BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: Kettu vinossa - 21.11.2015, 11:17
-
Muissa keskusteluissa, kuten biseksuaalisuus (http://www.bdsmbaari.net/index.php?topic=3508.0)-ketjussa, on jonkin verran pohdittu lukuisten erilaisten seksuaali-identiteettien nimien tarpeellisuutta. Joidenkin mielestä esimerkiksi "panseksuaalisuutta" ei tarvita, koska sen voisi korvata ihan hyvin biseksuaalisuudella. Tai että "mies", "nainen" ja "intersukupuolinen" riittäisivät ihan hyvin sukupuoli-identiteeteiksi, sillä nykyaikana on ihan OK olla kiinnostunut mistä tahansa, ei vain stereotyyppisisistä miesten tai naisten asioista. Pelkät vaatemieltymykset eivät sukupuolitermiä muuttaisi ja sukupuoltaan korjaava voisi kutsua itseään sillä sukupuolella, joksi on itseään korjaamassa.
Sukupuoli- ja seksuaali-identiteettejä syntyy nettimaailmassa koko ajan lisää. Osasta on vaikeaa tietää, onko niissä kyse trollauksesta tai satiirista, vai ovatko ihmiset ihan vakavissaan toinen toistaan erikoisempien identiteettiensä kanssa. Erikoisesta identiteetistä ei kannata vitsailla, sillä toinen voi loukkaantua.
Jotkut ovat otteneet harrastuksekseen kerätä kaikki mahdolliset identiteetit yhdeksi listaksi, mutta tehtävä on mahdoton. Esimerkiksi deviantART-sivustolla eräs käyttäjä on piirtänyt galleriaansa Pride-lippuja kaikille erilaisille seksuaali- ja sukupuoli-identiteeteille, mitä netissä on tullut vastaan. Jos valmista lippua ei ole löytynyt muualta netistä, hän on suunnitellut sellaisen itse. Lopputuloksena on ainakin yli 800 erilaista lippua, ja lisää tulee.
http://pride-flags.deviantart.com/gallery/
Lainaus eräästä hänen journalistaan, jossa hän esittelee luomiaan uusia lippuja:
"Flags I've made:
Gendercosm, genderplasma, genderflight, polar-, preterboy/pretergirl,vengender, invisigender, schrodigender (I might be though?), Fuzzygender, staticgender, cennendgender, glimragender (alt), energender, equigender, flirtgender, apollogender, fissgender, arithmagender, narkissigender, libergender, argogender, sychnogender, tachigender, gemelgender, primusgender, sequigender, blizz/winter/frost/freezegender, chaosgender, contigender, ekragender, cendgender, digigender, dulcigender, faegender, mercury-pluto genders, genderale, gendersea, heliogender, faunagender, stratogender, diurnalgender, nocturnalgender, boggender, boggender, caprigender, dryagender, fawngender, deaboy, deogirl, genderflora, genderglitched, gossagender, marfluid, venufluid, eafluid, caedogender, entrogender, carmigender, admasgender, cloudgender, aliusgender, aethergender, biogender, preciogender, mutare, genderflora, quad-, quint-, cass- (orientation)."
Mitä te olette mieltä asiasta?
Tarvitaako jokaiselle ihmiselle ihan oma yksilöllisesti nimetty sukupuoli- ja seksuaali-identiteetti?
Vai pärjättäisiinkö vain muutamalla erilaisella sukupuoli- ja seksuaali-identiteetin määritelmällä? Jos niin, mitkä ovat ainoat, mitä mielestänne tarvitaan?
Miksi ihmiset haluavat jatkuvasti keksiä uusia identiteettejä, eivätkä vanhat lokerot enää kelpaa?
Mitä sanoisitte ihmiselle, joka kertoisi olevansa "wintergender caprigender polymonoflux ninalterous" (sukupuoleltaan kylmä, luminen ja julma, mutta myös horoskooppimerkki kauriin tyypillisiin piirteisiin kuuluva sukupuoli, joka tuntee vaihtelevasti vetoa poly- ja monosuhteisiin, ja tuntee seksuaalista vetoa vain androgyyneihin tai neutraaliksi sukupuolensa identifioiviin ihmisiin)?
Kyselee Kettu vinossa, tissit ja vagina, identiteettikriisissä. Minusta on ihan sama, millä nimityksellä ihminen itseään kutsuu. Jo pelkissä BDSM- ja fetisistimaailman termeissä on jo itselleni tarpeeksi sekavuutta. Sen olen jo oppinut, että kinkyhän ei "piere" koskaan, se on subilla "subfarting", domin kohdalla "domfarting" orjan kohdalla "slavefarting" ja fetisistin kohdalla "eproktofilia".
-
Ehkä ihan noin perusteellisia lokeroita ei tarvita, vähän yleisluontoisemmillakin pärjää hyvin. Mutta jos joku haluaa tieteellisen kuuloisen nimityksen juuri omille jutuilleen niin saahan niitä määritelmiä kehittää ja nettiin postata. Mutta ei kannata loukkaantua jos ihan joka vastaantulija ei valmiiksi tiedä mitä caprigender tarkoittaa :)) Sinänsä voivat olla hyödyllisiäkin, itse tietäisin heti että jos joku määrittelee sukupuolensa horoskooppimerkin mukaan, kyseessä ei ole ihminen jonka kanssa tuntisin tarvetta tehdä lähempää tuttavuutta.
Luokittelu sinänsä ei ole mielestäni pahasta jos sen tekee itse ja omasta halustaan. Toisten luokittelu sen sijaan on ihan hanurista, siis jos sitä pyytämättä alkaa tekemään.
-
Luokittelu sinänsä ei ole mielestäni pahasta jos sen tekee itse ja omasta halustaan. Toisten luokittelu sen sijaan on ihan hanurista, siis jos sitä pyytämättä alkaa tekemään.
Ihmiset luokittelee AINA kaiken ympärillään, asiat, uutiset, ihmiset jne ihan kohteen pyytämättä. Ei tarvitse olla bdsm-kontekstissä, ihan vaniljaisessa elämässä ja työssäkin. Ihan vain siksi että tuo on ainoita tapoja saada ympäristö ymmärrettävään muotoon ja rajoihin. Se alkaako noista kuuluttaa kaikelle maailmalle ja pakottamaan muiten toimimaan OMIEN näkemysten mukaan, mitä mihinkin lokeroon kuuluu on sitten taas aivan toinen asia.
Niin kauan kun henkilö/asia voi olla rauhassa mitä on OMASSA mielessään asia on ok, mutta edelleen ympäristö lokeroi hyvin todennäköisesti asian erilailla, mutta toivottavasti ei kuuluta sitä.
-
Kolme riittää. Minä, me ja noi muut.
Edit: Kouluissa opetettava joukko-oppi vahvistaa ahdaskatseista ja mustavalkoista maailmankuvaa: Joko jokin asia kuuluu joukkoon tai se ei kuulu joukkoon. Yksinkertaisimmille ihmisille tämä tapa on toki helppo ja popularisoitunut tapa hahmottaa ympäröivää maailmaa ja ihmisiä. Tämän diskreetin joukko-opin omaksuneille yksi henkilö voi olla vain joko homo tai hetero, ja biseksuaalisuus on heille aivan mahdoton asia hahmotettavaksi.
Sen sijaan sumea joukko-oppi mahdollistaa realistisemman asioiden hahmottamisen ts. jokin asia saattaa kuulua vain osittain joukkoon tai kuuluminen joukkoon saattaa vaihdella ajan ja tilanteen mukaan. Tämän hahmottaminen ja soveltaminen vaatii jo poimuttuneempaa aivokudosta, ja tämän ymmärtäminen saattaa olla ylitsepääsemättömän vaikeaa niille, jotka ovat jääneet diskreetin ja aikainvariantin joukko-opin soveltajien asteelle.
-
Luokittelu sinänsä ei ole mielestäni pahasta jos sen tekee itse ja omasta halustaan. Toisten luokittelu sen sijaan on ihan hanurista, siis jos sitä pyytämättä alkaa tekemään.
Ihmiset luokittelee AINA kaiken ympärillään, asiat, uutiset, ihmiset jne ihan kohteen pyytämättä. Ei tarvitse olla bdsm-kontekstissä, ihan vaniljaisessa elämässä ja työssäkin. Ihan vain siksi että tuo on ainoita tapoja saada ympäristö ymmärrettävään muotoon ja rajoihin. Se alkaako noista kuuluttaa kaikelle maailmalle ja pakottamaan muiten toimimaan OMIEN näkemysten mukaan, mitä mihinkin lokeroon kuuluu on sitten taas aivan toinen asia.
Niin kauan kun henkilö/asia voi olla rauhassa mitä on OMASSA mielessään asia on ok, mutta edelleen ympäristö lokeroi hyvin todennäköisesti asian erilailla, mutta toivottavasti ei kuuluta sitä.
Toi on totta. Joillekin riittä luokitteluksi auto. Joku toinen haluaa auton merkin, mallin, tuotantovuoden ja vielä valmistuskuukauden. Riippuu täysin jokaisesta itsestään, että miten haluaa itsensä määritellä. Kaikkien ei tarvitse kuulla ihan kaikkea, eikä siitä saa loukkaantua.
-
Kysymys lähinnä muutostahdista. Liian nopeat uudistukset aiheuttavat levottomuutta. Mutta kysyisin, mikä käytännön hyöty on 2000 sukupuolesta?
-
Se riittää jos sillä on pillu!
Tuhansittain niitä.
Kiitos!
;D
-
Luokittelu sinänsä ei ole mielestäni pahasta jos sen tekee itse ja omasta halustaan. Toisten luokittelu sen sijaan on ihan hanurista, siis jos sitä pyytämättä alkaa tekemään.
Ihmiset luokittelee AINA kaiken ympärillään, asiat, uutiset, ihmiset jne ihan kohteen pyytämättä. Ei tarvitse olla bdsm-kontekstissä, ihan vaniljaisessa elämässä ja työssäkin. Ihan vain siksi että tuo on ainoita tapoja saada ympäristö ymmärrettävään muotoon ja rajoihin. Se alkaako noista kuuluttaa kaikelle maailmalle ja pakottamaan muiten toimimaan OMIEN näkemysten mukaan, mitä mihinkin lokeroon kuuluu on sitten taas aivan toinen asia.
Niin kauan kun henkilö/asia voi olla rauhassa mitä on OMASSA mielessään asia on ok, mutta edelleen ympäristö lokeroi hyvin todennäköisesti asian erilailla, mutta toivottavasti ei kuuluta sitä.
No tätä nimenomaan tarkoitin mutta ilmaisin itseäni epäselvästi. Vaikeahan se on kieltää ihmisiä omassa päässään tekemästä yhtään mitään :) Mutta se ei ole kivaa jos alkaa toisille toitottamaan näkemyksiään siitä mihin lokeroon tämä kuuluu.
-
Tarvitaanko tuhansia erilaisia identiteettejä vai pärjättäisiinkö muutamalla?
No, ei riitä edes miljoona. Koska sana on vain merkki, ikoni, symboli, ei itse kuvauksensa kohde.
-
Odottakaas vähä niin hermit ratkaisee ongelman matemaattisesti....
-
No itse en tarvi lokeroida itseäni erilaisiin lokeroihin, mutta ymmärrän jos se on jollekin tärkeää. Varsinkin silloin jos kokee ettei oikein kuulu mihinkään sellaiseen yleisesti käytettyyn määritelmään niin voi olla helpotus jos juuri sellainen omalta kuulostava termi löytyy :)
-
Hypoteesia ei Zermelon-Frankelin aksioomien avulla voida todistaa oikeaksi eikä vääräksi. Voi p....a.
