää pitkään, mut ei tästä muuta haittaa ole :D
Ja joo, varmasti aseksuaalikin voi olla onnellinen. Jos ei kaipaa seksiä, tuskin sen puutekaan häiritsee. Sen sijaan jos korkean libidon omaava "pakottaisi" itsensä aseksuaaliin elämäntapaan, vaikeaa vois olla. En osaa ainakaan omalle kohdalle kuvitella. Eli tosiaan, olkoon kukin sitä mitä on ja nauttikoon itsestään ja elämästään sillä lailla minkä hyväksi kokee :)
-
Minäkin jäin miettimään, missä menee överiksi vetämisen raja.. Lienee HYVIN yksilöllistä! Ei kukaan voi tulla sanomaan, missä määrin orgasmeja on sopivasti vajaa tai missä kohtaa menee aivan överiksi.
..onhan se toki totta, että kauneimmat laulut ja koskettavimmat runot syntyvät kaipuusta, puutteesta.. Enkä ole itse juuri ehtinyt runoilla tai laulujen sanoja kirjoitella. 8) Hyvä että osa ihmisistä haluaa käyttää energiansa sanataiteen kerryttämiseksi tuleville sukupolville! Ja jos joku haluaa kieltäytyä orgasmeista tai välttää nautintoa ihan vain sen vuoksi, että varmasti jää vajaaksi - niin mikäs siinä.
Korkeassa libidossa on kyllä ollut korvaamaton merkitys parisuhteellemme! Takana on 16 vuotta, johon mahtuu hyviä, loistavia ja taivaallisia aikoja mutta myös niitä ei niin loistokkaita vaiheita. Kaikkien kriisienkin keskellä seksi on pitänyt meidät yhdessä, liimannut sopiviksi toisillemme silloinkin, kun suunnittelimme konkreettisesti eri teille lähtemistä. Onnea on yhteensopivuus, leikkihalut, uteliaisuus uuden suhteen ja uskallus heittäytyä. Meillä tuo kaikki on melko vahvasti sidoksissa seksiin ja orgasmeihin. Jollakulla muulla muihin aiheisiin.
-
Kukkanen: Överi on tila jossa voi huonosti. Eli mulle tollanen määre ku 'orgasmiöveri' on enempi henkilökohtainen ku yleinen. Eli mun överi voi olla sun rankka vajaus. Ja sun överi mun kuolema.
Eli mulle överi voi olla jo se yks. Sillä matkallakin on väliä, pelkkä mittayksikkö 'orgasmi' on aika vajaa kertomaan kokemuksesta yhtään mitään. Jos on oikein pieteetillä matkustettu sinne reunalle, ja vielä mahdollisesti monta kertaa, ja sit oltu siellä pitkiä aikoja, niin yksikin voi olla enemmän kuin tarpeeksi ja tärinä ja heikotus melkoisia.
Outous määrittyy suhteessa ympäristöön. Kulttuureissa taas on omat ideaalinsa, jos sun nyt kellekin ja millekin, joille ei niin kannata energiaansa antaa. Oman itsensä mukaisesti jos menee ja vielä on seuraakin ni paskankos väliä sitten muulla/muilla on.
-
Itse olen huomannut aika radikaalia mielialan muutosta itsessäni jos olen "pitemmän" aikaa saamatta. Vai pitäisikö sanoa tulematta? Neljässä päivässä huomaa jo mielialassa todella nopeaa ja jyrkkää laskua. Mutta itselle masturbaatio on vain lievitys hoito, eikä poista kasvava nakerrusta kokonaan. Toisaalta myös oma "libidoni" on varsin suuri, joten hyvin usein joudun tyytymään vähempään mitä tahtoisin. Mutta en ole kokenut asiaa varsinaisesti huomattavana ongelmana, lähinnä vain pienenä häiriöntekiänä. Tosin jos viikonkin joutuisin ilman sesiä olemaan, tai edes runkkaamatta -alkaisi päässä suhista ja nousta savu korvista. Vaikea sanoa, kun ei hetken ole joutunut olemaan pitempään kuin 4-5 päivää ilman. Ja tuokin jo minusta aivan liian pitkä aika, kyllä seksiä pitäisi vähintäin päivittäin olla :D
-
Välillä on kyllä aikoja kun mikään ei tunnu riittävän...mutta ei koko ajan sentään, ehkä ei addiktiosta voi puhua kuitenkaan..tai no, en mä ilmankaan pystyis olemaan kovin kauaa ::). Selibaatti taas...what a waste of life :o
-
Olisi kiva, jos saisi vertaistukea täältä tai jostain. Pikkuhiljaa alan tajuta, että oikeasti seksiaddiktio on minulle ongelma :/ Kaikki on hyvin, kun seksiä on, mutta jos syystä tai toisesta tulee taukoa, tulee aivan kamala olo. En tiedä ovatko ihan fyysisetkin oireet orgasminpuutteesta johtuvia -vaikeus nukahtaa, levoton olo, vähän kuin olisi "levottomat jalat" koko kehossa, keskittymisvaikeuksia, mieli mustuu ja mikään muukaan ei tunnu innostavan. Sit kun hyvää seksiä taas on, kaikki valoistuu ja tuntuu, että muutkin ongelmat on paljon pienempiä. Muutos on nopea. Ja mulle kun ei se yks tai kaks orkkua riitä siihen, että unohtaisin kaikki huolet ja murheet, vaan tarvitsee paljon jotta tulee sellainen täydellinen nollaus. Mikään muu keino ei tunnu olevan yhtä tehokas.. No, itkeminen toisen sylissä pitkään ja kunnolla auttaa myös, mut siinäkin vien toisen aikaa. Tarviisin kipeästi keinoja saada kurja mieli pois, joihin ei liity kumppanini. Metsä ym. auttaa vähän, mutta eivät vie kokonaan pahaa oloa, hyvä seksi ja kosketus ovat ainoita, jotka vievät pahan mielen kertaheitolla, siksi kai niihin on niin koukkuun jäänytkin.
