BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: tempaccount1 - 02.02.2016, 00:21
-
Tervehdys,
ongelmani on motivaation ja/tai itsekurin puute, keho on mennyt plösöksi, kodin remppa ei edisty, jopa työsuoritus on alkanut kärsiä. Olen lukenut kuritussuhteista, jossa toinen auttaa toista rankaisemalla, ehkä joskus myös saamattomuudesta. Ensimmäistä kertaa jännä kyllä anna.fi tai kaksplus sivustolla, vuodelta 2007, joku haku johti sinne ja löysin sen nyt uudestaan http://keskustelu.anna.fi/threads/piiskaus-parisuhteessa.1380768/
Ehkä täälläkin on ihmisiä jotka toimii näin? Ainakin on ihmisiä jotka tietävät jotain kivun antamisesta ja vastaanottamisesta.
No, itselläni ei ole kumppania tällä hetkellä eikä tule ennen kuin saan itseäni niskasta kiinni, joten mieleen tuli "itseflagellaatio", self-flagellation, eli itseään piiskaaminen, kuten tietyt uskonnolliset aikoinaan. Yritin muutamaan otteeseen, ja ongelmana tässä tietysti sama, laiskuus ja mukavuudenhalu, itsekurin puute, lopetan kun alkaa sattumaan. Ei se tälläin etene.
En tiedä onko koko ajatuksessa mitään järkeä, mutta tuntuu että haluaisin kokea "runsaasti" (noviisin asteikolla) kipua, toisen tuottamana, asennoituen siihen rankaisuna saamattomuudesta, velttoilusta. Bdsm ja erityisesti femdom kiinnostaa kyllä, jonkun verran lukenut aiheesta, mutta exää ei kiinnostanut kumpaankaan suuntaan joten kokemusta tai suhteita asiaa harrastaviin ei ole. Tässä vaiheessa olisi kuitenkin kysymys kurituksesta, rankaisusta ilman seksuaalista viritystä tai suhdetta. Sekä tahalliseen kipuun tutustuminen.
Ystäväni itse asiassa tarjoutui piiskaajaksi, mutta keskustelu oli enemmän läpän puolella, enkä voi kun ajatella, että minut tuomitaan kuitenkin hulluksi/vajaaksi, tai jopa surkimukseksi ongelmieni kanssa, jos paljastan ettei ollut pelkkää huulenheittoa. Muut vaihtoehdot ovat sitten varmaan ammattilainen, jos semmoisia Suomessa on, tai uusien suhteiden luonti. Kurittajan on kuitenkin pakko olla nainen, silloin ei kilpailu/kamppailu/kukkoilu ole rasitteena, toisin kuin miesten kanssa kun kyse on fyysisestä suorituksesta tai kivusta. Luonne ei siis anna periksi että voisin mieheltä vastaanottaa tämmöistä käsittelyä.
Kysyisinkin teiltä, että kuulostaako siltä että olisin pimahtanut täysin, vai voisiko tämmöisestä olla jotain apua ongelmaani?
Niin ja olin kolmekymppinen mies, jos se pitää mainita.
-
Mäkin joskus haaveilen semmosesta elämän esimiehestä joka kyttäisi että asiat tulee tehtyä... Ei siis kivun pelossa vaan pelkästään hiostamalla muuten... Mut en tiiä, joku siinä ajatuksessa kuitenkin tökkii. Ehkä se, ettei loppujen lopuksi otakaan vastuuta itsestään. Tai kanna vastuuta päätöksistään? Myös pieni pelko tossa on että menee ylisuorittamiseksi kun huomaakin kuinka hyvin homma toimii. Itsensä riistoviljely ei ole fiksua.
En tiedä siis toimisiko tällainen, nuo ylläolevat ajatukset syitä miksen itse ehkä lähtisi tämmöistä kokeilemaan mutta voi hyvin olla että toinen ihminen osaisi suhtautua tilanteeseen paremmin kuin minä...
Itsellä toimii parhaiten ystävän kanssa esim. tsemppikuviot jossa kumpikin "kilpailee" saavutuksistaan esim. koulussa tai urheilussa. Tyypin täytyy olla hyvin samalla tasolla itsensä kanssa ettei kiinnostus lopahda.