Oikea vastaus on siis: Tarvitaan
-
Hieman samalla tavalla on hienompaa sanoa olevansa lakto-ovo-pesco-pollo-vegetaristi kuin että en syö punaista lihaa.
-
Jos sattuu sopimaan vallitsevaan cis-hetero-monogamiseen-normistoon, on toki helppo sanoa ettei tässä mitään uusia termejä tarvita. Sanat heijastavat ympäröivän kulttuurin normeja, joten ei ole mikään ihme että valtavirtainen sukupuoli- ja seksuaali-identiteettejä ja suhteita koskeva sanasto on cis-hetero-mono-normatiivista.
Meillä muillakin on kuitenkin tarve kommunikoida. Siksi asioiden nimeäminen on tarpeellista. Jos ei ole kieltä millä puhua omasta tunne-, suhde- tai seksielämästään, moni asia jää vaietuksi ja näkymättömäksi.
-
Heti kun meillä on joku, joka tietää ihmisten identiteetit paremmin kuin ihminen itse, voidaan lukumäärää rajoittaa. Sitä odotellessa jokainen saa määrittää omansa, ja silloin identiteettejä vain on ihan pirusti.
-
No itse en tarvi lokeroida itseäni erilaisiin lokeroihin, mutta ymmärrän jos se on jollekin tärkeää. Varsinkin silloin jos kokee ettei oikein kuulu mihinkään sellaiseen yleisesti käytettyyn määritelmään niin voi olla helpotus jos juuri sellainen omalta kuulostava termi löytyy :)
Totta.
Semmoinen on kyllä aika raskasta,jos pitää määrittää itseään alituiseen-tai ei ole varma oikein mistään identiteetistä. Siinä vaiheessa tuntuu,että löytyisipä nyt pari kolme sellaista "vakaata ja varmaa" olomuotoa.
Sekin on vähän hankala tilanne tuohon yhdistettynä, että joku muu tietää itseä paremmin sen toisen oman identiteetin-tai on tietävinään,vaikkei edes arjessa olla millään tavalla tekemisissä tuolla liveksen puolella.
Ehkä se tosiaan on joillekin täysin sietämätön tilanne,jos ei voi laittaa toista karsinaan ja ruotuun-se toinen ei ole siis hallinnan alaisuudessa,mihin jotkut pyrkivät lähes vaistomaisesti ja luontaisesti- elämänhallinta on yhtä kuin toisen ihmisen ja kaiken hallitseminen hyppysissään.
Todellisuudessa absoluuttinen hallinta ja valta on suurelta osin "harhaa"- mutta onhan se vaikea asia myöntää,pelottavakin
-
Suomen kielessä sukupuoli-identiteetillä tarkoitetaan sitä, mihin sukupuoleen itsensä kokee kuuluvaksi ja seksuaali-identiteetillä sitä, kenestä tykkää - noin hieman oikaisten selitettynä. Jos noita aletaan sotkemaan toisiinsa, saadaan toki hurja määrä kombinaatioita. Eri asia on sitten, mitä hyötyä on laskea tuollaisia kombinaatioita. Ihan sama kuin jos laskisi mustia Volvoja, mustia Mersuja, mustia Fordeja, valkoisia Mersuja, valkoisia Fordeja, vihreitä Volvoja...
Käytän samalla loistavan mahdollisuuden pieneen valistustyöhön: Ihminen joka kokee olevansa eri sukupuolta kuin mitä lääkäri synnytyslaitoksella sanoi, on transsukupuolinen, ei transseksuaali. Transseksuaali lienee kaapista ulos biseksuaalina tuleva tai sitten uskonnollisen liikkeen hoidossa eheytynyt homo :D
"Jotta osaisi sanoa, onko hetero, pitää ensin tietää mitä sukupuolta itse on."
-
Suomen kielessä sukupuoli-identiteetillä tarkoitetaan sitä, mihin sukupuoleen itsensä kokee kuuluvaksi ja seksuaali-identiteetillä sitä, kenestä tykkää - noin hieman oikaisten selitettynä. Jos noita aletaan sotkemaan toisiinsa, saadaan toki hurja määrä kombinaatioita. Eri asia on sitten, mitä hyötyä on laskea tuollaisia kombinaatioita. Ihan sama kuin jos laskisi mustia Volvoja, mustia Mersuja, mustia Fordeja, valkoisia Mersuja, valkoisia Fordeja, vihreitä Volvoja...
Käytän samalla loistavan mahdollisuuden pieneen valistustyöhön: Ihminen joka kokee olevansa eri sukupuolta kuin mitä lääkäri synnytyslaitoksella sanoi, on transsukupuolinen, ei transseksuaali. Transseksuaali lienee kaapista ulos biseksuaalina tuleva tai sitten uskonnollisen liikkeen hoidossa eheytynyt homo :D
Jos sitten on vielä olemassa henkilöitä, jotka eivät koe olevansa erityisesti kumpaakaan sukupuolta-huolimatta ulkoisista ja sisäisistä piirteistään. Mulle on sattunut välillä kielenkäyttövirheitä ja kirjoittanut transseksuaalinen,vaikka piti kirjoittaa transsukupuolinen,mutta onneksi tästä virheestä on heti huomautettu. Joskus sattuu virheitä,vaikka kuinka yrittäisi olla "oikeakielinen".
Jos tuntee olevansa eniten itsensä androgyyninä,voi se olla ympäristölle hiukan hiertävä asia- vähän niin kuin että "sä et vaan ole saanut kunnon kyytejä, että kokisit olevasi se upea nauttiva nainen, joka ehkä olet tai sitten et oo kuin vanha homssuinen nauta"
Se mihin itse taidan olla hiljokseen matkalla, niin on se, ettei mulle ole sukupuolella merkitystä- ehkä siihen on vaikuttanut paljon myös se, että on muka yrittänyt olla sekä äiti että isä-mikä toisaalta on kanssa melko mahdoton tehtävä, ja vaikka se just että yrittää hoita näitä sekä" miesten että naisten töitä" samanaikaisesti-asteikolla 1-10 onnistunut ehkä viitosen arvoisesti,mutta ei sentään nollana. :D
-
Tämä asia tulee helpottamaan vasta sitten kun telepatia on kehittynyt sille tasolle, että on mahdollista siirtää tarkkoja ja täsmällisiä mielikuvia. :D
Onneksi suomen kielessä ei ole erikseen feminiiniä ja maskuliinia. Me olemme tässä asiassa sen verran helpossa asemassa, että et vahingossa loukkaa jotakuta käyttämällä väärää pronominia (he - she). (Ellei joku sitten halua, että määritellään esineenä tai vastaavana eli haluaisi hänestä käytettävän esimerkiksi se-sanaa )
Jokaisella on oikeus määritellä itsensä juuri niin kuin haluaa, mutta itsensämäärittelijän pitää ymmärtää se, että joskus vastaan tuleva henkilö ei ymmärrä käytettyjä termejä.
Sivuten tätä transsukupuolinen- transseksuaali erottelua, niin välillä termit menee puhuessa sekaisin vaikka ajattelee asiaa juuri niin kuin se menee. Itsellä joskus menee sanat niin sekaisin puhuessa, että puhun esimerkiksi sadisteista vaikka tarkoitan masokisteja (onneksi tätä on enimmäkseen tapahtunut läheisten ystävien seurassa jotka ymmärtävät minun puhuvat väärillä sanoilla kuitenkin tarkoittaen juuri sitä jotakin toista). :D
-
Yleiskielessä on rajoitteensa eikä kaikkia sukupuolia voi mitenkään ottaa huomioon arkisessa keskustelussa. Mielestäni on kätevää jakaa sukupuoli kolmeksi: Mies, nainen ja muunsukupuolinen. Muunsukupuolinen kattoterminä ottaa aika hyvin huomioon myös sukupuolen moninaisuuden. Ongelma ei mielestäni ole se että kaikki sukupuolet pitäisi ottaa huomioon vaan se että moni ei koe olevansa mies eikä nainen ja tätä ei ole esim. laissa tunnustettu.
Silti jokaisella on oikeus määritellä oma sukupuolensa. Joillakin on siihen enemmän tarvetta kuin toisilla. On mielestäni vain hyvää käytöstä ottaa toisen kokemus huomioon ja hyväksyä että ihmisellä on oikeus määritellä kuka ja mitä sukupuolta on (ei varmaan kukaan tyrmää toisen kokemusta siitäkään mistä sukupuolista ja mistä harrastuksista on kiinnostunut jne.). Toisaalta on myös hyvä ottaa huomioon että joillakin käsityskyky loppuu mies-nais-jakoon ja se voi johtua ihan vaan siitäkin ettei ole kohdannut transsukupuolista naista tai muunsukupuolisia ihmisiä.
On eri asia mitä minkäkin käsitteen alle menee, eli onko esimerkiksi tämä wintergender caprigender polymonoflux ninalterous sukupuolen määritelmä vai jotain muuta identiteetin hahmottamista. Jos mietitään miten vaikeaa useiden tuntuu olevan löytää esimerkiksi sopivaa parisuhdetta niin minusta on kyllä ihan positiivista että ihminen pyrkii löytämään jonkin määritelmän joka toimii hänelle. Mutta tottahan lähestyn skeptisesti sellaista väitettä että olisi olemassa kauriin tyypillisiin piirteisiin kuuluva sukupuoli.
Keskustelun aloittajalle huomauttaisin että intersukupuolinen ei ole sukupuoli (niin hassulta kuin se saattaa kuulostaakin). On intersukupuolisia miehiä, naisia ja muunsukupuolisia. Vähän kuin Docventuresin erään jakson intro alkoi sanoilla "hyvät miehet, naiset ja transsukupuoliset" - mitä pidin hienona ajatuksena, mutta sittemmin kaverin kommentista älysin että niin tosiaan, eihän transsukupuolinen ole sukupuoli. Vähän niin kuin intersukupuolinenkin, transsukupuolinen on joko mies, nainen tai muunsukupuolinen.
-
Keskustelun aloittajalle huomauttaisin että intersukupuolinen ei ole sukupuoli (niin hassulta kuin se saattaa kuulostaakin). On intersukupuolisia miehiä, naisia ja muunsukupuolisia. Vähän kuin Docventuresin erään jakson intro alkoi sanoilla "hyvät miehet, naiset ja transsukupuoliset" - mitä pidin hienona ajatuksena, mutta sittemmin kaverin kommentista älysin että niin tosiaan, eihän transsukupuolinen ole sukupuoli. Vähän niin kuin intersukupuolinenkin, transsukupuolinen on joko mies, nainen tai muunsukupuolinen.
Muistan kun jossain brittiläisessä televisio-ohjelmassa haastateltiin useampia intersukupuolisia, ja he kaikki nimen omaan kieltäytyivät olemasta miehiä tai naisia - he olivat intersukupuolisia, "kolmatta sukupuolta" ja ylpeitä siitä. Toisaalta heistä ketään ei oltu leikattu ja kasvatettu naiseksi tai mieheksi. Monissa maissahan intersukupuolinen leikataan ja kasvatetaan joko mieheksi tai naiseksi, joka varmasti vaikuttaa siihen, mihin sukupuoli-identiteettiin uskoo kuuluvansa.
Mielenkiintoinen aihe tämä. Kaipaisi jonkun intersukupuolisen näkökulmaa asiaan.
-
Kyllä on taas joutilailla kujeet ;D
-
Kyllä on taas joutilailla kujeet ;D
Viittaatko ketjun aiheeseen vai niihin ihmisiin, jotka ovat keksineet itselleen täysin uudenlaisen identiteetin?
-
No hiukka molempiin.
Identiteetit on vähän kuten mielipiteet...
Jokaisella omansa :)
Ja jos niitä taas koittaa kategorisoida...
No...
Kuluuhan se aika siinäkin ;D
Joo, piän turhana.
Vielä turhempaa on koittaa sotkea identiteettejä sukupuoliin, joita ei ole, eikä tule, kuin kaksi.
Mutta siinäkin toki saa aikansa kulumaan jos tahtoo...
-
Vielä turhempaa on koittaa sotkea identiteettejä sukupuoliin, joita ei ole, eikä tule, kuin kaksi.
Mutta siinäkin toki saa aikansa kulumaan jos tahtoo...
Biologinen sukupuoli on useimmissa tapauksissa sama sekä kromosomien että ulkoisien ominaisuuksien puolesta. Koska solujen kanssa sinnepäin on ihan tarpeeksi hyvä, aina ei näin käy ja ulkopuolisesti mieheltä näyttävällä ihmisellä ihmisellä on XX-kromosomit, kun taas joskus Y-kromosomin vaikutus jää olemattomaksi ja tuloksena on ulkoisesti naiselta näyttävä ihminen. Lisätauhkaa tulee vielä usein solujen jakautuessa villisti ihmisolioksi, jolloin lopputulokseen ei muotoudu välttämättä kummankaan kromosomiyhdistelmän mukainen olio. Perinteisesti lääkärit ovat synnytyksen jälkeen arvailleet kumman tulisi olla kyseessä ja tarttuneet skalpelliin. Että joo, kaksihan niitä on kun tarpeeksi leikkelee.
-
Vielä turhempaa on koittaa sotkea identiteettejä sukupuoliin, joita ei ole, eikä tule, kuin kaksi.
Mutta siinäkin toki saa aikansa kulumaan jos tahtoo...
Biologinen sukupuoli on useimmissa tapauksissa sama sekä kromosomien että ulkoisien ominaisuuksien puolesta. Koska solujen kanssa sinnepäin on ihan tarpeeksi hyvä, aina ei näin käy ja ulkopuolisesti mieheltä näyttävällä ihmisellä ihmisellä on XX-kromosomit, kun taas joskus Y-kromosomin vaikutus jää olemattomaksi ja tuloksena on ulkoisesti naiselta näyttävä ihminen. Lisätauhkaa tulee vielä usein solujen jakautuessa villisti ihmisolioksi, jolloin lopputulokseen ei muotoudu välttämättä kummankaan kromosomiyhdistelmän mukainen olio. Perinteisesti lääkärit ovat synnytyksen jälkeen arvailleet kumman tulisi olla kyseessä ja tarttuneet skalpelliin. Että joo, kaksihan niitä on kun tarpeeksi leikkelee.
Niin. Ihminen. Tuo kulttuuria luova olio. Meissä on jotakin yhteistä kautta kaikkien kulttuurien. Se on meidän tapamme hahmottaa maailmaa erojen tekemisen kautta. Luokittelemme ja arvotamme, ja rakennamme identiteettiä.
Ihmisen ja luonnon vastakohta,
miehen ja naisen vastakohta
ja yhteisön ja muiden väliset erot.
Noista kaikista kolmesta (vasta?)parista löytyy tapoja ja käsitteitä kaikista kulttuureista. On siis ymmärrettävää että ne lähtökohtaisesti jumittavat ajatteluamme. Toisaalta taas, minusta, keskustelu ei ole kiinnostavaa ennen kuin yksilö onnistuu/kykenee pääsemään noiden jakojen yli ja toiselle puolen omassa ymmärryksessään.
-
Eehh...
Siis suvaitsetteko meinata, että keskustelu olisi mielestänne kiintoisaa vasta kun kaikki innostuisivat satuilemaan oikein urakalla ;)
Heh, tokihan sitä voi lämpimikseen horista mitä milloinkin.
Kuten jo aluksi kirjoitin...
Jo on taas joutilailla kujeet :)
-
Ei, vaan olento joka on oppinut kaksi sanaa "mies" "nainen" on vain apina joka on oppinut kaksi sanaa, tai papukaija, tai jokin...
Ajatteleva ihminen taas on sellainen joka osaa erottaa sävyjä ja käyttää kieltä päästäkseen lähemmäksi sitä mikä on totta. Toki ymmärtäen että kieli on aina vain väline eikä voi saavuttaa todellisuutta sellaisenaan. Vain viedä mahdollisimman lähelle sitä.
-
Vielä turhempaa on koittaa sotkea identiteettejä sukupuoliin, joita ei ole, eikä tule, kuin kaksi.
Mutta siinäkin toki saa aikansa kulumaan jos tahtoo...
Minkä mukaan se sukupuoli määräytyy? Kromosomien, ulkoisten tunnusmerkkien vai jonkin muun mukaan?
-
No tehän voitte tässä topicissa keksiä niitä vaikka lisää jos tahdotte :)
Eihän sitä toki ole kielletty, enkä suurin surminkaan ole sitä teiltä pois ottamassa.
Leikkikää toki.
Oikeastihan sukupuolet ei siitä lisäänny vikka täällä kuinka paiskotaan noppaa sen edestä...
Ja toki niitä, joita just tällainen leikki sattuu naurattaan voitte pitää ihan minä haluatte.
Tosin... Jos jokaista erimieltä olevaa pitää...
Mitäs ne nyt olikaan...
"papukaija"... Tms...
Nojuu... Tosi fiksua...
Minkä mukaan määräytyy?
Eläpä viitsi kaima saiverrella.
Kurkistappa sinne kilttiin ja mieti mitä näkyy :)
Mutta saahan tästä toki tekstiä aikaan.
Ja kuten jo kirjoitettu.
Älkää sotkeko identiteettejä sukupuoliin.
Sillä niitä identiteettejä...
Niitä on rakkaat pervot ihan yhtäpaljon kuin meitä ihmisiäkin :)
Hmm...
Mulla on näköjään ihan fetissi kusta tällasiin muurahaispesiin...
Juoskaa pikku piiperöt, Juoskaa.... ;D
-
Minkä mukaan määräytyy?
Eläpä viitsi kaima saiverrella.
Kurkistappa sinne kilttiin ja mieti mitä näkyy :)
No, kumpi Buck Angel on?
http://manhuntdaily.com/2012/08/the-real-man-project-buck-angel/
-
En ole vakuuttunut että eri mieltä olevat on niitä joilla maailma jakaantuu joko taihin muutamassa kohdin.
Mutta ehkä kuitenkin, jos keskusteluseuraa valitsen, niin valitsen sieltä sekä että-kerhoon kuuluvista...lika barn leka best...osv. En eri mieltä, tai samaa, olemisen vuoksi, vaan siksi kun mielet ovat erilaisia. Ehkä jopa eri tasoisia joillakin kriteereillä(ni). Näin keskustelukin muodostuu mielekkäämmäksi (puolin ja toisin), ollaan sitten eriä tai samaa mieltä erinäisistä asioista. Luokittelen toki siis minäkin. Ja arvotan. Ihminen kun olen.
Ihan en kyllä ymmärrä miksi sellaisten joilla on olemassa ne kaksi sanaa tarvitsee käydä toistamassa ne joka keskustelussa. Uskoakseni useimmille ne olivat jo ennestään sanavarastoon kuuluvia, ja keskustelussa haettiin jotakin hieman monisyisempää jo. Onko kertaus opintojen äiti, vai mistä oikein on kyse.
Toisaalta tälläinen ilmiö liittyy muihinkin tämän maan sosiaalisen median "keskusteluihin".
-
;D
Ihan noin kysymyksenä?
Kukahan tai ketkähän täälläkin jaksaa toistella näitä omituisia leikkejään topicista toiseen ;)
Vaikka nyt parin viikon välein ruveta miettiin kuinkahan monta sukupuolta tai seksuaali-identiteettiä tälläkertaa keksittäisiin.
Voi voi...
Tännehän vois ylläpito laittaa sellasen onnenpyörä tyyppisen satunnaislukugeneraattorin, josta saisi tarvitsevat käydä arpomassa itsellen luvun.
Mieluummin tieten joku kokonaisluku mutta eipä silläkään niin väliksi.
Kun...
Senhän voi aina arpoa uusiksi jos ei satu miellyttämään ;D
Keskusteluseura ja siitä kiukuttelu internetissä...
Pitäiskö tosta avata topicci ;)
Hani...
Ihan selvyyden vuoksi.
Erimielinen on sellainen, pääsääntöisesti, joka ei oo samaa mieltä sun kanssa :)
Ja eikö keskustelu juuri synny eriävistä mielipiteistä?
Vaikka ne oliskin "ihan perseestä" ::)
-
Nietu.
Jos toinen sanoo et "musta on musta" valkoinen on valkoinen" "on vain kaksi väriä".
Ja sit paikalle tulee toinen joka sanoo et "ei musta ja valkoinen oo värejä, vaan punainen ja vihreä ja sininen,..." ja sit ensimmäinen toistaa että Musta on musta, valkoinen on valkoinen, on vain kaksi väriä.
Niin noin niinku lähtökohtaisesti; en käyttäisi termiä "keskustelu" kyseisestä tapahtumasta. Toki joku suomea osaamaton ulkopuolinen olisi paikalle sattuessaan saattanut sellaisen päätelmän tehdä.
Keskustelu, jota käytän tässä synonyymina dialogille*, syntyy yhteisestä terminologiasta ja ymmärryksestä.
Toki netissä voi osallistua niin keskusteluun kuin "keskusteluun" kuka vain. Varsinkin viimeksi mainittuun joutuu usein aivan tahtomattaan, mikä eittämättä vaikuttaa netin viehättävyyteen keskusteluareenana.
En ole "hani" sinulle, heinrich. Voit jättää nimittelyt pois asiattomina tuntemattomien kesken.
Ja ei, en osoittanut (tätä) aiempia kommenttejani sinulle heinrich, vaan ihan yleisenä omana mielipiteenäni. Sinun kommenttisi vain toimivat, ihan yleisesti, hyvänä materiaalina niille.
*Dialogi juontuu kreikan kielen sanoista dia ja logos. Logos tarkoittaa sanan merkitystä (sanan sisältöä tai ajatusta), ja dia tarkoittaa kautta tai lävitse. Siten dia-logos tarkoittaa merkityksen tai ymmärryksen virtausta keskustelijoiden lävitse.
-
Kuka tarttee, kuka ei.
Joillekin meistä määritteli ja lokerointi on fetissi, minulle ei.
-
Joku kysyi aiemmin, että miten niin sukupuolia on muka kaksi. No, ihan kaikilla eläimillä ja kasveilla ei ole suvullista lisääntymistä, ja niistäkin lajeista millä se on, ei aina ole yhtä selvää resurssieroa sukusolujen koon yms. suhteen kuin vaikkapa ihmisellä lajina. Mutta ihminen menee eliölajina aika lailla normikaavaan, missä on munasolu (tai vastaava, kasveilla vähän erilaiset toki) ja siittiö ( tai vastaava pienikokoinen perintötekijäin kuljetussysteemi). Koskapa näitä suvullisen lisääntymisen perusyksikköjä on ihmisellä käytössä tasan kahta tyyppiä, en pitäisi kovin suurena ihmeenä sitä, että sukupuolia lasketaan olevan kaksi. Voi olla, että joskus tullaan päätymään tasan yhteen, kuten joillain eläinlajeilla, mutta ei juosta asioiden edelle...