Nykyään on kääntynyt niin, et jos en saa seksiä yli kahteen päivään, myös halut katoaa :o Alan tuntea itseni niin epähalutuksi ja epähaluttavaksi (vaikka seksittömyyteen olisi jokin aivan luonnollinen syy, silti nuo tunteet nousee pintaan). Kosketus ja hyvä seksi on mulle jotenkin viestejä rakkaudesta ja välittämisestä, mikä menee perille eri tavoin kuin sanat. Vaikka toinen miten sanoo rakastavansa, se ei "tunnu", mut sit kun saan paljon orgasmeja, maailma on taas hetken valoisampi paikka..
Jotenkin tätä pitäis lähteä työstämään, koska mies on sanonut et on alkanut ahdistaa miten suuri "vastuu" hänellä on mun hyvinvoinnista. Kun mulla on vielä niin, et en halua ketään muitakaan jos meillä ei jostain syystä seksi suju. Nyt on ollut niin paljon mieliala alhaalla, että se on aiheuttanut välillä häikkää seksiin ja se taas pahentaa oloa entisestään. Vertaistuki olisi tarpeen..
Seksi on niin valtavan ihana asia elämässä, mutta en halua, että siitä tulee pakko, haluaisin voida hyvin ilmankin seksiä, ettei se olis "ehtona" hyvinvoinnilleni. Traumoja työstän koko ajan terapiassa, tosin hitaasti etenee ja välillä tuntuu junnaavan kokonaan paikoillaan.
Olis kaikki avaimet olla todella onnellinen, mutta mm. hylkäämisenpelko estää nauttimasta siitä kaikesta hyvästä mitä on, täysillä. Silloin kun pääsee muihin "tiloihin" nautinnon kautta, unohtuu kaikki pelot ja hetken tuntuu, että kaikki on hyvin, on rakastettu olo, oon hetken täysin sovussa itseni kanssa eikä traumat paina. Mut vaikutus on vain sen hetken, seuraavana tai viimeistään sitä seuraavana päivänä tarvitsee jo seuraavan "annoksen". Oon aika neuvoton jo asian suhteen, koska psykoterapeuttikaan ei ole oikein antanut vinkkejä, enemmänkin seksuaalisuus tuntuu olevan tabuaihe, josta vaihtaa usein seuraavaan, joten itsekin nolostelen ja välttelen ottaa asiaa puheeksi. Toisekseen, en voi kertoa hänelle koko totuutta, koska pelkään että heräis esim. kateutta lukuisista orgasmeista. Mut jos kerron osatotuuden, hän ei voi ymmärtää asian kaikkia puolia. Kun oliskin joku, jonka kanssa voisi asiaa työstää. Kertoa niin valtavan ihanat puolet, kuin vaikeudetkin.