-
Eikös se kipu tule jo siinä kun yksin yrittää ja epäonnistuu-että mihin sitä lisäkipua vielä tarvitsee? No mä en ole masokisti juurikaan. Jostain ponnahti mieleen Mr Robot sarja-,jossa on muuten jonkinlaista bdsm:ääkin,kuten sitomista ja gägittämistä-,kohtaus,jossa pahis käy hakkaamassa spurgua,antaa siitä rahaa ukolle sitten. Eli käy "heikomman" päälle,vai onko tuo spurgu sittenkin urheampi,en tiä. No se on fiktiota.
Mä olen kanssa joskus toivonut vähän vastaavaa kuin aloituksessa,mutta nyttemmin koen jotenkin toisin..että eikös musta itsestäni ole mihinkään, muutoin kuin että aina on joku piiskaamassa tai vaikka vittuilemassa.
Mini piip mainitsee ystävyyden.. Tarviiko ystävien kilpailla vai voiko tsempata kavereita ilman ainaista kisaa? Siis jos niitä ystäviä on olemassa.
Voihan sitä yrittää tietty edes turpaanottamalla saada jotain "ihmismäistä"... Hhmmm
-
Mini piip mainitsee ystävyyden.. Tarviiko ystäviensä kilpailla vai voiko tsempata kavereita ilman aikaista kisaa? Siis jos niitä ystäviä on olemassa.
Ilmaisin itsensä vähän kömpelösti :) Ajatus tässä takana oli se että paras tsemppisuhde on semmoinen mikä on vuorovaikutteinen, jossa kummatkin voivat kannustaa toista. Semmoinen yksisuuntainen tsemppaus väsyttää helposti ihmisen joka kokee että kaveriansa kyllä tukee paljonkin mutta ei saa siitä kuviosta itse oikeastaan mitään... Joten parhaat tsemppisuhteet itsellä olleet vuorovaikutteisia. Tuo "kilpailu" ei siis suoranaisesti liity tuloksiin "sain paremman arvosanan kuin sä" vaan enemmänkin ryhmäpaineeseen: "minäpä siivosin tänään" -> jolloin ainakin mulla nousee sisu ja haluan näyttää että mäkin pystyn samaan ja hoidan oman osuuteni :P
Ei siis suoranaisesti kilpailua mutta pientä naljailua jos toinen laiskamato on piirun verran ohittanutkin toisen hoitaessaan pakollisia hommia... Nojoo, tähän aikaan ei kyllä nää kirjotukset oo millään lailla runollisia - toivottavasti joku silti pystyy dekryptaamaan tästä sen pointin...
-
Ajatus olisi että joku toinen auttaisi ainakin pääsemään alkuun, vaikeamman kohdan ylitse. Ei niinkään että loppuelämäksi joutuisi turvautumaan toiseen. Onhan se aikaisemmin sujunut itseltäni, nyt vaan ajautunut jotenkin tämmöiseen tilaan, että harkitsen voimakeinoja.
-
...paras tsemppisuhde on semmoinen mikä on vuorovaikutteinen, jossa kummatkin voivat kannustaa toista. Semmoinen yksisuuntainen tsemppaus väsyttää helposti ihmisen joka kokee että kaveriansa kyllä tukee paljonkin mutta ei saa siitä kuviosta itse oikeastaan mitään...
Puhut varmaankin vain omasta puolestasi. Itse olen eri mieltä.
Niitä Dominoivia miehiä sekä naisia löytyy ketkä käskyttävät ja rankaisevat mielellään muita eivätkä voi kuvitellakaan, että joku toinen tekisi heille samaa.
Joka tällaiseen kuvioon lähtee mukaan kasvattajana, löytää kyllä sen motivaationkin jostain.
-
Kyllä se toimii. Kuritus motivointina, apuna, kainalosauvana. Olen saavuttanut sillä tuloksia, joita en usko muilla keinoilla olleen saavutettavissa, auttanut ihmisiä, jotka ovat kokeneet olevansa auttamisen tuolla puolella. Kipu on toki vain yksi osa kokonaisuutta, muu tuki on myös tärkeässä roolissa. Kaikki riippuu siitä, kuinka paljon aikaa, taitoa ja energiaa osapuolilla on käytettävissään ja halua käyttää. BDSM motivaation lähteenä on väkevimpiä voimavaroja mitä tiedän. Toki se voi mennä vakavasti päin helvettiäkin, kuten mikä tahansa, mutta se on sitten eri asia, eikä varsinaisesti liity alkuperäiseen viestiin.
-
Jos elämänhallinta on huonontunut niin että työt ja terveys siitä kärsivät, niin ensiksi kannattaisi ottaa selvää, oletko esimerkiksi masentunut tai kärsitkö burnoutista. Sitten vasta kun se asia on saatu selvitettyä, voi alkaa harkitsemaan kinkyilyä yhtenä hoitokeinona.
-
Jotkut on vaan rakennettu jotenkin kummasti, on unohtunut asentaa se ohjelma, joka vastaa motivoitumisesta ihan itsensä takia. Minä olen yksi näistä "onnettomista", jotka kaipaavat ulkopuolista motiivia/motivaatiota tehdä asioita.
Tämä motiivi sitten varmasti vaihtelee, mikä toimii kenelläkin. Minulla se pääasiallinen vaikutin on varmasti miellyttämisenhalu. Halu kuulla ne sanat, kehut: "hyvä tyttö". Miellyttää toista, saada hyväksyntää. Se helpotus, kun ei ole itse enää "vastuussa", joku toinen pitää huolta ja varmistaa, että asiat tulee tehtyä. Jotenkin siitä tulee vaan niin kevyt, hyvä olo. Ja miellyttämishalun vastapainona toimii se rangaistus. Ilman rangaistuksen uhkaa, ja sitä rangaistusta, minä vaan lipsuisin. Tuntuisi, että ei sillä nyt sitten kuitenkaan ole niin väliä, kun pääsee kuin koira veräjästä. Se on ikäänkuin minun huomioni kohdistamista niihin oleellisiin asioihin, kun itsekseni minä tahdon jäädä kiinni kaikkeen epäoleelliseen sijaistoimintaan, kuten esimerkiksi täällä foorumissa notkumiseen :P, joka tuntuu paljon kivemmalta, kuin ne "pakolliset" velvollisuudet.
Eli et ole ihan yksin motivaatio-ongelmiesi kanssa. Se on vain kokeiltava, mikä itselleen sopii. Voi olla, että sinun juttusi on juuri tuo rangaistuksen uhka, eikä siihen liity sitä miellyttämisen halua. Kokeilemalla se selviää. Sopivan henkilön löytäminen sitä toteuttamaan onkin sitten jo ihan eri juttu, valitettavasti. Onnea etsintään, jos sille tielle lähdet.
-Subtle-
ps. kettu vinossa on kyllä oikeassa, tämä "saamattomuus" voi johtua kyllä masennuksestakin, tai muusta sairaudesta joka oireilee tuolla tavalla, minulla ongelmat ovat huomattavasti helpottaneet sopivan lääkityksen avulla. Vaan kun on aivot nyt sitten sillä tavalla vinksahtaneet, niin ei niistä täydeksi pelastukseksi ollut, silti kaipaan sitä käskyttäjää.
-
Jos elämänhallinta on huonontunut niin että työt ja terveys siitä kärsivät, niin ensiksi kannattaisi ottaa selvää, oletko esimerkiksi masentunut tai kärsitkö burnoutista. Sitten vasta kun se asia on saatu selvitettyä, voi alkaa harkitsemaan kinkyilyä yhtenä hoitokeinona.
Kettu ehti laittaa aivan saman mikä itselleni tuli mieleen. Ja jos tosiaan on niin että taustalla on masennusta, uupumusta, burnoutia tmv niin aika pahalta vaihtoehdolta kuulostaa lisätä ulkoinen piiskuri tilanteeseen.
-
Minä voin kyllä myöntää sen, että saisin ihan naurettavan vähän asioita aikaiseksi ilman Daddya. Tässäkin toimii sopivassa suhteessa nuo Subtlen mainitsemat miellyttämisenhalu ja pelko rangaistuksesta. Ne lempeät kehut ja toisinaan ihan vilpitön, suuri ylpeys Daddyn ilmeessä vaan saavat minut niin hirmuisen onnelliseksi :) Olen hirveän huono tekemään asioita pelkästään itseni takia ja minusta tuota D/s:ää on helppo soveltaa myös noihin arjen pulmiin, jos kummastakin osapuolesta siltä tuntuu. Toimii varmasti hyvin monenlaisissakin asetelmissa ja suhteissa.
Päätin sitten pyytää itse valvontaa tiettyihin asioihin (esim. tarpeeksi vettä päivässä, tarpeeksi liikuntaa) että saisin pidettyä niistä ihan oikeasti kiinni kun havaitsin tuon keinon toimivaksi. Tarpeeksi kun tekee hyvin niin saa kehuja ja ehkä pieniä palkintoja, huonosti kun menee niin rangaistaan. Helpottanut mun elämää ja toimeliaisuutta huomattavasti :D
Toki toisella pitää olla sellainen huolehtiva ja vähän äidillinen/isällinen luonne, muuten tuo voi olla vain hyvin puuduttavaa. Onnea siis etsintään!
-
Puhut varmaankin vain omasta puolestasi. Itse olen eri mieltä.
Niitä Dominoivia miehiä sekä naisia löytyy ketkä käskyttävät ja rankaisevat mielellään muita eivätkä voi kuvitellakaan, että joku toinen tekisi heille samaa.
Joka tällaiseen kuvioon lähtee mukaan kasvattajana, löytää kyllä sen motivaationkin jostain.
Ymmärsin jotenkin aloittajasta että kyse olisi ei-seksuaalisesta motivaation hakemisesta? Yleisesti elämässä sanoisin että ystävyyssuhteet perustuvat vuorovaikutukseen... Toki jos toimintaan lisää seksuaalielementtejä niin asia on ihan toinen mutta siitä en nyt keskustellut.
Jos elämänhallinta on huonontunut niin että työt ja terveys siitä kärsivät, niin ensiksi kannattaisi ottaa selvää, oletko esimerkiksi masentunut tai kärsitkö burnoutista. Sitten vasta kun se asia on saatu selvitettyä, voi alkaa harkitsemaan kinkyilyä yhtenä hoitokeinona.
Harvoin olen Ketun kanssa samaa mieltä mutta nyt komppaan täysin! Ihminen jolle perusaskareet jo tuottavat vaikeuksia tms voi tarvita ensisijaisesti toisenlaista apua kuin kuritusta... Jos on pienintäkään riskiä masennuksesta niin ulkopuolelta tuleva painostus voi pahentaa tilannetta.
-
Itse joskus olen motivoinut toista, mutta tällöin motiivina on ollut rankaisun pelko, joka on hyvin henkilökohtaisesti toiselle suunniteltu. Toisaalta vasta voimana on ollut palkinto, joka on myös ollut hyvin motivoiva, jolloin näiden kahden välinen ristiriitaisuus on motivaatiota yllä pitänyt. Eli kun pikkasen myllertää toisen päänsisällä, luoden sinne vastavoimia, silloin kun tietää asian olevan niin tärkeä, että toinen myös haluaa sen itse suorittaa. Eli jos toisella ei ole itse lähtöistä motiivia, niin sitä on myös häneen hyvin vaikea saada motivoitumaan sellaisesta.
-
Puhut varmaankin vain omasta puolestasi. Itse olen eri mieltä.
Niitä Dominoivia miehiä sekä naisia löytyy ketkä käskyttävät ja rankaisevat mielellään muita eivätkä voi kuvitellakaan, että joku toinen tekisi heille samaa.
Joka tällaiseen kuvioon lähtee mukaan kasvattajana, löytää kyllä sen motivaationkin jostain.
Ymmärsin jotenkin aloittajasta että kyse olisi ei-seksuaalisesta motivaation hakemisesta? Yleisesti elämässä sanoisin että ystävyyssuhteet perustuvat vuorovaikutukseen... Toki jos toimintaan lisää seksuaalielementtejä niin asia on ihan toinen mutta siitä en nyt keskustellut.
Kyllä, aivan. Ei-seksuaalisesta. Näin sen minäkin käsitin ja siitä puhuin.
Hieman kyynisesti suhtaudun muutoin elämänhallintaan jos siihen tulee käsky ulkoapäin.
Pysyviä tuloksia saadaan mielestäni vain sisäistämällä itse tarve muuttua ja pyrkimällä muutosta kohti.
Saattaa toimiakin tai sitten ei -jonkun toisen valvonnassa.
Esimerkit mitä muistelen historiani kautta ovat tyyliin:"Saan ottaa kaksi kaljaa iltaisin, mutta mitä tapahtuu jos otankin kolme kaljaa." ...ja perään hihitystä.
Melko lannistavaa. Kasvattajan näkökulmasta katsottuna.
-
Kyllä, aivan. Ei-seksuaalisesta. Näin sen minäkin käsitin ja siitä puhuin.
Hieman kyynisesti suhtaudun muutoin elämänhallintaan jos siihen tulee käsky ulkoapäin.
Pysyviä tuloksia saadaan mielestäni vain sisäistämällä itse tarve muuttua ja pyrkimällä muutosta kohti.
Saattaa toimiakin tai sitten ei -jonkun toisen valvonnassa.
Esimerkit mitä muistelen historiani kautta ovat tyyliin:"Saan ottaa kaksi kaljaa iltaisin, mutta mitä tapahtuu jos otankin kolme kaljaa." ...ja perään hihitystä.
Melko lannistavaa. Kasvattajan näkökulmasta katsottuna.
Hmm selvä :) Itselleni ei tulisi mieleenkään holhota ketään vapaaehtoisesti... Mutta toki hienoa jos joku siitäkin tykkää, se ei ole multa pois :P
Ja yleisesti oon sitä mieltä että kukaan toinen ihminen ei sua voi parantaa vaan muutos lähtee itsestään. Näitä näkee kun yrittää sälyttää oman onnensa vastuun toiselle (esim parisuhteissa) ja sit itketään kun ei toiminutkaan kun toinen ei olekaan "täydellinen".... Mutta joo, elämänhallinta voi olla vähän lievempi tilanne ja ehkä toimiikin jollain semmonen käskytys.
-
Kyllä voi. :) Itse toimin taannoin "tukena" gradua puurtavalle subille, jolla oli motivaatio hukassa valmistumisen loppumetreillä. Systeemi oli erittäin palkitseva meille molemmille ja kyseinen henkilö valmistui tavoiteaikataulussaan.
Aikaansaamattomuuden taustalla olevia syitä kannattaa toki pohtia, joko yksin tai ammatti-ihmisten kanssa, jos ne kovasti häiritsevät elämää. Jos syynä ei ole äkillinen vakava terveydellinen ongelma, joka vaatisi muuntyyppistä interventiota, niin sehän on vaan hieno juttu, jos onnistuu valjastamaan fetissit arkisten pulmien ratkomiseen. Se ei millään tavalla sulje pois sitä, että samalla pohdiskelisi, mitkä muut asiat liittyvät motivaatioon ja millaisia esteitä aikaansaamiseen liittyy.
-
Kyllä voi. :) Itse toimin taannoin "tukena" gradua puurtavalle subille, jolla oli motivaatio hukassa valmistumisen loppumetreillä. Systeemi oli erittäin palkitseva meille molemmille ja kyseinen henkilö valmistui tavoiteaikataulussaan.
Aikaansaamattomuuden taustalla olevia syitä kannattaa toki pohtia, joko yksin tai ammatti-ihmisten kanssa, jos ne kovasti häiritsevät elämää. Jos syynä ei ole äkillinen vakava terveydellinen ongelma, joka vaatisi muuntyyppistä interventiota, niin sehän on vaan hieno juttu, jos onnistuu valjastamaan fetissit arkisten pulmien ratkomiseen. Se ei millään tavalla sulje pois sitä, että samalla pohdiskelisi, mitkä muut asiat liittyvät motivaatioon ja millaisia esteitä aikaansaamiseen liittyy.
No toi kuulostaa kieltämättä aika toimivalta systeemiltä teille :) Kiva että lopputuloskin onnistui!
-
Toimii/toimis ainakin täällä! O:-) :)
-
Täällähän tuli mukavasti vastauksia, eri näkökulmista.
Eikös se kipu tule jo siinä kun yksin yrittää ja epäonnistuu-että mihin sitä lisäkipua vielä tarvitsee?