Sormia on ihmisillä yleensä viisi, joillain yksilöillä enemmän tai vähemmän, joko syntymästään asti tai myöhemmin hankittuna ominaisuutena. Silti perusmäärä on viisi, ja muut lukumäärät ovat poikkeus, enkä ole huomannut täällä tapeltavan siitä, onko väärin sanoa, että ihmislajilla sormia on viisi, vaikka joillain ihmisillä niin ei olekaan. Näitä poikkeuksia on sitten aikojen saatossa käsitelty eri tavoin. Jos joku syntyy vaikkapa niin, että yksi sormista on jotenkin epämuodostunut, on ehkä arvioitu, onko se mitä on, käyttökelpoinen tarkoitukseensa, ja vanhemmat päättäneet sitten sen mukaan, leikataanko pois vai rakennetaanko isommaksi, tai mitä milloinkin. Ja yksilö on saattanut sitten aikuisena harmitella, että se kuudes sormi on hukattu jo lapsena ikuisesti, ja jäi testaamatta olisiko ollut parempi pianisti vai ei. Yleensä vanhemmat kun pyrkivät tekemään lapsestaan mahdollisimman "normaalin" ja massaan hukkuvan.
Ihmisten seksuaali-identiteetti ei sitten täysin riipukaan siitä, mitä sukusoluja tuottaa, tai ei tuota. Useimmiten se kuitenkin riippuu. Suurin osa ihmisistä syntyy pakettina, missä sukusolujen tuotantomahdollisuudet, näkyvä koneisto ja pään sisus mätsäävät riittävästi, jotta mitään sen suurempaa ristiriitaa ei synny, tai se mikä syntyy liittyy yhteiskunnallisiin asioihin ja sukupuolten mahdollisuuksiin tehdä valintoja ja olla kaikkea mitä voivat olla. Sitten on se vähemmistö, jolla jokin osa ei täsmää muuhun, ja siinäkin on aikojen saatossa ollut erilaisia toimintamahdollisuuksia. Nykyään yhä enemmän erilaisia, ja lääketiede antaa paremmat mahdollisuudet ja pienemmät riskit. Siinä sivussa keksitään sitten uusia sanoja ja aletaan kollektiivisesti käyttää niitä.
Henkilökohtaisesti olen iloinen, että mahdollisuuksia on. Toisaalta mietin sitäkin, että tavoite jossain mielessä voisi olla, että sillä ei pitäisi olla väliä, montako sormea omistaa tai onko munat vai munasarjat vai ei kumpaakaan, liittyen siihen, mitkä on mahdollisuudet elämässä.
Jostain syystä kuitenkin ainakin yksi on varmaa: jos on sitä mieltä, että biologisessa mielessä ihmisellä on kahdenlaisia sukusoluja, eikä useampia, on jonkun mielestä vanhanaikainen ja kykenemätön keskustelemaan. Vaikka olisi samaan aikaan sitä mieltä, että ihminen on muutakin kuin sukusolutehdas, ja sangen monimutkainen kapistus.
Mutta jatkakaa sitä 16 miljoonan värin pohdintaa, mulle ne on edelleen vaan saman valon eri aallonpituuksia *virn.
Vir
ps. voidaanko palata siihen identiteettikeskusteluun?
-
Vielä turhempaa on koittaa sotkea identiteettejä sukupuoliin, joita ei ole, eikä tule, kuin kaksi.
Mutta siinäkin toki saa aikansa kulumaan jos tahtoo...
Minkä mukaan se sukupuoli määräytyy? Kromosomien, ulkoisten tunnusmerkkien vai jonkin muun mukaan?
Musta tämä oli hyvä kysymys. Vastaus kun nykyään lääkärien ja biologien mukaan on; ihmisen sukupuoli on tulkinnan varainen juttu. Ei pystytä päättelemään aina vain yhden asian perusteella. Biologisesti voidaan määritellä noiden kahden tavan avulla.
Joskus on ylimääräisiä, joskus puuttuu kromosomeja. Joskus kromosomit lopettavat toimintansa, siis ne XY-jutskat (xx-naisilla toinen jo sikiöaikana). Ja joskus ne voi aloittaa toimintansa myöhemmin, eli sukupuoli voi muuttua kesken elämän.
JA sit tosiaan kun sinne kiltin alle tsekkaa ni se ei aina mätsää muun habituksen, tai kromosomien kanssa.
Tai sit kromosomit ja ulkoiset tunnukset on samassa linjassa mutta mielipä ei ookaan.
Eli ihmisen sukupuoli määritellään biologisesti, psykologisesti ja sosiaalisesti.
Ja siksi kun tunne omasta sukupuolesta on kovin kovin paljon laajempi käsite kuin pelkkä ihmisen seksuaalisuus, niin on kyse ihmisoikeudesta. Sillä sellaisille jotka ovat hieman toisenlaisia, synnynnäisesti, niin jaottelu kahteen ryhmään joissa kaikkien ominaisuudet ovat hyvin samankaltaisia, on ahdistavaa. Sellainen ei vain kuulu sivistyneeseen yhteiskuntaan.
Eikä sekään että jos on arvottu syntyessä jompaan kumpaan ryhmään niin se määrittelee, ja pakottaa, elämään tietyssä sukupuolessa. Sellainen on julmaa ja epäinhimillistä.
Mitä taas identiteettiin tulee niin sukupuoli on yksi niistä määreistä joka muodostaa identiteetin (helsinkiläinen, lääkäri, punatukkainen, ampumakeholainen, kahden teinin äiti....)
-
Eikös se tunne siitä omasta seksuaalisuudesta ole just sitä identiteettiä...
Ts...
Vaikka siellä kiltin alla on munat voit siitä huolimatta tuntea olevasi vaikka Maija Poppanen punkassa.
Tai peräkärry telillä ja kuomulla...
Se identiteetti kun voi olla Ihan Mitä Tahansa.
Fyysinen ominaisuus taas voi olla sitä mitä se on.
Rest my case...
Ja tämänkään tekstin tarkoitus EI OLE loukata ketään tai olla kunnioittamatta muiden mielipiteitä.
Se, että satun olemaan erimieltä EI tarkoita, että en kunnioittaisi muiden mielipiteitä.
Mielipiteethän ovat kuin seksuaali-identiteetit.
Jokaisella on omansa...
-
En aivan saa nyt selvää esitätkö kysymyksen.
Mutta sanoin että "tunne omasta sukupuolesta...". Ihmisen sukupuoli kun ei määrity vain biologisesti (vaan myös psykologisesti tai sosiaalisesti, senkin sanoin). Voimme oikein hyvin olla asiasta eri mieltä. Saat sanoa että ihmisen sukupuoli on biologinen tosiseikka. En aio olla samaa mieltä asiasta kanssasi minkäänlaisen keskustelun tuloksena.
Ja näinpä keskustelussa on aina sellainen hyvä puoli että sen voi jokainen tahollaan lopettaa silloin kun tuntuu siltä, tai ei tunnu hyvältä, tai ei asiat loksahtele paikoilleen mukavasti ja jouhevasti ja mielihyvää tuoden. Totta.
-
Joo, otetaan vaan taas takki naulasta, ja ylläpito voi sulkea tämänkin ketjun.. Mä en tajua, että miksi aiheista ei voisi keskustella, kun tää on keskustelufoorumi. Aina mennään siihen "rest My case" - linjalle, lopulta. Miksei voi antaa sen keskustelun elää? ;D
-
Keskustelu on taitolaji. Ja koska täällä on eri tasoisesti keskustelua osaavia hahmoja niin joskus ei auta kun stopata keskustelu. Sinänsä kurjaa, ja toivon ettei (taas) yhden ihmnisen taidottomuuden takia muut kärsi.
Minusta Kettu Vinossa aloitti erittäin hyvän keskustelun. Ja jäi vielä oikein hyvään kommenttiin häneltä siitä kuinka olisi mielenkiintoista saada kommenttia intersukupuoliselta.
Mutta kuinka voi saada kommenttia sellaiselta joka ahdistuu (jos on normi tunteva ihminen) jo lukiessaan tätä(kin) keskustelua. Toki nettimaailmassa kannattaa ottaa enempi teflonia pintaan eikä ainakaan sellaisilta tahoilta ottaa osumaa joita ei irl tunne. Ylipäänsä tunnereagointi kovin hallitsemattomasti (esim loukkaava henkilöön käyvä kirjoittelu) on osoitus heikosta keskustelutaidosta.
-
Suomessa ollaan joko miehiä tai naisia eikä missään nimessä mitään muuta ainoastaan juridisesti, eli väestörekisterissä. Joissain maissa on useampia vaihtoehtoja. Minä kutsun noita maita Suomea sivistyneemmiksi tuossa asiassa.
Kiltin alta voi löytyä muitakin vaihtoehtoja. Intersukupuolinen on syntynyt niin, että anatomian perusteella on vaikeaa tai mahdotonta sanoa että henkilö olisi joko mies tai nainen. Ja saahan sitä anatomiaa leikkauspöydälläkin korjattua.
Kromosomit ovat tyypillisesti joko nuo jo mainitut XX tai XY, mutta välillä syntyy vaikkapa X0- tai XXY -lapsia. Vaihtoehtoja siis sielläkin on.
Hormonaalinen sukupuoli on asia sinänsä. Siinä voi olla synnynnäisiä poikkeuksia, joku rauhanen voi vaurioitua myöhemmin tai voidaanhan sitäkin lääkepurkista muokata, transidentiteetin lisäksi tästä muistetaan vaikkapa legendaariset Itä-Saksan kuulantyöntäjänaiset.
Sosiaalinen sukupuoli voi olla ihan mitä ihminen päättää. Sitä voi ilmentää pukeutumisen lisäksi vaikka kuinka monella eri tavalla. Ehkäpä sen osa-alueeksi voidaan laskea se, minkä roolin seksuaalisesti ottaa.
Aika hyvin saa olla silmät ummessa, jos väittää että sukupuolia on ainoastaan mies ja nainen.
Mutta siihen avaukseen: Kannatan jo esitettyä kantaa, että mies, nainen ja muu riittävät useimmissa tarkoituksissa. Jos se polymono caprigender luetteli sukupuolensa ja kiinnostuksen kohteensa ihan tosissaan seuranhakumielessä, niin rohkenisin epäillä että aivan täydellistä matchia ei koko planeetalta löydy. Toisaalta jos saa kiksit siitä, että osaa tehdä noilla nimityksillä itsestään ainutlaatuisen, niin go ahead. Meistä jokainen on ainutlaatuinen, ihan ilman noita nimityksiäkin.
-
hmm, taas tää sama on vain mies ja nainen keskustelu...
(http://betoniviidakko.com/images/emoticons/hooks-smiley.gif)
Noh, ehkä en lähde siihen enää. Sukupuoli on spektri siinä missä muutkin asiat. Mies ja nainen ääripäissä, intersukupuolinen siinä keskellä.. ja kaikki muut siellä täällä ympäri spektriä.
Tohon otsikkoon voisin itse vastata että, ihan kiva jos on tarkentavia nimityksiä erilaisille ilmiöille. Mutta jos niistä tulee elämää ohjaavia asioita niin sit se on varmaan vähän huono juttu. Pointti kai olis kuunnella niitä omia luontaisia haluja ja tunteita, eikä jotain määritelmää joka kuvailee henkilöä jollaiseksi itsensä kuvittelee.
Seuranhaussa noi erilaiset termit on kai ihan käteviä jos etsii tietynlaista ihmistyyppiä. Mutta sit taas todellisuudessa se ihminen sen profiilin takana on kuitenkin vaan ihminen. Eipä ne termit kauheesti kerro miten hyvin juurin sen henkilön kanssa tulee toimeen.
Ehkä ne termit on ihan hyviä itseään etsiville ja identiteettiään muodostaville. Mutta ei niitä variaatioita kyl tuhansia tarvis olla heh.. kukahan niitä oikein keksii? Varmaan muutamalla pärjättäis ihan hyvin. Mutta eipä kai niistä kaikista termeistä ole haittaakaan, toisin kun niistä uusista termeistä joita joka vuosi keksitään kuvaamaan persoonallisuuden "häiriöitä" ja muita mielen "sairauksia".
-
Niin joo...
Olen kanssa sitä mieltä että riittäisi jos saataisiin vaihtoehdoksi sukupuolille vielä se "muu". Tai juridinen sukupuoli voitais myös poistaa, tieto kuuluisi lähinnä terveydenhoitopuolelle, yhteiskunnallisesti en näe mitään tarkoitusta sukupuoliin erottelulla ellei ihiminen itse halua. Eli se neurtaali avioliittolaki sitä myöden myös.
Identiteetti on liukuva ja dynaaminen käsite. Prosessi. Muokkaantuu koko ajan eikä ole (edes) toivottavasti staattinen. Sen jokainen määrittelee itselleen tärkeiden asioiden avulla, ja eri aikoina, eri tilanteissa eri tavalla.
-
hmm, taas tää sama on vain mies ja nainen keskustelu...
Ei, pointti oli kysellä, tarvitaanko niitä tuhansia erilaisia uusia identiteettejä, joita netissä syntyy jatkuvasti. Luepa aloitusviesti tarkkaan.
Mielestäni on hyvä että on useampia määritelmiä sukupuolelle ja seksuaalisuudelle, mutta missä menee se tarpeellisuuden raja uusissa termeissä? Tarvitaako esimerkiksi horoskoopin, vuodenajan tai vaikkapa My Little Pony -hahmon mukaan määriteltyjä sukupuoli-identiteettejä?
-
Varoitus: ny nillitetään!
Kysymys siitä, kuinka monta identiteettiä tarvitaan, on minun mielestäni järjetön. Niin psykologiassa kuin arkikielessäkin identiteetillä tarkoitetaan ihmisen omaa kokemusta itsestään, mikä ei ylipäätään ole mikään noin vain laskettavissa oleva entiteetti, eikä varsinkaan mikään käyttöesine, jonka tuotantoa voisi jotenkin alkaa karsimaan. On melko absurdi aate rajailla sitä, missä määrin jotain inhimillistä ja yksilöllistä kokemusta olisi suotavaa esiintyä.
Netissä ei synny yhtäkään kokonaista identiteettiä, mutta netissäkin voidaan oman identiteetin osa-alueita kuten seksuaali-identiteettiä kuvata erilaisin käsittein. Käsitteet ovat siitä käteviä, että niitä voidaan käyttää tarpeen sanelemalla tarkkuudella: mitä yksityiskohtaisemmin jotain asiaa tahdotaan kulloinkin tarkastella, sitä spesifimpiä käsitteitä on mielekästä hyödyntää. Käsitteiden tarkoitus on osoittaa eroja ja yhtäläisyyksiä asioiden välillä, joten niiden hyödyllisyys riippuu pitkälti siitä, millaiset muuttujat koetaan kyseisessä kontekstissa relevanteiksi.
Näin ollen omaa identiteettiään sanoiksi pukeva yksilökin käyttää juuri niin hiuksenhienoja käsitteitä kuin oman kokemuksensa perusteella ja käsillä olevan tilanteen puitteissa tuntee tarpeelliseksi. Joku omassa ilmaisussaan harvasanaisempi saattaa ja saa totta kai ollakin sitä mieltä, että vähempikin määrä käsitteitä riittäisi, ylipäätään tai annetussa yhteydessä. Itse identiteettien määrän kanssa sillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä, vaan tällöin keskustelijat ovat eri mieltä tilanteeseen ja/tai aihealueeseen sopivasta diskurssista. Siitä, mitkä erot ja yhtäläisyydet ovat kyseisessä kontekstissa niin merkityksellisiä tai vastaavasti merkityksettömiä, että ilmenee tarve se käsitteillä ja niiden määrittelytavoilla osoittaa.
Jokaisella on ihan oma yksilöllinen sukupuoli- ja seksuaali-identiteettinsä, sitä ei tarvitse kenellekään erikseen tarpeen tai minkään muunkaan ehdon mukaan myöntää. Sen uskomattoman moninaisen ja elävän kokonaisuuden tyhjentävään kuvaamiseen eivät mitkään sanat tule koskaan riittämään. Tarkastelemalla sitä erilaisten käsitteiden kautta on kuitenkin tahdottaessa mahdollista pyrkiä saamaan syvempää ymmärrystä siitä, miksi kukin mieltää itsensä niin kuin tekee, eli mitkä ovat ne merkityksellisiksi koetut erot ja yhtäläisyydet. Ei ollenkaan huono homma minusta, vaikka totta kai vähemmälläkin syynäämisellä ihminen pärjää. Useimmille ja useimmissa arkisissa tilanteissa muutamat kattokäsitteet riittävät varmasti palvelemaan onnistunutta kommunikaatiota, mikä on usein olennaisempaa kuin oikein optimaalisesti onnistunut itseilmaisu.
Eli erittäin mielenkiintoinen aihe, mutta puurot ja vellit vain minusta suloisesti sekaisin nyt :)
-
Minä taidan olla varsin yksinkertainen ja helppoon ajatuksenjuoksuun sopeutunut ihminen. Minulle riittää se, että tiedän olevani biseksuaali, masokistinen nainen. Tuon hienojakoisemmaksi minun identiteettini ei tarvitse määrittelyltään mennä. Tuolla pärjään ja olen tullut muidenkin ihmisten taholta varsin hyvin ymmärretyksi :D
-
hmm, taas tää sama on vain mies ja nainen keskustelu...
Ei, pointti oli kysellä, tarvitaanko niitä tuhansia erilaisia uusia identiteettejä, joita netissä syntyy jatkuvasti. Luepa aloitusviesti tarkkaan.
Heh joo tajusin kyl tän ketjun pointin :love:.
Toi mun kommentti oli lähinnä heinrichille suunnattu kun tosta "on vain mies ja nainen" aiheesta on väännetty kättä ennenkin (http://www.bdsmbaari.net/index.php?topic=11036.0)... aina ketjun sulkemiseen asti.
Takas aiheeseen...
Kai sitä identiteettiä voi ajatella vaikka puuna. Runko jakaantuu oksiksi ja oksat taas pienemmiksi oksiksi, ja lopulta lehdiksi ja kävyiksi.. ja ties mitä kaikkea siellä kasvaa. Loputon määrä eri variaatioita. Jokaiselle oksan haaralle voi olla oma nimi ja jokaiselle käpytyypille voidaan myös keksiä oma nimi. Ja niille kävyn pikku osillekin voi keksiä nimet, ja niiden pikkuosien pikkuosille. Ne erilaiset nimet sit helpottavat ja nopeuttavat keskustelua, olettaen että molemmat keskustelijat tuntevat sen termistön.
Toiset viihtyy siellä oksistossa ja katselevat niitä eri oksan haaroja suurennuslasilla, ja lehtiä mikroskoopilla. Itse oon enemmän kokonaisuuksista kiinnostunut, eli katselen sitä puuta kauempaa niin että näen sen kokonaisena siinä sen kasvuympäristössä. Toki välillä pitää kävellä sinne puun juureen ja tutkailla sitä lähempää että voi ymmärtää sitä ja sen toimintaa paremmin.
No joo, ehkä en jatka tän pitempään tota hullua puu metaforaa heh...
-
Ihan hyvää nillitystä pikkusiskolta. Identiteetti ei ole aivan simppeli käsite. Siltikään.
Toki voimme, ja paljolti on myös rajattu se vain kuvailuun tai kokemukseen itsestä. Mutta kiinnostavintahan siinä on juuri subjektin ja sosiaalisen todellisuuden kohtaaminen, se rajapinta jossa identifikaatio tai indentifiotumisen prosessi, tapahtuu suhteessa johonkin ryhmään, kulttuureihin, diskursseihin, rooleihin tai asemiin. Eli siihen mitä on identiteetti tapahtumisena.
Sukupuoli itsessäänhän ei välttämättä kuulu edes asiaan. Ellei sitä merkityksellistetä (kokemuksena, yhteisöllisenä-, yhteiskunnallisena ilmiönä). Nyky-yhteiskunta täällä meilläpäin aika voimakkaasti merkityksellistää juuri sukupuolen, ja sen jakautumisen kahtia erillisiin joukkoihin joilla on omat tarkat ominaisuutensa. Ja tätä merkityksellistämistä on ihan aiheellista kyseenalaistaa, mielestäni. Vaikka juuri tällaisissa keskusteluissa.
Mä tarkotan että meillä on tässä käsite joka on lähtökohdiltaan ambivalentti. Identiteetti sisältää sekä yksilöllisen että sosiaalisen todellisuuden, niin käsitteellisesti kuin kokemuksellisesti. Silloin kun me puhutaan identiteetistä ni me puhutaan sekä yksilöstä että yhteisöstä. Aina. Toki voidaan sievistellä ja puhua sosiaalisesta ja persoonasta mutta eikös se ole vähän yksinkertaistavaa...? Emmehän me voi ihmistä käsitellessämme, tai käsitteellistäessämme, jakaa häntä kahteen sellaiseen osaan jotak aina kuitenkin auttamattomattomasti linkittyvät toisiinsa yksilössä, eivätkä koskaan kuitenkaan ole palautettavissa toisiinsa. Analysoinnista menee pohja tuolloin. Identiteetti (identifikaatio) on prosessi kahden todellisuuden välissä.
-
Mä jatkan vielä. Siitä miksi Ketun aloitus on hyvä.
Tää kuvaa hirveän hyvin meidän aikaa. Ihminen ei ole koskaan pääsemättömissä identiteetin rakentamisesta. Se on jotain joka meidän on pakko tehdä.
Aiemmin yhteiskunta tarjosi paljon selkeämmät puitteet joihin tukeutua. Oli pysyvät luokka, kansalaisuus, suvut, sukupuoli, seksuaalisuus, etnisyys, rotu...nykyään kaikki liikkuu yhä kiihtyvällä vauhdilla ja pirstaloituu. Enää identiteetti ei ole jotakin jota kohden pyritään vaan juuri se ikuinen matka, iäti jatkuva kertomus kehdosta hautaan. Ja kaikki on kokoajan vaihdettavissa. Ehkä siksi sana identiteetti on korvautumassa sanalla identifikaatio.
-
Minäkinpä sitten nillitän vielä pätkän...
Siis kirjoitin ihan alkuun heiton, jossa ilmoitin, "että eikös tästä ole jo keskusteltu..."
Koska mun mielestä nyt vaan sattuu olemaan vähän hassua availla topicceja samasta aiheesta peräjälkeen...
Anteeksi ny tällasestäkin perversiosta.
Toki eipä se estä halukkaita aloittamasta taas uudelleen alusta...
Sitten sainkin niskaani koko kromosomisaivartelijoiden ja mielensäpahoittajien kirjon ylläpitoa myöten olemalla (jälleen kerran erimieltä).
Joistakin asioista näköjään ei vaan yksinkertaisesti voi olla erimieltä ;)
Toivomalla, että tällä kertaa keskustelu todellakin pysyisi varsinaisessa aiheessa, eli seksuaali-identiteetissä.
Joka ei ainakaan mun ymmärryksen mukaan ole välttämättä missään sidoksessa sukupuoleen.
Eli... J. Tammista lainaten... "Keep IT simple, Keep IT stupid"
Jos siellä kiltin alla on kulli niin uroshan se peijakas on kyseessä.
Tämä uros saattaa tuntea itsensä toki miksi tahtoo :)
Vaikka "My little Capricorniksi"...
Tän x ja y saivartelun jätän siitä kiinnostuneille.
Merkityksetöntä marginaalia mun mielestä.
Eikä marginaalit muuta varsinaista asiaa miksikään.
Ja kertauksena.
Seksuaali-identiteetit ovat kuin mielipiteet... Jne...
Viihtykee vua elekee turhautuko :)
-
Minä henkilökohtaisesti kyllä ihan tykkään, että tietyiille noloille jutuille on olemassa joku vaikeaselkoinen nimi, jonka voin vaan sen kummemmin ajattelematta heittää ilmoille ja toivoa olevani joutumatta yksityiskohtaisesti vastailemaan niihin "siis sinä kiihotut MISTÄ?!?!" -jatkokysymyksiin. :P
-
Siis kirjoitin ihan alkuun heiton, jossa ilmoitin, "että eikös tästä ole jo keskusteltu..."
Mainitsin ketjun aloitusviestissä, että sukupuoli-identiteeteistä on jo täällä keskusteltu monessakin ketjussa, ja että on jo tullut selväksi että joidenkin mielestä hyvinkin vähällä lokeroinnilla pärjättäisiin, tyyliin: "jos kikkeli, on mies, jos pillu, on nainen". Ja tähän mielipiteeseen jokaisella on toki oikeus, ja sen saa tähän ketjuun kertoa. En tiedä, miksi sitten jotkut ovat niin vihaisia.
Muistan, että täällä on aiemmin ollut lähinnä keskustelua vain näistä "perinteisemmistä" identiteeteistä, jotka useimmat varmasti jo tuntevat ja hyväksyvätkin, näistä joista on pitkästi juttua esim. Setan sivuilla ja useimmissa tietosanakirjoissa. Ne on jo väitelty ja (riideltykin) puhki jo moneen kertaan.
Mutta jos täällä on jo ketju, jossa pohditaan nettimaailmassa jatkuvasti syntyviä uusia identiteettejä, niin laita hyvä ihminen siihen linkki! En minä ainakaan muista että täällä olisi aiemmin juteltu niistä ikiomassa ketjussaan.
Olisin toivonut, että ketjussa olisi juteltu kaikista uusista identiteeteistä, joista ei ole vielä ollut keskustelua. Että keskustelijat olisivat esimerkiksi tutustuneet linkkaamaani deviantART-galleriaan nykyajan Pride-lipuista, ja olisivat pohtineet niitä.
Olisi voinut esimerkiksi pohtia, vaikuttavatko jotkut uudet identiteetit enemmän satiirilta tai huumorilta, vai pitäisikö niihin kaikkiin suhtautua yhtä suurella vakavuudella kuin perinteisiinkin, paremmin tunnettuihin identiteetteihin. Ajetaanko esimerkiksi tulevaisuuden Setassa espigendereiden, canisgendereiden ja angeligendereiden asemaa, vai nauretaanko heidät ulos?
Tai voisi pohtia, mitä kaikkea nämä uudet identiteetit kertovat meidän nykyajastamme ja länsimaisesta kulttuurista?
Monet näiden uusien termien käyttäjistä ovat alle 25-vuotiaita nuoria, jotka ovat viettäneet koko nuoruutensa netissä imemässä vaikutteita. Ovatko nämä uudet identiteetit vain ohimenevä teini-iän ilmiö, tahallista erilaisuuden tavoittelua? Vai ovatko nämä tulleet jäädäkseen?
Pitäisikö nuorille ihmisille opettaa, että perinteisempiin sukupuoli-identiteetteihin pitää suhtautua vakavammin, eikä uusia identiteettejä voi noin vain vetää hatusta?
Vai ovatkö nämä sittenkään hatusta vedettyjä? Kokeeko joku ihan oikeasti ja vilpittömästi syvällä sisimmässään, että on identiteetiltään lohikäärmejumala eikä ihminen?
Onko se loukkaavaa esimerkiksi transgenderiä kohtaan, kun joku teini kertoo miten kamalan vaikeaa on elää, kun kukaan ei ota vakavasti hänen praegenderiään, eikä hänenlaisilleen ole omaa vessaa?
Kyselen ihan mielenkiinnosta. Nimittäin kun ainakin deviantARTissa tämä lippujen tekijä on saanut paskaa niskaansa sekä seksuaali- että sukupuolivähemmistöiltä (koska nämä uudet identiteetit tuntuvat heistä vain pelkältä herjaamiselta ja vittuilulta) sekä heiltä, jotka vihaavat kaikkia vähemmistöjä (koska kaikki pervot ovat sairaita ja heillä ei pitäisi olla ihmisoikeuksia).
-
Niin, identiteetistä ei aina olla ajateltu samalla tavalla. Ensin taisi olla se kartesilainen valistuksen ajan käsitys. Subjektilla oli ydin joka pysyi muuttumattomana koko elämän. Se sopi sen ajan ihmisten maailmaan, 1700 ja 1800 luvuilla. Sukupuoli ja seksuaalisuus olivat ennalta määrättyjä ulkopuolelta.Tällainen oli myös poliittisesti vakaata. Annettu subjekti ja identiteetti olivat yhtä.
Moderni aika sitten toi jo ristiriitoja. Vuoropuhelu yksilön ja ympäristön välillä toi ne esiin. Käsitettiin että identiteetti on silta yksilön ja yhteiskunnan välillä. Ihminen ei ehkä ollutkaan yhtä hänelle tarjotun position kanssa. Edelleen kuitenkin pyrittiin vakauteen.
Sitten postmoderni subjekti. Ei enää kiinteää ydintä eikä pysyvää sisintä jonka nympärille identiteetti muodostuu. Jatkuva uudelleen represoituminen ja muutos pirstaloituneissa kulttuurisissa järjestelmissä. Identiteettiä voidaan vaihtaa ku vaatteita. Silti tarve muodostaa identiteetti ei häviä minnekään.
Mä nään näiden nuorten halussa löytää essentialistista identiteettiä erilaisissa muodoissa ja hahmoissa juuri tuon tarpeen. Se kuuluu juurii sinne identiteetin rakentamiseen. Mut sit kun tää aika on tällainen että sen voi hakea oikeastaan mistä vaan.
Toinen juttu onkin sitten se että jotta ihminen voi olla näkyvä niin hänen täytyy "löytää paikkansa". >Eli jos tarjotuissa positioissa nykydiskurssissa ei ole sellaista johon voi kiinnittyä niin ei tule näkyväksi.
Sit se miks on tärkeetä keskustella sukupuoli- JA seksuaali-identiteeteistä liittyy myös siihen että minkälaisia positioita kusssakin sosiaalisessa kontekstissa ja kulttuurisessa rakenteessa on tarjolla.
Jos on ainoastaan hetro-mono-mies ja hetero-mono-nainen positioita jonne yrittää tunkea itsensä niin onhan se aika hirveätä kun miettii ihmisyyden koko kirjoa. Siksi onkin hyvä että yksilö minuuden rakentamisessaan ei koskaan aivan täysin sovi valmiina diskurssissa tarjolla oleviin kolosiin. Ja juuri sellaiset subjektit, yksilöt, jotka heiluttavat diskurssia, jopa rikkovat sitä, myös vaikuttavat eniten sen muuttumiseen.
Sillä mitä enemmän rimpuilua ja kitkaa sen enemmän myös diskurssi joutuu sopeutumaan subjekteihin. Toisaalta jos ei ole minkäänlaista positiota johon kykenee kiinnittymään niin jää näkymättömäksi. Identiteetti ei ole olemassa ellei se ilmene jossakin kohdassa diskurssia. Pelkkä subjektin sisäiseksi psyykkiseksi prosessiksi jääminen ei ole mahdollista.
Toisaalta taas on vapauttavaa(kin) ettei mikään diskurssi kykene täysin identifioimaan subjektia, psyykkinen ja diskurssiivinen ei koskaan mene, voi mennä, täysin päällekkäin; silloin subjekti vapautuu paineesta täysin sulautua positioon. Määrittelemättömyys on myös vapautta.
-
Sukupuoli- ja seksuaali-identiteettejä syntyy nettimaailmassa koko ajan lisää.
Esimerkiksi deviantART-sivustolla eräs käyttäjä on piirtänyt galleriaansa Pride-lippuja kaikille erilaisille seksuaali- ja sukupuoli-identiteeteille, mitä netissä on tullut vastaan. Lopputuloksena on ainakin yli 800 erilaista lippua, ja lisää tulee.
http://pride-flags.deviantart.com/gallery/
Mitä te olette mieltä asiasta?
Tarvitaako jokaiselle ihmiselle ihan oma yksilöllisesti nimetty sukupuoli- ja seksuaali-identiteetti?
Vai pärjättäisiinkö vain muutamalla erilaisella sukupuoli- ja seksuaali-identiteetin määritelmällä? Jos niin, mitkä ovat ainoat, mitä mielestänne tarvitaan?
Miksi ihmiset haluavat jatkuvasti keksiä uusia identiteettejä, eivätkä vanhat lokerot enää kelpaa?
Mitä sanoisitte ihmiselle, joka kertoisi olevansa "wintergender caprigender polymonoflux ninalterous" (sukupuoleltaan kylmä, luminen ja julma, mutta myös horoskooppimerkki kauriin tyypillisiin piirteisiin kuuluva sukupuoli, joka tuntee vaihtelevasti vetoa poly- ja monosuhteisiin, ja tuntee seksuaalista vetoa vain androgyyneihin tai neutraaliksi sukupuolensa identifioiviin ihmisiin)?
Hyvä keskustelun aihe. Kiitos siitä KV.
Kuten on jo tullut ilmi, sukupuoli- ja seksuaali-identiteettejä on nykyään jo paljon.
Ihmisellä on tarve kuulua yhteisöön, tulla ymmärretyksi ja kuulluksi - kokonaisena yksilönä kaikkine ominaisuuksineen.
(Tämä voisi mielestäni hyvin levitä myös tähän uskallukseen tulla kaapista ulos myös vaikkapa BDSM-ihmisenä. Eri aihe, mutta sama näkökulma ymmärretyksi tulemisesta.)
Tänä päivänä ihmisellä on suuri tarve käyttää aikaa siihen, että löytää itseään kuvaavaa termistöä ja siten ymmärrystä ehkä valtavirrasta poikkeavaan käyttäytymiseen, olemiseen tai seksuaalisuuten.
Jos ennen on riittänyt käsitteinä perus-sukupuolet ja perinteinen avioliitto - enää ne eivät riitä.
Itse en jaksa kovin perusteellisesti ja aikaavievästi netissä roikkua ja lueskella, joten jään suosilla ymmärrystä vaille olevaksi uusimista termistöistä. Mutta rohkenen kyllä sitten kysyä jos tapaan ihmisen joka on määritellyt itsensä niin etten ymmärrä ja haluan ymmärtää.
Uskon, että sukupuoli-identitettejä riittäisi virallisesti luokitukset; mies, nainen ja muu.
Jos tarvitaan erikseen täsmennystä, sen voisi jokainen itse tehdä.
Seksuaali-identiettii on jo monimutkaisempi juttu. Se ei ole pysyvä käsite, vaan muovautuu oman elinajan ja ympäristön yms muuttuvien tekijöiden kanssa. Sen määritteleminen voisi mielestäni jäädäkin itse aina päivitettäväksi, eikä niinkään pysyväksi ilmaisuksi.
Ei tarvita seksuaali-identiteetin määrittelyä virallisesti. Kommunikoinnissa se voi lähentää ja helpottaa keskusteluja.
Identiteettejä taas ihmisellä voi olla monia. Nekin muuttuvat.
Ne ovat tarpeellisia kiinnittymiseksi maailmaan. Indentifoimaan sinua taas osaksi olemassaoloa ja ehkä hyväksyntääkin.
Maailma voi romahtaa (kuten minulla kävi). Kaikki silloiset identiteetit menettivät pohjansa. Ihminen uudistuu, se on hyvä asia. Oman elämän peilaaminen näin on osa sitä itsensä löytämistä ja ymmärtämistä.
Hoippuen pohdin identitettiäni ja minulle jäi käsitys siitä: Olen vain pieni hiukkanen mikro- ja makrokosmoksessa. Lapseni ovat vain pieniä himppusia siinä ja maailma pyörii radallaan.
Tällä hetkellä en tarvitsisi (Itselleni) muita identiteettejä.
Mutta muita varten saatan tarvita, jotta tiedetään (= muut tietävät suurinpirtein) arvomaailmaani ja "paikkaani". Tämä siksi, että muut voivat päättää, käyttävätkö aikaansa kanssani ja syntyykö tarpeellista keskustelua olemisen puitteissa.
Tähän; Mitä sanoisin "wintergender caprigender polymonoflux ninalterous" persoonalle?
Oletpa sinä moninaisen rikas persoona. Miten voit ja millainen on maailmankuvasi ? (vaikkapa näin spontaanisti tuli)
-
Pitäis saada paremmin selkoa näistä kahdesta omasta, ni ei vaan meinaa aika riittää muiden identiteettien pohdiskeluun. Ja jos jos ei tunne itseään niin onko sitä oikein edes kvalifikaatiota muiden identiteeteistä olla huolissaan? :o
-
Eiköhän se ole parempi pysyä muutamassa identiteetissä. Tarpeen vaatiessa oman persoonallisuutensa kuvausta voi sitten täydentää. Itse olen kaksonen ja omaan horoskoopin kaksi eri persoonaa. Toinen persoonani, se yleisroolini, on joviaali, sosiaalinen, herrasmies. Se toinen rooli taas onkin hiukan vaativampi herra, seksuaalinen, määrätietoinen ja ehdoton. Toki tuohon myöhempään voisi luetella vaikka mitä kiinnostuksen aiheita jos haluaisi oman identiteettinsä oikein tarkkaan määritellä mutta kun nuo mielihalut hiukan vaihtelevat mielialan ja vaikka minkä vireen mukaan. Olen siis Dominoiva heteromies ja sillä siisti, yksinkertainen on kaunista. Kumppanini ovat mielellään bi-seksuaaleja subinaisia. Sitten niiden muiden identiteettien yhteensopimista viilaillaan jälkikäteen.
-
Tai voisi pohtia, mitä kaikkea nämä uudet identiteetit kertovat meidän nykyajastamme ja länsimaisesta kulttuurista?
Ne varmaan kertoo siitä vapaudesta ja mahdollisuudesta olla mitä ikinä haluaa. Ei ole enää sitä jäykkää joko tai ajattelua. Jos ei sovi johonkin valmiiseen muottiin niin sitten voi vaikka luoda sen oman muotin itselleen. Se myös kai kuvastaa sitä että ihmiset näkevät itsensä enemmän ja enemmän uniikkeina itsenäisinä yksikköinä, eikä kollektiivisina yhteisön jäseninä. En tiedä onko se hyvä vai huono asia, mutta ihan mielenkiintoinen ilmiö. Ja varmaan aika ainutlaatuista ihmisen historiassa, ainakin kun se tapahtuu tässä mittakaavassa.
Noi kaikki seksuaali identiteetit kertoo myös seksuaalisesta vapautumisesta. Seksuaalisuus ja sukupuoli eivät ole enää tabuja. Päinvastoin, niistä on tullut jo niin arkipäiväisiä juttuja että erilaisia identiteettejä ja määritelmiä on syntynyt valtava määrä.
Internet on kai se syypää tähän kaikkeen. Samoin kun se on muuttanut koko maailman järjestystä. Eletään varmaan samoja aikoja kun 1900 luvun alussa elettiin. Eli pioneeri meiningillä eteenpäin 8).
Todennäköisesti tulevaisuudessa erilaisuudesta tulee uusi normaali. Sit tulee varmaan muotiin taas ne perinteisemmät jutut ja halutaankin olla enemmän kollektiivisia. Ja sit jossain vaiheessa taas saavutetaan se aallon pohja ja suunta muuttuu. Sykleissä kehitys yleensä kulkee.
Ne kaikki identiteetit kai kertoo myös siitä että ihmiset ajattelee ja pohtii näitä asioita tosi paljon. Se on mun mielestä aina hyvä asia koska silleen me opitaan ihmisyydestä ja ylipäätään elämästä elävinä olentoina.
-
Alasen määritelmän mukaan skitsofrenia on "tavallisesti nuoruudessa tai nuorella aikuisiällä alkava mielisairaus, jolle on tunnusomaista persoonallisuuden toimintojen eheän kokonaisuuden osittainen hajautuminen, kehityksellinen taantuminen, ja taipumus vetäytyä pois suhteista toisiin ihmisiin, subjektiiviseen sisäiseen miellemaailmaan, jota aistinharhat tai harhaluulot enemmän tai vähemmän sävyttävät."
Entinen nimi, jakomielitauti kuulostaa vielä tutummalta. Mitä muita ne identiteetit ovat kuin mieliä? Ja jos niitä on kyllin paljon, niin ihmisen pää ei niitä kykene kokonaan käsittelemään. Ja sitten kuulostaa kuin tietäisi, kuten varmasti tietääkin oman päänsisäisen maailmansa logiikoita. Ongelma siinä että kun mennään teorioissa liian pitkälle, niin käytäntö kärsii. Skitsofreenikollakin voi elämänhallinta voi olla aika hankalaa kun ei hahmota mikä totta, mikä mielikuvitusta. ja elämällä pelkästään kuvitelmiensa mukaan, saadaan arkielämään melko jännän näköisiä tapahtumia.
-
Alasen määritelmän mukaan skitsofrenia on "tavallisesti nuoruudessa tai nuorella aikuisiällä alkava mielisairaus, jolle on tunnusomaista persoonallisuuden toimintojen eheän kokonaisuuden osittainen hajautuminen, kehityksellinen taantuminen, ja taipumus vetäytyä pois suhteista toisiin ihmisiin, subjektiiviseen sisäiseen miellemaailmaan, jota aistinharhat tai harhaluulot enemmän tai vähemmän sävyttävät."
Entinen nimi, jakomielitauti kuulostaa vielä tutummalta. Mitä muita ne identiteetit ovat kuin mieliä? Ja jos niitä on kyllin paljon, niin ihmisen pää ei niitä kykene kokonaan käsittelemään. Ja sitten kuulostaa kuin tietäisi, kuten varmasti tietääkin oman päänsisäisen maailmansa logiikoita. Ongelma siinä että kun mennään teorioissa liian pitkälle, niin käytäntö kärsii. Skitsofreenikollakin voi elämänhallinta voi olla aika hankalaa kun ei hahmota mikä totta, mikä mielikuvitusta. ja elämällä pelkästään kuvitelmiensa mukaan, saadaan arkielämään melko jännän näköisiä tapahtumia.
En nyt menisi niin pitkälle että kutsuisin kaikkia poikkeavia identiteettejä skitsofreniaksi. Toki osa erikoisemmista tapauksista on myöntänyt olevansa autisteja, esim. aspergereitä. Jos on autistisen pakkomieleteisellä tasolla kiinnostunut jostakin asiasta, niin kai se on luonteva jatke lisätä sama kiinnostuksen kohde myös seksuaali-identiteetiksi.
-
Njooh, ero lähinnä siinä, käsittääkö todellisuuden yhtenä ja fantasiamaailman toisena vai ei. Fantasiat enimmäkseen toki ihmisillä mukavia, mutta rehellisesti sanoen en lähtisi selvittämään skitsofreenikon kanssa ovatko ne juuri sillä ihmisellä. Tuntee mikä totta, mikä fantasiaa ja uskoo järkipuhetta niin pääsee pitkälle.
-
Baboushka:
https://www.youtube.com/watch?v=7LRCynXVxSU
-
Ööö, eikös skitsofreenikkojen kohdalla puhuta harhoista ja aistiharhoista. Minusta niissä on kyse eri asiasta kuin fantasioissa.
-
Ööö, eikös skitsofreenikkojen kohdalla puhuta harhoista ja aistiharhoista. Minusta niissä on kyse eri asiasta kuin fantasioissa.
Onko fantasia sen enempää totta? Mutta rehellisesti puhuen kyse on käsittääkseni kyvystä erottaa tosi ja fantasia. Ja rajanveto vaikeutuu mitä syvemmälle mennään. Käsittelen tätäkin mielummin jatkumona. Veteen piirrettyjä viivoja.
-
Ööö, eikös skitsofreenikkojen kohdalla puhuta harhoista ja aistiharhoista. Minusta niissä on kyse eri asiasta kuin fantasioissa.
Onko fantasia sen enempää totta? Mutta rehellisesti puhuen kyse on käsittääkseni kyvystä erottaa tosi ja fantasia. Ja rajanveto vaikeutuu mitä syvemmälle mennään. Käsittelen tätäkin mielummin jatkumona. Veteen piirrettyjä viivoja.
Kyse on ajattelemisen ja havaitsemisen vääristymistä. Lisäksi jos ihminen kuulee olemattomia, haistaa, tuntee ja näkee sellaista mitä muut eivät niin käyttäisin termiä harha, aistiharha. Toki kaikkien meidän välillä on eroja aistien toiminnassa mutta diagnoosin kohdalla raja on selvitettävissä oleva.
Lisäksi skitsofreenikko voi jopa itse tajuta kyse olevan harhoista muttei silti voi niille mitään.
Veteen piirretty viiva on kaikkien ihymisten kohdalla se kuinka täysin elämme todellisuudessa. Sellaista kuin objektiivinen totuus ei kaiketi voi diskurssiivisesti edes esittää. Kyse on aina tulkinnasta.
-
Mennään sitten pohjalle asti ja aletaan kysellä voimmeko ylipäänsä luottaa aistien todistuksiin ja siis että onko minää ylipäätään olemassa vai kuvitteletko vain kaiken. Ja jos itsen olemassaolon todistaisikin, niin ihan eri asia onko toisia olemassa muuten kuin mielikuvituksessa.
Mutta mennäänkö vähän aiheen ohi filosofian olemassaolon pohdintaan?
-
Ei kiinnosta mennä tuonne asti, sillä se on selvää ettemme ole vain piuhojen päissä olevia hermokimppuja pesuvadeissa.
Mutta ne skitsot joita olen elämssäni tuntenut ovat olleet eritääin luovia ja lahjakkaita ihmisiä ja heidän ajattelunsa ja aistiensa vääristymät oli aika ilmeisesti erotettavissa heidän fantasioistaan. Ihan siis yksilötasolla.
-
Mennään sitten pohjalle asti ja aletaan kysellä voimmeko ylipäänsä luottaa aistien todistuksiin ja siis että onko minää ylipäätään olemassa vai kuvitteletko vain kaiken. Ja jos itsen olemassaolon todistaisikin, niin ihan eri asia onko toisia olemassa muuten kuin mielikuvituksessa.
Minä on olemassa, jos niin kykenee ajattelemaan. Kannattaako edes yrittää todistaa itselleen, että muut varmasti ovat olemassa. Olisi melko stressaavaa elää niin, että pitäisi realistisena mahdollisuutena kaiken olevaisen olevan vain mielikuvitusta. Ja jos niin olisikin, mitä se muuttaisi?
-
Mennään sitten pohjalle asti ja aletaan kysellä voimmeko ylipäänsä luottaa aistien todistuksiin ja siis että onko minää ylipäätään olemassa vai kuvitteletko vain kaiken. Ja jos itsen olemassaolon todistaisikin, niin ihan eri asia onko toisia olemassa muuten kuin mielikuvituksessa.
Minä on olemassa, jos niin kykenee ajattelemaan. Kannattaako edes yrittää todistaa itselleen, että muut varmasti ovat olemassa. Olisi melko stressaavaa elää niin, että pitäisi realistisena mahdollisuutena kaiken olevaisen olevan vain mielikuvitusta. Ja jos niin olisikin, mitä se muuttaisi?
Heh, joo, ei kannata. Siirrytään skitsofreniasta äkkiä toiseen diagnoosiin; paranoiaan...vai onko sellaista enää, onko sekin skitsofrenian muoto vain...
-
Eikö paranoijaan tarvittaisi kunnon klassinen harha? Eli palataan samaan.
-
Heh, joo, ei kannata. Siirrytään skitsofreniasta äkkiä toiseen diagnoosiin; paranoiaan...vai onko sellaista enää, onko sekin skitsofrenian muoto vain...
Skitsofrenia ja paranoia ovat molemmat psykoosin eri muotoja. Psykoosi puolestaan voi johtua mielenterveysongelmista tai olla esimerkiksi päihteiden aiheuttama.
Mutta mikä on mielisairautta ja mikä terveyttä? Kyllähän moni mielellään luokittelisi esimerkiksi kinkyyden ja kaikki heterosta cisgender-henkilöstä poikkeavat identiteetit mielisairaudeksi.
-
Ehkä jonkinlainen raja on siinä jos ihminen tarvitsee hoitoa (lääkkeet, terapia) ja /tai tukitoimia sosiaaliseen puoleen selviytyäkseen. Ehkä sellaista ihmistä joka selviää arjesta ei ole tarpeen diagnosoida. En tiedä.
Tällaiseen päätelmään kuitenkin olen tullut yhteisymmärryksessä pätevän srinkin kanssa.
-
Taitaa tuolla määritelmällä olla aika vähän terveitä.
-
Noh, Wikipediasta löysin tällaisen: Yleisesti katsotaan, että ihminen on mieleltään terve, kun hän kykenee selviytymään itsenäisesti päivittäisistä toiminnoista (ihmissuhteista, päivittäisestä liikkumisesta, työstä ja vapaa-ajasta) siten että itse ja kanssaihmiset eivät kärsi.
Kyllä tuon mukaan kun ympärilleni katselen niin suurin osa tuntemistani ihmisistä menee tuohon kategoriaan.
Mielen sairauksissa on myös sama juttu kuin muissa sairauksissa; niistä voi parantua. Joko kokonaan tai lähes kokonaan.
-
Mielen sairauksissa on myös sama juttu kuin muissa sairauksissa; niistä voi parantua. Joko kokonaan tai lähes kokonaan.
Tämä on vähän määritelmäkysymys ja riippuu niin paljon mielisairaudesta. On paljon mielenterveysongelmaisia, jotka viettävät suljetulla osastolla koko loppuelämänsä, koska ovat vaaraksi itselleen tai muille. Varsinkin paranoidinen psykoosi on ongelmallinen sairaus, koska ihminen saattaa harhoissaan uskoa, että omaiset sekä hoitohenkilökunta yrittävät tappaa hänet ja lääkkeet ovat myrkkyä. Siinä on paranemisennuste aika huono. Jos henkilö saataisiinkin väkisin lääkittyä suhteellisen "täysjärkiseksi", romahtamisen riski vanhaan paranoiaan on silti suuri. Itse en kyllä enää haluaisi olla tekemisissä yhdenkään paranoiapotilaan kanssa.
Nykyajan lääketiede tietää lopulta hyvin vähän aivojen toiminnasta. Toivottavasti tulevaisuudessa löytyy uusia ja oikeasti tehokkaita keinoja parantaa mielisairauksia. Nykyään voi vain lievittää oireita lääkkeillä, joka usein vaatii sitä että potilaan omaiset tarkistavat, että lääkkeet tulevat syödyiksi.
-
Mielen sairauksissa on myös sama juttu kuin muissa sairauksissa; niistä voi parantua. Joko kokonaan tai lähes kokonaan.
Tämä on vähän määritelmäkysymys ja riippuu niin paljon mielisairaudesta. On paljon mielenterveysongelmaisia, jotka viettävät suljetulla osastolla koko loppuelämänsä, koska ovat vaaraksi itselleen tai muille. Varsinkin paranoidinen psykoosi on ongelmallinen sairaus, koska ihminen saattaa harhoissaan uskoa, että omaiset sekä hoitohenkilökunta yrittävät tappaa hänet ja lääkkeet ovat myrkkyä. Siinä on paranemisennuste aika huono. Jos henkilö saataisiinkin väkisin lääkittyä suhteellisen "täysjärkiseksi", romahtamisen riski vanhaan paranoiaan on silti suuri. Itse en kyllä enää haluaisi olla tekemisissä yhdenkään paranoiapotilaan kanssa.
Nykyajan lääketiede tietää lopulta hyvin vähän aivojen toiminnasta. Toivottavasti tulevaisuudessa löytyy uusia ja oikeasti tehokkaita keinoja parantaa mielisairauksia. Nykyään voi vain lievittää oireita lääkkeillä, joka usein vaatii sitä että potilaan omaiset tarkistavat, että lääkkeet tulevat syödyiksi.
Ilmeisen yksilöllinen juttu.
Kolmasosa skitsofreniaan sairastuneista toipuu hoidon avulla oireettomiksi.
Kolmasosalle jää oireita, mutta he selviävät niin hyvin, että pystyvät elämään sairautensa kanssa melko normaalia elämää. Oireet ovat välillä vaikeampia, välillä lievempiä.
Kolmasosalle jää enemmän pitkäaikaisoireita, ja he tarvitsevat melko paljon tukea esimerkiksi palveluasumisen muodossa.*
*) https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/oppaat/psykoosi/Pages/psykoosiopas.aspx
Lisäys: Oletin siis että puhuimme psykoosista synonyyminä mielisairauteen tässä.
-
Lisäys: Oletin siis että puhuimme psykoosista synonyyminä mielisairauteen tässä.
On niitä monia muitakin mielisairauksia, joista paraneminen on hankalaa. Lisäksi on huomioitavaa, että jos keskustelemme Suomen tilanteesta, niin täällä on monella paikkakunnilla vaikea saada hoitoa mielisairauksiin, vaikka sille olisi oikeasti tarvetta. Esimerkiksi monilla suljetuilla osastoilla kaikki hoitopaikat ovat täynnä. Potilaan pitäisi muuttaa toiselle paikkakunnalle saadakseen hoitoa.
Kyllähän esimerkiksi vaikea masennus on sellainen, ettei siitä aina parannu.
Mutta jospa yrittäisimme palata takaisin ketjun aiheeseen? Pitäisikö ylläpidon siirtää tämä mielisairauskeskustelu esim. off-topicciin? Vain onko joku ihan vakavissaan sitä mieltä, että skitsofrenialla voi selittää useimmat uusista identiteeteistä?
-
Jep. Samaa mieltä että hiukan ihmetytti skitsofrenian esiin otto tässä ketjussa. En näe yhteyttä aloitukseen.
Ja selvennyksenä Ketulle: en ollenkaan väitä ettei olisi myös muita mielen sairauksia, mutta psykiatriassa vain psykoosia käytetään synonyyminä mielisairauden kanssa (suom.huom.).
-
HS:n kuukausiliitteessä on hyvä artikkeli aihetta sivuten: "Ei tyttö eikä poika – moni suomalaislapsi syntyy ilman sukupuolta"
http://www.hs.fi/kuukausiliite/a1451280786670
Riipaisevia ihmiskohtaloita.
Positiivinen detalji pari-kolme vuosisataa sitten: "Ruotsissa Jönköpingin seurakunnassa eläneelle Gertrud-nimiselle intersukupuoliselle rakennettiin oma istuinpaikka kirkkoon, jotta hänen ei tarvinnut valita, mennäkö miesten vai naisten puolelle."
Artikkeli on valitettavasti maksumuurin takana, mutta jos on lukenut Hesaria säästeliäästi niin artikkelin voi lukea myös ilmaiseksi.
-
^ Tuossa oli myös harvinaisen luettavissa oleva kommenttiketju.
-
Antaa kaikkien kukkien kukkia, kunhan ei hermostuta jos ei kanssaihmiset ihan heti ymmärrä mistä on kyse..
Välillä menee "vähän" liiallisuuksiin noi hommelit, semminkin kun saatetaan identifioitua tuolla internetsin ihmeellisessä maailmassa
afro-amerikkalaiseksi homoseksuaaliksi naiseksi ja karjutaana kuinka kaikki valkoiset miehet on saatanasta, miehet tulisi tappaa koska sortavat_ja_raiskaavat_naisia_ihan_koko_ajan ja profiilikuvassa hipsterinnäköinen 18 valkoihoinen tyttö jolla näyttäisi olevan katto
pään päällä, se iPad selfie ja starbucksin soijalatte vieressä..
Mutt joo, identifioidu kuinka haluat, mutta älä oleta että olemalla kusipäinen pikkulumihiutale saat kanssaihmisen kunnioituksen.
Olemalla kohtelias ja reilu mua kohtaan, sun identifioituminen vaikka genderfluidiksi Felis silvestris catus-lajin edustajaksi ei
heilauta mua suuntaan tai toiseen kunhan itselläsi on hyvä olla.
Toki ymmärrän että asioille nimen antaminen ja mahdollinen lokeroiminen helpottaa asioiden käsittelyä suunnattomasti,
varsinkin jos yksilö ei itse oikein tiedä kuinka käsitellä asiaa ja toisaalta toisille samoin kokeville se voi luoda
yhteenkuuluvuuden tunnetta ja hyväksyntää.
tl;dr Ole mitä olet, kunhan et kusipää ja vain yksilö itse pystyy määrittelemään sen identiteetin tarpeellisuuden
-
HS:n kuukausiliitteessä on hyvä artikkeli aihetta sivuten: "Ei tyttö eikä poika – moni suomalaislapsi syntyy ilman sukupuolta"
http://www.hs.fi/kuukausiliite/a1451280786670
Riipaisevia ihmiskohtaloita.
Positiivinen detalji pari-kolme vuosisataa sitten: "Ruotsissa Jönköpingin seurakunnassa eläneelle Gertrud-nimiselle intersukupuoliselle rakennettiin oma istuinpaikka kirkkoon, jotta hänen ei tarvinnut valita, mennäkö miesten vai naisten puolelle."
Artikkeli on valitettavasti maksumuurin takana, mutta jos on lukenut Hesaria säästeliäästi niin artikkelin voi lukea myös ilmaiseksi.
,,,jospa vaikka jossain vaiheessa siirtyisimme pois pimeältä keskiajalta, ja jos ihan emme olekaan valmiita poistamaan juridista sukupuolta (vielä), niin ainakin lisäämään yhdeksi vaihtoehdoksi sen "muu". Vähän lisää humanismia näille pituus- ja leveyspiireille.
-
HS:n kuukausiliitteessä on hyvä artikkeli aihetta sivuten: "Ei tyttö eikä poika – moni suomalaislapsi syntyy ilman sukupuolta"
http://www.hs.fi/kuukausiliite/a1451280786670
Kiitti vinkistä, oli hyvä artikkeli. Surullista luettavaa. Kiva kuitenkin että tuollainen artikkeli on kirjoitettu ja julkaistu.. lisää näkyvyyttä näille asioille pitäis saada. Hassua että pari sataa vuotta sitten oltiin vähän fiksumpia näissä asioissa. Ei se kehitys näköjään aina eteenpäin mene.
-
tosiaan lukemisen arvoinen tuo kk-liitteen artikkeli. itselle ainakin paljonkin uutta tietoa vaikka aina hahmottanut ettei ihmisiä voi jakaa vain nainen/mies-akselilla. surullisia kohtaloita, todellakin. tsemppiä kanssaihmisille, katsomatta kromosomeihin!