Oon jopa miettinyt, olisiko mun syytä mennä seksuaaliterapeutille :O Yleensä sinne kai menee ihmisiä, joilla on orgasmivaikeuksia, joten tuntuisi aika kiusalliselta mennä "yliorgastisena" sinne valittamaan sitä, että seksi on liian hyvää, eikä mikään muu asia tuo samaa tyydytystä ja iloa, mitä teen :D? Mut jostain pitäis neuvoa/apua saada vaikka aihe onkin tabu, koska tuntuu että muuten tämä vain pahenee ajan myötä, en itse tiedä mitä tehdä. Jos pitää taukoa seksistä, mieliala menee mustaksi ja sitten kun taas saa, ottaa "vahingon takaisin" ja seksintarve on entistä suurempi. Pienempiin "annoksiin" oon koettanut totuttaa itseäni, se on ihan ok, vaikka tuntuukin karulta joutua karsimaan nautinnon määrää ja seksin kestoa :( Kun olis ihana nauttia niin paljon kuin nautintoa voi saada, mut mun tapauksessa se tarkoittais lähes joka kerta orgasmeja siihen asti, että paikat on kipeät ja on ihan jo fyysisesti tosi väsynyt, monta tuntia nautiskelua ja sit vielä n. 30min lepäily sängyssä sen jälkeen, koska jalat ei kanna heti. Joskus kanssa tulee sydänoireita seksin jälkeen, jos on ollut todella intensiivistä ja paljon vahvoja orgasmeja. Ei kai se ihan normaalia ole, että mielen tarve saada nautintoa äärimmilleen on niin suuri, että keho pistetään äärirajoille? Vähän vastaavaa, kuin että söisi niin kauan, kunnes oksentaa. Selkeästi mulla on jokin tarve tai muu, mitä täytän seksillä ja hukutan surut nautintoon. Kai se olis ihan ok jos ei menisi näin yli. Nyt esim. kahteen päivään en oo lauennut ja aivan kamala olo. Eilen yritin masturboida, mut siitä ei tule mitään, tuntui vastenmieliseltä enkä ois kyennyt laukeamaan siinä mielentilassa kun stimulointi tuntui epämiellyttävältä ja liki kivuliaalta. Nyt tarviisin kosketusta, hellyyttä ja rakkautta, jotta pystyn sen jälkeen taas rakastamaan itseäni.. Tarvitsen nykyään usein toisen sytyttämään mut ja saamaan mut sopuun itseni kanssa. Sen jälkeen taas himot hyrrää ja usein seksin jälkeen masturboinkin vielä. Mut sit taas kun on seksistä vähänkin taukoa, alan kokea itseni niin vastenmieliseksi ja arvottomaksi, että masturboinnistakaan ei tule mitään. Parhaimmillaan masturbointi on tosi ihanaa, rakastelua itseni kanssa, mut en voi rakastella jos en ole rakastavassa mielentilassa ja siihen taas on tosi vaikea päästä jos on ehtinyt mennä lukkoon.
Tänä kesänä on ollut jotenkin erityisen vaikeaa :/ Muutenkin. Mut ehkä toivoa on.
-
On addiktio, molemmat. Orkkuaddiktio että on pakko saada päivässä vähintään yks ennen unia, siks orkkukiellot on ihan tuskaa. Mieliala ei laske mutta ärtyisyys lisääntyy potenssiin kymmenen. Sama seksin kans, jos mä en ole tyytyväinen ja saa tarpeeksi mä oon sietämätön.
Ja kyl siitä on fyysisiäkin oireita, unettomuutta jos en saa iltaorkkua ja levottomuutta jos oon kiimassa kokoajan enkä syystä tai toisesta pääse helpottaa oloani. Sama addiktio on kipuun, siinä missä toiset vetää kännit joka/joka toinen vkl mun on saatava piiskaa.
Mut kuitenkin tiedostan addiktioni ja teen parhaani pitääkseni ne aisoissa, sitten kun alkaa työnteko häiriintyy tiedän että on aina hommata apua.
-
Voiko edes olla seksiaddiktiota, jos on vain yks mieskumppani päivässä, mietin. Eihän normaali mies kuitenkaan pysty panemaan kovin montaa kertaa päivässä. Taitaa olla omalla kohalla parhaimmillaan vaan 8 kertaa päivässä mies pystynyt.
Addiktion määritelmänä on kai touhun pakonomaisuus, mut jos touhu on pakonomaista, silloinhan sitä pyrkii toteuttamaan keinolla millä hyvänsä, turvallisuudesta ja muusta välittämättä. Ja naisen nyt ei oo kovin vaikea saada munaa. Tosin tiedän mä seksiaddikti miehiäkin, jotka käy panemassa 3-4 naista päivässä, siis eri naisia joka kerralla.
No, en koe vastaavani kuvausta, enää. Tuntuu vaan vähän hassulta lukea "jos en saa seksiä kahteen päivään alkaa ahdistaa" kun oikea seksiaddikti miettii lähinnä "jos en saa seksiä kahteen tuntiin, alkaa ahdistaa".
Tosin näissähän se kai menee niin, että jos asia tuntuu itsestä ongelmalta, niin silloin se on ongelma. Ja se mitä määrää sitten kukin pitää paljona tai liiallisena. Tälläselle vanhalle ja väsyneelle 2-3 kertaa päivässä on ihan passeli määrä.
Addiktio pornoon ja runkkaamiseen taitaa olla yleisempää, runkata voi niin monta kertaa päivässä kun paikat kestää ja pornoa tulee joka tuutista, ilman että sen hankkimisen eteen täytyy nähdä mitään vaivaa, toisin kun oikean seksin kohdalla.