Ehkä sitä henkistä "kipua" tulee epäonnistumisesta, vaikka kutsuisin sitä ehkä häpeäksi, epätoivoksi. Siitä tulee musertava olo, halu vetäytyä, piiloutua, se on pahimmillaan lamaannuttavaa, sitä lähtee helposti pakoon vaikkapa internettiin ihmettelemään asioita. Fyysinen kipu enemmänkin herättää, mieto esimerkki olisi terve lihaskipu eilisen treenipäivän jälkeen, sehän vaan nostaa mieltä kun tietää että on tehnyt jotain positiivista. Laiduttaessa voi nälän tunne tuntua pienenä kipuna vatsassa, ja siihenkin asennoidun kuten terveeseen lihaskipuun, siis semmoiseen joka ei viesti vammasta, vaan kasvusta. Muistutuksena että työtä on tehty ja homma etenee. Tämä siis vain minun näkemykseni, en ole auktoriteetti.
Ajattelin että rajumpi mutta turvallinen kipu hallitusti pyydettynä ja annettuna, voisi myös herättää ja parhaimmillaan antaa vähän puhtia motivointiin, että saisi taas liikunnan aloitettua, jne. Liikkuminenhan ehkäisee masennusta myös.
Jos elämänhallinta on huonontunut niin että työt ja terveys siitä kärsivät, niin ensiksi kannattaisi ottaa selvää, oletko esimerkiksi masentunut tai kärsitkö burnoutista. Sitten vasta kun se asia on saatu selvitettyä, voi alkaa harkitsemaan kinkyilyä yhtenä hoitokeinona.
Juu, viisautta tuossa. Nuorena joskus masennusta ollut, siitä toistakymmentä vuotta kuitenkin. Kokemusta siis on mutta en koe että samanlaiseen tilaan olisin menossa enää tässä iässä tai vaiheessa. Burnista ehkä, mutta eikö se ole niin, että Suomalainen mies ei lääkärille mene, ainakaan valittamaan mistään tunteista...mielummin sitten menee vaikka piiskattavaksi! ;D
Jotkut on vaan rakennettu jotenkin kummasti, on unohtunut asentaa se ohjelma, joka vastaa motivoitumisesta ihan itsensä takia. Minä olen yksi näistä "onnettomista", jotka kaipaavat ulkopuolista motiivia/motivaatiota tehdä asioita.
Näin minäkin ajattelen. Itsensä takia ei viitsi paljoakaan nähdä vaivaa. Syön yksinkertaisesti, itseeni en juuri käytä rahaa, statuksella ei ole mitään arvoa, paitsi naisen takia. Siinä poikkean sinusta etten halua kulla niitä sanoja, "hyvä ...poika", ärsyttää ajatuskin :P Kuitenkin sama miellyttämisen halu taustalla, ja erityisesti toisen hyväksi tehty asia tuntuu hyvältä. Vaniljana viiden rakkauden kielestä acts of service ja physical touch on minun.
Pidempi suhde siis loppui reilu puolisen vuotta sitten, hänelle tykkäsin kyllä kokata vaikka mitä, ja pidin kropan kunnossa jne. Ois varmaan ollu fiksumpaa antaa hänelle vitsaa, jos internetin tarinoihin on uskomista.
Jotenkin olen pitkään ajatellut että löytäisin helposti motivaatiota toiselle, siis jos kumppanini olisi minun asemassa, saamattomana, niin jaksaisin kyllä vahtia, auttaa, tukea ja suunnitella hänelle toimenpiteitä, jopa kurittaa tarpeen tullen. Itselle ei vaan tahdo löytyä vetoa. Mistä tuli ajatus että ehkä kuritus saisi liikkeelle.
Tämä meni varmaan tajunnanvirraksi, jaaritteluksi. Amerikkalaisten höpinöistä löysin yhden lyhyen kirjoituksen josta pidin, pistän sen vielä tähän
http://impossiblehq.com/get-disciplined-not-motivated/
Kiitos kaikille, vaikka en vastannut lainaten oli hienoa lukea että homma on toiminut joillakkin, ainakin suhteissa. Pitää vielä miettiä tätä asiaa.
-
Terve
Useinmiten ihminen tietää miten asiat pitäisi hoitaa mutta toteutus ontuu. Se mistä johtuu ettei oikein asiat hoidu on monia. Mutta jos syynä on laiskuus, mukavuuden halu, netti aika ymv. niin kyllä selkeä tehtävälista ja aikataulu tehtäville antaa toimintaan ryhtiä. Tietysti motivaattorin hankkiminen itsellesi antaa toimintaan selkeän piristysruiskeen.
Itse suosittelen terveen kivun tuottamista edellämainittujen tekosyiden pois kitkemiseen.
-
Olen miettinyt että tällaisesta toiminnasta voisi olla minule hyötyä. Minulla on elämässäni useita asioita, jotka voisi ehkä saada kuntoon kurittamalla. Osa liittyy käytökseeni ihmissuhteissa ja osa omaan kehooni.
Käytöstä voisi ehkä korjata kurittamalla minua huonosta käytöksestä. En pidä fyysisestä kivusta juurikaan, joten luulen että oppisin pelkäämään rangaistusta ja ehkä sen avulla välttämään typerää käyttäytymistä. Kun taas olisin osannut käyttäytyä, voisin saada jonkin palkinnon, vaikka yhteistä aikaa kumppanien kanssa.
Olen miettinyt tätä tekniikkaa myös painonhallintaan. Minut voisi punnita säännöllisesti ja seuraukset tulisi sen mukaan, miten painoni on muuttunut. Esimerkiksi jos painoni on noussut, niin jokaisesta sadasta grammasta tulisi yksi voimakas lyönti erittäin paljon kipua aiheuttavalla välineellä. Tätä rangaistusta voisi tehostaa myös verbaalisella solvaamisella, nimenomaan ulkoiseen olemukseen liittyvillä, lisäksi olen alkanut miettiä että tyhmyyteen viittaavilla haukkumasanoilla voisi olla tehokas vaikutus tässä yhteydessä, samoin kuin tuossa käytöksen korjaamisessa muuten. Toki tässäkin voisi olla myös tarjolla porkkanaa, kun paino olisi tippunut kilon, saisin jonkin palkinnon, esim. taas viettää aikaa kumppanien kanssa.
Ei siis pelkkää keppiä, vaan myös porkkanaa.
-
Olen jo hautonut mielessäni ryhtymistä pers.traineriksi. Jos ei treeni suju/paino laske niin tuntuisi persuksissa :). Ei vain voi soveltaa kotioloissa vanilijasuhteessa. Ihan kehittelemisen arvoinen juttu. Voisi toimia myös etäsuhteissa, kunhan sopisi jonkin seurantajakson. Vapaaehtoisia?
-
Mun kohdalla varmaan omien kumppanien rankaisemana oleminen toimisi parhaiten, mutta oon myös miettinyt, että jos he eivät suostu rankaisemaan minua, on ehkä turvauduttava suhteen ulkopuoliseen sadistiin. Elättelen nyt toiveita kuitenkin siitä, että kumppanini haluaisivat rankaista minua fyysisesti, rajuin ottein.
-
Itsekin haaveillut esim siveysvyötä siten että.siitä vapautuminen olisi myös painon pudotuksesta kiinni, kivasti motivoisi! :) ehkä muitakin ehtoja pitäisi sopia lisäksi. Jos on kiinnostuneita niin olkaa yhteydessä, mieluusti Oulun lähialueelta :)
-
Mutta voi tulla kyllä pulma siitä että pitääkin rangaistusta palkintona :o. Siis täytyisi olla käänteinen, eli ei saa rangaistusta jos ei pysy annetussa tavoitteessa. Meneeköhän liian vaikeaksi?
-
Rangaistus pitäisi olla siis sellainen että.se motivoisi painonhallinnan onnistumiseen
-
En usko että ainakaan omalla kohdallani käänteispsykologia toimisi, kun en ole kovinkaan hurja masokisti.
-
Mutta voi tulla kyllä pulma siitä että pitääkin rangaistusta palkintona :o. Siis täytyisi olla käänteinen, eli ei saa rangaistusta jos ei pysy annetussa tavoitteessa. Meneeköhän liian vaikeaksi?
Jotakuinkin noin. Ainakin allekirjoittanutta vaan vituttaisi armottomasti jos pelkällä (epätoivotun) rangaistuksen uhalla pakotettaisiin tekemään. Kepistä ja porkkanasta valitsen keppimuotoisen porkkanan >:D Selkeästi suotuisampi efekti...
-
Piiskansaaminenhan itsessään vastaa jo liikuntasuoritusta, lihashermosto saa ärsykkeitä, hieman niinkuin raskailla painoilla treenatessa. Suosittelen muun treenin lisäksi :)
-
Kummin päin vain. Vaikka toinen kokee sen palkintona, voi siihen silti saada rangaistuksen iloa. Ja motivoiko kumpi osuus paremmin :D