-
Lisään vielä kommenttiini.
Seksistä nauttiva nainen edelleenkin on yhteiskunnassa jonkinlainen tabu. Syyllisyydentunne ja häpeä saa ehkä liian helposti ajattelemaan "olenko addikti olenko sairas" vaikka olisikin normaali seksistä nauttiva, halukas nainen.
Lisänä viel medikalisaatio, jokaisesta normaalistakin asiasta tehdään sairaus.
Jos pystyy käymään töissä, harrastaa turvaseksiä turvallisissa olosuhteissa, tuntemansa kumppanin kanssa, niin harvemmin on addiktiosta kyse.
Se toinen ääripää, seksiaddiktit, kärjistettynä esimerkkinä, panevat rappukäytävässä tuntemattoman kanssa, välittämättä tyypin iästä tai ulkonäöstä, tai siitä onko kortsu nyt sattunut mukaan.
-
Se seksiaddiktio on sitä, että sä saalistat jonkun ihan saman jostain, ja ku sä roudaat sitä jonneki, ainoo mitä sä mietit on se. että mistä sä löydät seuraavan.
Ei siinä oo kontrollia, se on addiktio.
-
Kai addiktioitakin on aika monentasoisia. Joka tapauksessa itseäni asia häiritsee, sillä en haluaisi että onnellisuuteni olisi niin riippuvaista seksistä. On myös vähän ikävää, jos apua tai vertaistukea saa vasta, kun addiktio on jo pahana -itse ainakin haluaisin kontrolloida sitä jo ennen kuin menee pahemmaksi. Se on vähän sama kuin sanoisi, että alkoholisti on vain se, joka on ryypännyt itsensä katuojaan ja saanut töistä potkut ja asunnottomana. Ei, addiktioita on monentasoisia. Yhtälailla alkoholisti on myös se, joka käy töissä normaalisti, mutta tissuttelee iltaisin töiden jälkeen, koska ei osaa rentoutua muutoin. Vaikka kukaan ei asiaa huomaisi tai selviytyisi normaalielämästä, silti voi olla addiktio, jos jokin asia hallitsee elämää yli muiden.
-
Joo, pakkohan sun on käydä paskallakin. Voit pidättää, mutta kyllä se sieltä tulee. :o
Ei sitä voi kontrolloida.
*edit*
Tarkoitus ei ole siis vittuilla.
Tarkoitin sitä, että jos on joku tarve ja siitä oikeasti haluaa eroon, ainoa tapa on torjua se tarve kun se tulee. Koska, jos puhutaan niin kovasta tarpeesta, että sitä sanotaan addiktioksi, se tulee.
Sitten taas jos vaikka syö liikaa parmesananibroileripastaa, no sen syöntiä voi vähentää.
On syömättä.
Jos taas syömisen rajottamiseen tarttee apua, no siitäpä sit hakee.
-
Kuulostaa vähän tutulta. Oon aina ollut sellanen että alkaa haluttaa helposti ja paljon, mutta nyt itsetyydytys on alkanut lähtemään käsistä. Oon ollut ihan kamalan stressaantunut koko viime kevään ja tän kesän ja ilmeisesti mitä enemmän mua stressaa niin sitä enemmän ajatukset pyörii seksin ympärillä ja panettaa. Helposti voi hurahtaa 2-4 tuntia yksin fantasioidessa ja runkatessa melkein päivittäin, enkä ole tyytynyt yhteen tai kahteen orgasmiin yhessä (lyhyessäkään) sessiossa enää vuosiin. Ei mulla oikein aikaa muihin harrastuksiin riitäkään :D
Joskus helmi-maaliskuussa käsivarteen alko sattumaan, enkä pysty pitää sitä tietyissä asennoissa ja epäilin että se olis johtunut rokotuksesta jonka olin saanut siihen käsivarteen, mutta ei, ei se rokotus sellasta aiheuta ja kun sattuu vieläkin. On vaan tullu rasitettua liikaa ja runkatessa pitää nyt laittaa tyynyjä käsivarren alle tueksi kun muuten sattuu :'D Pitäis vaan laittaa käsi pakkolepoon, muttaku... muttaku... En vaan laukea seksissä muiden kanssa, en sitten millään, ainoastaan yksin. Ja en oikeen välitä vibroista, muutaman kerran tullut kokeilua ja aika tylsältä tuntu :-\ joten omalla käsipelillä pitää pärjätä. Ehkä pitää yrittää opetella molempikätiseksi.
En kuitenkaan sanoisi että tää mulle on mikään addiktio. Sitten alkaisi olemaan oikea ongelma jos menisin ettimään seksiseuraa muista kuin omasta puolisosta, mutta onneksi sitä panettaa myös aika useasti. :love: