BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: hiz - 23.10.2015, 07:38
-
Usein puhutaan sessio- vs 'tavallisesta/'tositarkoituksella'' suhteesta, ja puhutaan pettävien salasuhteista, mutta tuli tässä mieleen, että on aika monta suhdetta jossa kumpikaan ei luvatta/luvalla petä, mutta suhde pidetään kuitenkin piilossa.
Esimerkkejä piilosuhteista:
- Eronneet jotka eivät halua tuoda lastensa elämään uutta isää/äitiä
- Nettideitti/etäsuhteet jossa oikeat tapaamiset tapahtuu kahden kesken koska henkilöt ovat ehkä niin erilaiset (ikä/taustaero) että ei tunnu luontevalta esitellä kavereille tai sukulaisille.
- Fuckbuddyt
- Kinkysessiosuhteet
- Salasuhteiden sinkut osapuolet
- Polysuhteet tai sivusuhteet luvalla, jotka syystä tai toisesta pidetään salassa
- Homosuhteet jos ei ole tullut kaapista
- Maksulliset suhteet, laskuttavana tai maksavana osapuolena
Piilosuhde-esimerkkejä löytyy yllättävän paljon, kun asiaa miettii. Toki fuckbuddyt ja kinkysessiosuhteet voivat olla julkisuhteitakin, mutta useimmiten nämä jäävät esim sukulaisille mainitsematta, vaikka kyseessä olisi monen vuoden tapailusuhde josta löytyy syviä tunteita.
Oletko sinä 'seurusteleva sinkku'? Elämästäsi siis löytyy vakituinen tapailukumppani tai ehkä useampikin, mutta julkinen lähipiirisi (vanhemmat, lapsesi, kaverisi) eivät ole häntä tavanneet, eivätkä edes tiedä koko suhteesta. Koetko taakkana sen ettet voi julkisesti kertoa rakkaastasi? Vai onko sinusta pääasia se teidänvälinen kemia, eikä sillä ole väliä, että sukulaisesi/tuttusi olettavat että olet sinkku? Voiko piilosuhde olla julkisuhteen esiaste, vai jääkö se piiloon ainiaan? Liittyykö piilosuhteeseen häpeäntunnetta (ei kehtaa kertoa)? Onko piilosuhde valehtelemista, ja turmeleeko se salasuhteen tavoin muita ihmissuhteita, kun ei voi enää olla läheisilleen (lapsilleen, ystävilleen jne) täysin avoin?
Niin ja sitten piilosuhteen vastakohta, siis julkisuhde.. Kun etsit kumppania, onko sinulle tärkeätä että voisit myös ylpeydellä esitellä hänet lähipiirillesi? Asetatko tulevalle kumppanillesi ehtoja jotka eivät ehkä sinulle piilosuhteessa eivät ole niin tärkeitä, mutta julkisuhteessa olisivat (ulkonäkö, lähipiiriisi sopiva käytös ja olemus). Vai karsitko ehkä pois ehdokkaita, jotka sinua oikeasti kiihottaa ja kiinnostaa, mutta koet että julkisuhde heidän kanssa vaatisi liikaa selittelyä, ja lähipiirisi ehkä halveksisi tai eivät hyväksyisi häntä. Voiko joillekin julkisuhde olla niin tärkeä, että sen hankkiminen ja ylläpitäminen on suhteen terveyttä tärkeämpää?
Harkitsin tehdä äänestyksen siitä että kuinka moni baarilaisista ovat piilosuhteessa, mutta en oikein keksinyt vastausvaihtoehtoja, eikä tulos minua oikeastaan edes kiinnosta yhtä paljon kuin ihan vaan uudet/erilaiset näkökulmat tähän aiheeseen. Mitä ajatuksia piilosuhde vs julkisuhde aihe sinussa herättää?
-
Toi on muuten ihan totta, noita on tosi paljon kun tarkemmin miettii, paljon enemmän kun on aiemmin ajatellut. :o
Itse oon ollut kahdesti ns. "toinen nainen" ja se oli ihan perseestä, enää en semmoseen lähtis.. Piilottelu ei muutenkaan oo mua varten, oon vähän turhankin avoimesti just sitä mitä oon. Jos oon suhteessa, voisin kuuluttaa sen (kuvainnollisesti) vaikka koko maailmalle ja sitten vituttaa, jos mies on semmonen nihkeilijä. Tykkään siirapista.. ::) Mutta joo, liika on liikaa siinäkin. ;D
Tapailuvaiheessa toki ei tarvi kaikkialle huudella ja se on ehkä semmonen missä itsekin koitan olla vähän rauhassa. Kavereille toki tulee kerrottua, jos jonkun potentiaalisen treffaa, mutta ei tarvi heti alkaa viljellä someen sydämiä.. :P Vaikka mieli tekis.
-
Hyvin vaikea kysymys ... noin omalta kohdalta katsottuna.
Ei sukulaisten tartte kaikkea tietää ... mutta en salaile aktiivisesti, eli kuljen kaupungilla kyllä subini kanssa kahden.
-
Usein puhutaan sessio- vs 'tavallisesta/'tositarkoituksella'' suhteesta, ja puhutaan pettävien salasuhteista, mutta tuli tässä mieleen, että on aika monta suhdetta jossa kumpikaan ei luvatta/luvalla petä, mutta suhde pidetään kuitenkin piilossa.
Piilosuhde-esimerkkejä löytyy yllättävän paljon, kun asiaa miettii. Toki fuckbuddyt ja kinkysessiosuhteet voivat olla julkisuhteitakin, mutta useimmiten nämä jäävät esim sukulaisille mainitsematta, vaikka kyseessä olisi monen vuoden tapailusuhde josta löytyy syviä tunteita.
Oletko sinä 'seurusteleva sinkku'? Elämästäsi siis löytyy vakituinen tapailukumppani tai ehkä useampikin, mutta julkinen lähipiirisi (vanhemmat, lapsesi, kaverisi) eivät ole häntä tavanneet, eivätkä edes tiedä koko suhteesta. Koetko taakkana sen ettet voi julkisesti kertoa rakkaastasi? Vai onko sinusta pääasia se teidänvälinen kemia, eikä sillä ole väliä, että sukulaisesi/tuttusi olettavat että olet sinkku? Voiko piilosuhde olla julkisuhteen esiaste, vai jääkö se piiloon ainiaan? Liittyykö piilosuhteeseen häpeäntunnetta (ei kehtaa kertoa)? Onko piilosuhde valehtelemista, ja turmeleeko se salasuhteen tavoin muita ihmissuhteita, kun ei voi enää olla läheisilleen (lapsilleen, ystävilleen jne) täysin avoin?
Niin ja sitten piilosuhteen vastakohta, siis julkisuhde.. Kun etsit kumppania, onko sinulle tärkeätä että voisit myös ylpeydellä esitellä hänet lähipiirillesi? Asetatko tulevalle kumppanillesi ehtoja jotka eivät ehkä sinulle piilosuhteessa eivät ole niin tärkeitä, mutta julkisuhteessa olisivat (ulkonäkö, lähipiiriisi sopiva käytös ja olemus). Vai karsitko ehkä pois ehdokkaita, jotka sinua oikeasti kiihottaa ja kiinnostaa, mutta koet että julkisuhde heidän kanssa vaatisi liikaa selittelyä, ja lähipiirisi ehkä halveksisi tai eivät hyväksyisi häntä. Voiko joillekin julkisuhde olla niin tärkeä, että sen hankkiminen ja ylläpitäminen on suhteen terveyttä tärkeämpää?
Harkitsin tehdä äänestyksen siitä että kuinka moni baarilaisista ovat piilosuhteessa, mutta en oikein keksinyt vastausvaihtoehtoja, eikä tulos minua oikeastaan edes kiinnosta yhtä paljon kuin ihan vaan uudet/erilaiset näkökulmat tähän aiheeseen. Mitä ajatuksia piilosuhde vs julkisuhde aihe sinussa herättää?
Ensiksi määrittelyllinen osuus.
"seurustelu", "suhde", "parisuhde" ja aloituksen vastakkain asettamat termit "julkisuhde<->salasuhde".
Termien merkitykset sisältävät erilaisia sisältöjä eri ihmisille. Ja tietyllä tapaa ihminen ei ole koskaan jaettavissa suhteissaan noihin kahteen - sala/julki - selkeästi, sillä määritymme identiteetiltämme aina muutenkin kuin vain yksilöllisesti. Olemme aina sosiaalisia muutenkin kuin vain suhteessa johonkin tiettyyn yksilöön. Vaikka siis olisimme suhteessa joka kulttuurisesti määritellään sinne "salasuhteen" puolelle.
Käytännössä siis:
Jokainen kuitenkin yksilönä vastaa omista suhteistaan omassa sosiaalisessa kontekstissaan. Aikuinen ihminen on myös vastuussa sanomisistaan ja tekemisistään.
Omalta kannalta:
Jokainen suhde pääasiallisilta lähtökohdiltaan määrittyy omasta halusta ja tarpeesta, johon varmasti sisältyy myös kulttuurinen aspekti hyväksyttävyydestä mutta sen osuus ei ole määräävä. Painopiste on itse suhteen toimivuus kahdenkeskisellä tasolla.
Toiseksi taas julkisuus määrittyy myös muista seikoista kuin itse suhteen yleisimmin ulkopuolelta annetusta julkinen/salainen määrittelyn kautta. Eli sellainenkin suhde joka voisi olla esiteltävissä ulkopuoliselle maailmalle ei aina sinne näy. Ja toisaalta taas sellainen suhde joka ei yleisesti sinne kuuluisi voi olla läheisille tiedossa oleva. Esim. lapset ovat eri ikäisinä eri tavalla elämää ymmärtäviä ja asioita/suhteita voi tuoda heidän tietoonsa sopivalla terminologialla. Sama koskee niin perhettä kuin sukulaisia, ystäviä ja muuta sosiaalista kuviota.
Oma kokemukseni on että ihmisen on hyvä toimia oman omantuntonsa mukaisesti niin ettei koe valehtelevansa. Jokainen määrittelee itse sitten sen ja katselee peiliin niin että oma olemassaolo tuntuu mielekkäältä.
Lisäys: En lähde sen kummemmin ottamaan kantaa termiin "piilosuhde". Minusta se on jokaisesta yksilöstä määräytyvä merkityksiltään ja siltä mikä kenenkin elämässä on keneltäkin piilossa. Ihmiset kun arvottavat ja myös käytännössä suhteiden tasolla samassa suhteessa olevat yksilöinä vastaavat aina omasta elämästään (tietenkin jos on keskenään sovittu miten asiassa toimitaan julkisuuden suhteen niin se sitten pätee). Eli suhteen osapuolet voivat olla eri tavalla piilossa suhteessa muuhun sosiaaliseen suhdekuvioonsa (tämä noissa aloittajan esimerkeissäkin toki tuli esille).
-
Olin vielä naimisissa, kun aloitin sessiosuhteen, joka muuntui jonkinlaiseksi fwb-suhteeksi ja loppujen lopuksi pelkäksi ysrävyydeksi. Ensin se oli salasuhde, loppujen lopuksi suhteen toisen osapuolen tapasi silloinen puolisoni, lapseni ja veljeni. Ja nyt, kun ollaan pelkkiä ystäviä, eI tietenkään ole väliä kuka ystävyydestä tietää. Nyt mm. ystäväni lapsi tietää minusta.
Olen myös ollut "toinen nainen", silloin suhteesta ei ole tiennyt kukaan muu.
Komppailen Syntiä tuossa että ärsyttää, jos toinen on "nihkeilijä". Mä en enää näillä kymmenillä jaksaisi salailla ja piilotella. Mutta toki kunnioitan toisen osapuolen valintoja ja haluja. Ja täytyy myöntää, että vaikka joistakin kertakokeiluista olisi jonkinlainen suhde virinnytkin, en olisi halunnut esitellä ko. herroja julkisesti. Eli siihen, ettei sen kummempaa suhdetta syntynyt, oli ihan pätevät syyt :)
-
Monenlaista on tähän ikään tullut tehtyä ja nähtyä. Varatun miehen salaiseksi seuraksi en enää lähde, vapaana ihmisenä sellainen tuntuisi täysin turhalta. Varsinkin jos tuo mies olisi julkisesti ja virallisesti yksiavioinen ja toimisi salaa puolisoltaan. Haluan myös joskus tavata "suhdettani" neljän seinän ulkopuolella vaikka kyse ei olisikaan varsinaisesta seurustelusta tai sellaisesta. Ihanne minulle olisi siis vapaa, itsellinen mies, joka haluaisi säännöllisesti tavata sisällä ja ulkopuolella ja ei jäisi kuitenkaan nurkkiini kuljeksimaan 8)
-
Itselläni on kokemusta jokaisesta hizin mainitsemasta piilosuhde-esimerkistä... Huokaus, joskus sitä tuntee itsensä todella vanhaksi...
Ja miettii, että olisi se vaan helppo, jos maailma ei olisi niin mono-orientoitunut...
Lintuni juuri tuli suhdekaapista kuluneen vuoden aikana ja kertoi läheisilleen seurustelevansa kanssani, vaikka suhde on jatkunut tiiviinä jo viitisen vuotta :D
Mutta toistaisin kyllä itsekin hizin kysymyksen erityisesti sinkuille: "Onko sinkun piilosuhde valehtelemista?"
Ottamatta kantaa syihin, niin miltä tuntuu pitää toiset tietoisessa väärinkäsityksessä omasta suhdestatuksesta? Miltä tuntuu kuunnella vuodatusta sinkkuudestaan tai pitää omat henkisesti valtavatkin positiiviset ja negatiiviset suhteeseensa liittyvät tuntemukset salassa kaikilta?
-Mr.Inathu
-
Ottamatta kantaa syihin, niin miltä tuntuu pitää toiset tietoisessa väärinkäsityksessä omasta suhdestatuksesta? Miltä tuntuu kuunnella vuodatusta sinkkuudestaan tai pitää omat henkisesti valtavatkin positiiviset ja negatiiviset suhteeseensa liittyvät tuntemukset salassa kaikilta?
-Mr.Inathu
Pahaltahan se tuntuu, vaikka ei vuodattaisikaan. Ne ovat ratkaisuja, jotka ottaa kannettavakseen, ja elää niiden kanssa niin kauan kuin pystyy. Joka päivä tehdään tiliä, joka päivä laskee plussat, miinukset ja tulevaisuuden hypoteettiset tuotot ja tappiot. Hyvissäkin investoinneissa on takaisin maksun aika.
-
Ei oikein tule mitään mieleen mikä kelpaisi itselle mutta ei suvulle ja vaikka olisi jotain niin mitä se suvulle kuuluu?
-
Seurusteleva sinkku voi pitää suhdettaan piilossa senkin takia, että suhde on tyyliä "olen nyt tämän kanssa, mutta katselen samalla löytyisikö joku parempi". Valehteluksihan homma menee vasta silloin kun sanoo tai antaa ymmärtää asioiden olevan toisin kuin ne ovat, pelkästään kertomatta jättäminen ei ole valehtelua.
Omakohtaisena kokemuksena sanoisin, että ympäristön paine normaaliin suhteeseen on melkoinen, siis toisenlaisessa suhteessa oleva saa selitellä käyttäytymistään. Mun elämässä se normaali pesänrakennussuhde on jo ohi ja kun kaipuu on erilaiseen suhteeseen, niin sitä saa tuoda esiin aika varovasti ystäväpiirissä.
-
Samaa mieltä edellisen kanssa: valehtelu ja asioiden piilossa pitäminen eivät ole synonyymejä. Tai jos ovat niin kaikki ihmiset valehtelevat hela tiden.
Ja kaikkien meidän on sopeuduttava sosiaalisesti kulloiseenkin yhteiskunnalliseen diskurssiin ja sen normituksiin. Eli vapaus ja vastuu kansalaisina kulkevat käsikkäin jokaisessa hetkessä ja tilanteessa joissa teemme valintoja tekemisistämme ja sanomisistamme.
Ja ehkä seurustelevat sinkut voivat nähdä myös positiivisia puolia tilanteessa jossa päätyvät, ainakin osittain, piilottamaan suhteensa; onhan se hauskaakin kun on vapaan ihmisen status sosiaalisesti. Eikös...kaikenlaiset kaverit ja sukulaiset ja kylän miehet miettii kuinka joku voisi olla potentiaalinen pari ja jopa näkee vaivaa naittamisessa :)
Kysymys voi olla hanklala juuri tuon monogaamisuuden kannalta jos piiloseurustelija on sen ikäinen että on aie perustaa perhettä ja halu saada jälkikasvua. Silloin ollaan oikeasti ehkä kipeidenkin kysymysten ja valintojen äärellä.
-
Mä olen joko tyhmä tai fiksu, mutta en ole koskaan mitään salasuhteita harrastanut. Se ei vaan luonnistuisi itseltä. Enkä edes tiedä kaikista suhteista mitä ne on olleet, kun en niin hirveästi ole sen määrittelyn ja nimeämisen perään. Nykyisellään menneet niputan nimellä exät, oli kyse sitten seurustelusta tai seksisuhteesta tai mistä lie.
Muutenkin olen sitä mieltä, että jos asia pitää salassa tehdä, ei sitä kannata tehdä. Siis itseni ja oman ajatuksenjuoksuni osalta. Ymmärrän toisilta jotain tilanteita missä satunnaisia asioita jätetään kertomatta, mutta salasuhteet ei taivu omaan päähäni.
Muutenkin usein jos jonkin sortin suhde pidetään salassa, siihen liittyy luvattomuutta ja/tai häpeää, eikä kumpikaan ole kovin hyvä pohja millekään suhteelle. On mielestäni eri asia salataanko mm valehtelun avulla suhde vai jätetäänkö siitä vain kertomatta. Kaikki kun ei ole kuuluttamisen perään.
En myöskään tunne, että olisin selitysvelvollinen kellekään läheiselleni miksi nyt olen jossain suhteessa jonkun kanssa. Jos jollain on ongelma asian suhteen, niin se on heidän ongelmansa. Ei heidän tarvitse olla suhteessa kyseisen ihmisen kanssa.
Tosin ei mun kaikki suhteet kaikilla ole tiedossa, sillä en tunne tarvetta kuuluttaa kaikkia asioita esim koko suvulle.
Törmäävät jos törmäävät. Kaveritkaan kaikki ei välttämättä tapaa, sillä ei ole ollut tapana mitään esittelytilaisuuksia järjestää.
-
Lyhyesti vain todetaan, että hyvin laajalla skaalalla näkee erilaisia mentaliteetteja ihmisillä. Vaikka toi sanonta "kun näyttää vanhemmille, se on vakavaa". Tuossa vuosi sitten asuin etelä-Suomessa ollessa satunnaisesti mutsilla. Samanaikaisesti oli useampia naispuolinen ystävä jonka kanssa ei ollut mitään meininkiä ja muutamat alkavat heilastelut jotka eivät edenneet. Välillä kerran viikossa oli joku siinä kylässä, itseäni ei niin kiinnosta mitä vaikka suku ajattelee, mutsi tietty jotain vitsaili aiheesta, "onpas näitä ehdokkaita". Esim sisko hyvin toisenlainen, jos asunut jonkun äijän kanssa 6kk, voi EHKÄ tuoda näytille koska "sitten se on vakavaa".
Juu ja ehkä enemmän well-to-do perheissä painottuu tuo, että sukulaiset ja muu lähipiiri kyylää onko potentiaaliset suvun uudet jäsenet sosiaaliselta statukseltaan yms kelvollisia, ja mm siksi ihmiset saattaa olla harkitsevaisempia suhteen julkistamisessa, erityisesti jos on enemmän fuck buddy/sessio yms ilman vakavampaa tulevaisuuden suunnitelmaa. Tämäkin taas tietysti henk kohtaista, joku noteeraa suvun mahdollisen stressaamisen ja toinen taas ei
-
En oikein osaa ilmaista ja kuvailla sitä, että melkeinpä vihaan salailua,piiloilua, sekä sitä että jotain pitää hävetä tai " ei voi kertoa, siksi koska"- olen elänyt elämäni sellaisessa moodissa liian paljon ja liian kauan, eri tilanteista johtuen ja se kertakaikkiaan syö ihmistä. Avoimin oloin tai sitten ei mitään-
Eri asia on se, että mitä suhteesta kuuluu ihmisille kertoilla ja avautua- mutta että siis lähtökohtaisesti mun psyyke ei enää kestäisi olla jossain pimityksessä, salailla rakasta ihmistä muilta esimerkiksi.
Aika erikoista on, että mitä ihmiset aistivat mm. puhumattomuudesta vuosien saatossa- mulla kun ei "ikiyksinäisenä" ole mitään kerrottavaa suhteista, niin eräskin työkaveri kysyi, että "onko mulla jokin salaisuus"- ei mulla muuta kuin se, että monet asiat ovat pilanneet mun kykyni luoda ihmissuhteita-tosin onneksi nyt ei aivan totaalisesti.
-
Onpa hankala kuvata omaa suhtautumistani asiaan. Koko terminologia ja taustalla vaikuttavat oletukset ovat jotain sellaista, mikä ei sovi yksiin sen kanssa, miten käsittelen omia ihmissuhteitani.
Olen monisuhteinen, ja kaikki joiden kanssa mulla on jotain "juttua"/viritystä/säätöä/kivaa, tietävät tämän. Mulla on elämässäni ihmisiä, jotka on mulle tärkeitä ja joiden kanssa mulla on jonkinnäköinen/-asteinen tunneside. Joidenkin kanssa mulla on seksiä ja/tai sessiointia. Lähestyn ihmissuhteitani nykyään aika anarkistisesti. Toimiiko meidän välinen juttu molemmille osapuolille? Tykätäänkö me molemmat siitä mitä me tehdään? Hyvä, siispä jatketaan sitä samaa. Mua ei niinkään kiinnosta määritellä, mitä nimeä siitä ihmissuhteesta pitäisi käyttää.
En halua mahduttaa itseäni kenenkään "tyttöystävän" tms. muotoiseen suhdelaatikkoon, enkä myöskään halua mahduttaa muita vastaaviin laatikoihin. Mieluiten jättäisin määrittelyt kokonaan tekemättä ja toteaisin vain, että "X ja minä välitetään toisistamme / ollaan läheisiä / käydään silloin tällöin panemassa". :P
Kun nyt kuitenkin käytännössä monesti voi olla tarpeen käyttää jostakin ihmissuhteesta jotakin nimitystä, pyrin nimittämään sitä jollain sellaisella sanalla joka mahdollisimman hyvin kuvaisi sitä suhdetta joka on joka tapauksessa olemassa, annettiin sille sitten nimeä tai ei.
Toivottavasti ei nyt täysin mennyt aiheen vierestä. Tältä pohjalta kuitenkin siis tuntuu hyvin vaikealta hahmottaa, että missä vaiheessa nyt sitten mistäkin ihmissuhteesta tulisi kertoa ja kenelle. En aktiivisesti salaile mitään ihmissuhteitani, mutta enpä ole aktiivisesti myöskään kertonut niistä esimerkiksi vanhemmilleni tai suvulle. Vanhempani epäilemättä uskovat minun olevan "sinkku". Itse taas en tästä ihmissuhdeanarkistisesta näkökulmastani oikein edes enää ymmärrä mitä tarkoittaa "sinkkuus". :D
-
Kiitos Miriam :)
Puit loistavasti sanoiksi ja lauseiksi sen mitä tämä aloitus herätti mielessäni. Ilmeisesti olen itse jo niin fossiilisen ikäinen että vaikka tunsin ärtymystä aloitukseen (ja joihinkin jatkovastauksiin) liittyen juuri terminologisista ja niihin(kin) sisältyvistä oletuksista niin en ärtymykseltäni osannut aivan löytää lankaa oikealle ilmaisulle.
-
Paljon ajatuksia, vielä enemmän olisi mahdollisia lähestymistapoja aiheeseen - pointit jotka omaa suhtautumista kuvaisivat.
Nimitän itseäni "hypermonoksi", tästä voivat muut osin ammentaa, mitä pitää sisällään..
Aikoinaan elin parisuhteessa jossa nainen sai ja halusi käyttää itsestään nimitystä "sinkku"!? Eli vain toinen meistä "seurusteli" .... öö (kertonee myös jotain tavastani lähestyä aihetta)
Minkä sitten nykyään katson suhteeksi...!? Eräs lähestyminen tänään, ja jo pitkään on ollut "toisen osapuolen panostaminen yhteiseen juttuun", jos sitä ei ole, ei ole myöskään suhdetta. Ei enempää "ihmis-, kuin pari-, saati Bdsm/ sessiosuhdettakaan.
Vain kerran on elämässäni ollut fuckbuddy -suhde, sekään ei ollut piilo/salasuhde. Parisuhde vain ajautui "arjentoimimattomuuttaan" pelkäksi panosuhteeksi.
Vain kerran on myös ollut "perinteinen yhdenyön juttu" !!
Suhteiden suhteuttamista perhe- ja/tai sukulaisten tietoon... Totean että: jaaa... Ehkä moinen ajatuskuvio on teinejä ja pari-kolmekymppisten heiniä. Ei mulla ole semmosia frendejä joilla olis valta sanoa mun suhteista mitään, saati että ottaisin vastaan kritiikkiä,ohjeistuksia tai mielipiteitä. Kaikki tietävät ympärilläni että olen "kinky". Uskon että monet eivät edes halua tietää enempää ja heille jotka "koputtavat" vastaan aina mielelläni :)
-
Mirjamilla oli todella hyvä vastaus :)
Itse kysyin tätä asiaa, koska minullekin suhteen olomuoto on aina ollut toissijainen. Olen ollut hyvin erimuotoisissa virityksissä mukana, vuosia, joissa usein suhteiden muoto puolin ja toisin vaihtelee. Sanoisin silti, että itselläni on ollut hyvin paljon enemmän vähintään toispuoleisesti "salaisia" suhteita... Joko jompikumpi tai kummatkin ovat naimisissa/varattuja ja ehkä toinen on myös salaa liikkeellä, tai jopa puolisonsa toivomuksesta.
Tai toinen voi kokea suhteen ulospäin niin nolona, ettei kehtaa ajatellakaan sen paljastumista tai pelkää tulevansa tavalla tai toisella leimatuksi ympäristössä tai toisessa. Yhtälailla, suhde on vähintään johonkin suuntaan tarkoituksella pimennossa.
Esimerkiksi lintuni eivät halua, että heidän suhteensa minuun olisi julkisesti tiedossa täällä Baarissa. Heillä on siihen yksilölliset syynsä, mutta lopputulos on sama.
Itse tiedän, miltä salailu tuntuu itsestäni (ja joka kerralla tilanne on eri ja tuntemus erilainen) ja keskustelen aiheesta ajoittain kumppaneideni kanssa, mutta koska näitä suhteita on niin paljon, olisi mielenkiintoista kuulla miten muut ihmiset ne kokevat? Ei niinkään sitä, pitäisikö niitä olla tai ei tai mitä pitäisi tuntea tai tehdä.
Ei, vaan miltä tuntuu tarkoituksella piilotetta joltain ryhmältä jotain niin isoa asiaa kuin kinky-suhde kaikkine tunteineen, vuosiakin?
-Mr.Inathu
-
Mirjamilla oli todella hyvä vastaus :)
Itse kysyin tätä asiaa, koska minullekin suhteen olomuoto on aina ollut toissijainen. Olen ollut hyvin erimuotoisissa virityksissä mukana, vuosia, joissa usein suhteiden muoto puolin ja toisin vaihtelee. Sanoisin silti, että itselläni on ollut hyvin paljon enemmän vähintään toispuoleisesti "salaisia" suhteita... Joko jompikumpi tai kummatkin ovat naimisissa/varattuja ja ehkä toinen on myös salaa liikkeellä, tai jopa puolisonsa toivomuksesta.
Tai toinen voi kokea suhteen ulospäin niin nolona, ettei kehtaa ajatellakaan sen paljastumista tai pelkää tulevansa tavalla tai toisella leimatuksi ympäristössä tai toisessa. Yhtälailla, suhde on vähintään johonkin suuntaan tarkoituksella pimennossa.
Esimerkiksi lintuni eivät halua, että heidän suhteensa minuun olisi julkisesti tiedossa täällä Baarissa. Heillä on siihen yksilölliset syynsä, mutta lopputulos on sama.
Itse tiedän, miltä salailu tuntuu itsestäni (ja joka kerralla tilanne on eri ja tuntemus erilainen) ja keskustelen aiheesta ajoittain kumppaneideni kanssa, mutta koska näitä suhteita on niin paljon, olisi mielenkiintoista kuulla miten muut ihmiset ne kokevat? Ei niinkään sitä, pitäisikö niitä olla tai ei tai mitä pitäisi tuntea tai tehdä.
Ei, vaan miltä tuntuu tarkoituksella piilotetta joltain ryhmältä jotain niin isoa asiaa kuin kinky-suhde kaikkine tunteineen, vuosiakin?-Mr.Inathu
Tämä taitaa olla aika henkilökohtainen kysymys näin julkiselle nettisaitille yleiselle puolelle. Täällä aika useat ihmiset ovat myös liitettävissä tuonne ulkopuolelle monine sosiaalisine suhteineen.
Eli jos "lintusi" haluavat pitää jopa nikkinsä (jotka mahd. yhdistyvät irl-maailmaan) täällä piilossa, niin...Et kovin paljoa edes itse kerro tuntemuksistasi "Itse tiedän, miltä salailu tuntuu itsestäni (ja joka kerralla tilanne on eri ja tuntemus erilainen) ja keskustelen aiheesta ajoittain kumppaneideni kanssa,..." Eli juuri sinne kumppaneiden kanssa keskusteluun (ja mahdollisten ystävien tai läheisten) sekä omaan mietintään, tällainen ehkä oikeimmin kuuluukin :)
(toki jos joku haluaa tunneavautua niin sana on vapaa, tämä oli vain oma mietelmäni tällaiseen "miltä nyt tuntuu-kyselyyn")
-
Kiinnostavia näkökulmia kaikilla! :) Jäin vähän junasta vastaamisen suhteen mutta kai sitä ehtii vielä.. Omia aivojani jumppasi erityisesti ChmInidaen pohdinnat, se ensimmäinen:
Ensiksi määrittelyllinen osuus.
"seurustelu", "suhde", "parisuhde" ja aloituksen vastakkain asettamat termit "julkisuhde<->salasuhde".
En tiedä mitkä ovat näiden viralliset määritelmät, jos sellaisia on edes olemassa, mutta jos nyt lähden määrittelemään miten minä asian näen (kun kysyit), niin seurusteluvaihe on minusta suhteen esiaste, siinä missä päätetään onko osapuolilla jatkossa toistensa kanssa suhde. Jos seurustelu jatkuu niin siitä kehittyy ajan myötä suhde, joka voi olla seurustelusuhde (toisin sanoen 'vähemmän vakava') tai parisuhde ('vakavampi').
Vakavuusastetta tuossa on minusta vaikea määritellä, että milloin suhde on parisuhde ja milloin seurustelusuhde. Parisuhde minusta edellyttää tiettyä vakiintumista ja arjen jakamista parina - on siis mielestäni hieman väärin väittää olevansa parisuhteessa, jos kaikki läheiset luulevat, että kyseinen henkilö on sinkku, eivätkä ikinä näe sitä toista. Mutta tosiasiahan on, että parisuhteessa voi olla vaikkei siitä kenelle kerro. Tai ainakaan ei ole silloin sinkku siinä mielessä että olisi vapaa.
Vapaa/varattu akseli sitten taas on ihan eri jana, koska voi olla melko vapaa (tai helposti irrotettavissa) vaikka olisi ihan perinteisessä julkisessa parisuhteessa kuten avioliitossa, ellei tunteet ole enää siinä mukana. Poly voi olla samanaikaisesti varattu ja kuitenkin 'vapaa' uusille. Ja toinen ääripää on kai sitten sinkku joka elää täysin yksin, mutta joka on niin syvästi rakastunut johonkin kohteeseen (elävään tai kuolleeseen, todelliseen tai keksittyyn), että on omasta mielestään täysin varattu (suljettu muille suhteille), vaikkei kyseisen 'suhteen' toinen osapuoli ehkä ei edes tiedä asiasta, tai ole olemassa.
Piilosuhteessa voi usein olla ripaus tällaista 'kuvitteellista parisuhdetta' - piilosuhteen toinen osapuoli ehkä tuntee olevansa parisuhteessa, vaikka toinen osapuoli yhä kokee olevansa seurusteluvaiheessa, ja vielä vain harkitsee asiaa. Tai jopa niin, että vain käyttää toisen osapuolen uskollisuutta ja kiintymystä hyväkseen. Mielestäni kyse on silloin silti suhteesta, koska minun määritelmäni mukaan suhde on sellainen joka on jo kestänyt jonkin aikaa, ja jonka osapuolet haluavat ja näkevät vaivaa sen eteen että se jatkuisi. Pulseprotolla oli samantyylinen määritelmä parisuhteesta: "toisen osapolen panostaminen yhteiseen juttuun".
Ja kun puhutaan siitä halutaanko suhteeseen panostaa ja sitä jatkaa, niin tuossa sen piilo/julkisuusaste voi vaikuttaa asioihin, koska suhteen jatkuvuus voi olla kiinni siitä pysyykö se piilossa. Joillekin (tässä ketjussa oli muutama joka vastasi juuri näin että) voi mitta täyttyä jos toivoo julkisuhdetta ja salailu jatkuu, kun taas toisille piilossapito on niin tärkeätä, että ehkä mieluummin luopuu koko suhteesta ennemmin kun että toisi sen julki.
..tietyllä tapaa ihminen ei ole koskaan jaettavissa suhteissaan noihin kahteen - sala/julki - selkeästi, sillä määritymme identiteetiltämme aina muutenkin kuin vain yksilöllisesti. Olemme aina sosiaalisia muutenkin kuin vain suhteessa johonkin tiettyyn yksilöön. Vaikka siis olisimme suhteessa joka kulttuurisesti määritellään sinne "salasuhteen" puolelle.
Tuo onkin hyvä pointti. Piilosuhdehan harvoin on täysin piilossa. Se voi olla muiden tiedossa vaikka osapuolet olettavat että se on piilossa, tai muiden tiedossa vaikkeivät he ole itse siitä kenellekään kertoneet. Tai sitten voi olla että on kertonut muutamille, mutta jättää muille kertomatta, tai vastaa epämääräisesti jos ne kysyy suoraan. Piilosuhteet voivat kuitenkin olla aika monenkin tiedossa, ja voi olla että tietyile saman yhteisön jäsenille niistä voi kertoa hyvinkin helposti. Esim jos on homo- tai kinkykaapissa, niin voi salailla homo- tai kinkysuhdettaan muilta, mutta olla siitä täysin avoin kun on gay- tai kinkypiireissä. Toisaalta niin joistakin suhteista ehkä ei kuuluteta sielläkään, eikä toistensa julkiminäpersoonia ehkä tunneta ollenkaan, nikkejä vaan, jos edes niitä. Piilopolysuhteessa muut salaiset osapuolet oletettavasti tietävät toisistaan, vaikkei muut ehkä tiedä koko isosta monen osapuolen suhdekuviosta juurikaan mitään. Salasuhteita harrastavat ovat usein muiden salasuhteita harrastavien kanssa erittäin avoimia suhteistaan (vakituisia leikkikavereita yleensä löytyy useampi kuin yksi), koska he eivät tuomitse toisiaan.
Vaikka piilosuhde olisi joltain osin muiden tiedossa, se eroaa kuitenkin julkisuhteesta, jolla tarkoitin sellaista suhdetta jossa sen olemassaolosta ollaan täysin avoimia kaikille tutuille ja tuntemattomille, jossa suhde on molempien lähipiirien ja myös muiden tiedossa, ja kumppanit ovat tutustuneet toistensa ystäviin sekä vanhempiin/sisaruksiin/lapsiin ja muihin läheisiin. Siis jos tällaisia on. Kaikilla ei ole läheisiä ystäviä, eikä ehkä pidä aktiivisesti yhteyttä perheeseensä.
Minun määritelmän mukaan julkisuhteessa siis ruvetaan jo olla tekemisissä kumppaninsa lähipiirin ihmisten kanssa ja tutustuu heihin, kun piilosuhteessa korkeintaan kerrotaan osalle tutuistaan itse suhteen olemassaolosta.
Käytännössä tällä ei ole merkitystä jos on tyytyväinen omiin valintoihinsa. Ei omia suhteitaan tarvitse määritellä ellei halua. Minä vaan keksin nuo julki/piilosuhdesanat kuvastaakseni että on olemassa muita salaisia suhteita kuin perinteiset 'salasuhteet'. Allekirjoitan Chminidaen sanat:
Oma kokemukseni on että ihmisen on hyvä toimia oman omantuntonsa mukaisesti niin ettei koe valehtelevansa. Jokainen määrittelee itse sitten sen ja katselee peiliin niin että oma olemassaolo tuntuu mielekkäältä.
Minua siis ei varsinaisesti kiinnosta määritellä mitä kenenkin suhteet ovat, mutta minua kiinnostaa sanojen määrittelyt (kaikilla omat pervoutensa..). Esimerkiksi Chminidaen kysymys että miten parisuhde määritellään oli mielestäni kiehtova. Yllätyksekseni nimittäin jouduin toteamaan, että en löytänyt riippuvuussuhdetta parisuhteen ja rakkauden välillä. Parisuhde on enemmänkin järjestely, jota molemmat osapuolet syystä tai toisesta haluavat jatkaa. Se voi alkaa ilman/ennen rakkautta, ja se voi jatkua rakkauden kuoltua. Tottakai rakkaus yleensä on se syy miksi parisuhdetta halutaan jatkaa, mutta ei aina. En ollut tullut ajatelleeksi tuota aiemmin. Kiitos siitä oivalluksesta Chminidaelle, ja pahoitteluni teille jotka kirjoittivat että ärsyyntyivät tästä ketjunaloituksesta. Ihan vaan pohdintaa ja keskustelua hain. :)
-
Piilosuhteessa voi usein olla ripaus tällaista 'kuvitteellista parisuhdetta' - piilosuhteen toinen osapuoli ehkä tuntee olevansa parisuhteessa, vaikka toinen osapuoli yhä kokee olevansa seurusteluvaiheessa, ja vielä vain harkitsee asiaa.
Tai jopa niin, että vain käyttää toisen osapuolen uskollisuutta ja kiintymystä hyväkseen. Mielestäni kyse on silloin silti suhteesta, koska minun määritelmäni mukaan suhde on sellainen joka on jo kestänyt jonkin aikaa, ja jonka osapuolet haluavat ja näkevät vaivaa sen eteen että se jatkuisi.
Ajatella, että jollain olisi täysin mielikuvitteellinen suhde johonkin henkilöön- mutta sellaistakin" tapahtuu"-
Eikö tuossa ole lähinnä kyse hyväksikäytöstä ja jostain oudosta pelaamisesta-
Hei mutta tunnetaanko me muuten oikeastaan ollenkaan- eikhän me olla edes tutustuttu paitsi joskus vällyn alla vähän hikoiltu silleen kevyesti ja sitten taas omiin ympyröihin-
Miten sä niinkun tutustut ihmiseen etäisyyksien takaa, paitsi jos olet guru ja selvännäkijä-
Minun mielestäni jos tutustutaan ja pidetään samalla etäisyys-se ei ole vielä mikään varsinainen suhde
-
Noh, mitä "parisuhde"-termin määritykseen tulee, niin aika karusti se on minun mielestäni juuri "kiintymykseen ja seksuaalisuuteen perustuva kahdenvälinen suhde".*
Avioliitto taas on mielestäni, tai miksei avoliitto myös, sellainen miten hiz tuossa aiemmin määritteli "parisuhteen". Itse "parisuhde" on laajempi terminä, minusta.
Mutta kuten sanoin; ihmiset määrittelevät ja merkityksellistävät termejä eri tavalla.
Se sitten miksi jo aiemmin mainitsin ihmisen identiteetin, liittyy siihen että emme ole saaria. Ja aina jos jokin suhde on itsessään saari niin siihen liittyy ominaisuuksia jotka olisi hyvä tiedostaa.
Tärkein varmasti on se mitä kukakin yksilönä tarvitsee (niin suhteessa itseensä, toiseen ihmiseen kuin myös omaan sosiaaliseen kuvioonsa sekä lisäksi myös laajemmin yhteiskunnallisesti) voidakseen kokea olonsa ja elonsa mielekkääksi ja merkitykselliseksi.
Tunteet ovat aina myös hyvin paljon yhteiskuntanormituksiin liittyviä, eivät vain individualistisia. Tästä taas seuraa se että emme välttämättä tule ns. "salasuhteissa" tyydytetyksi tunnetarpeiltamme. Oma huomioni on että ihmiset usein juuri sen vuoksi kokevat salasuhteet raskaiksi; ei voi olla kokonaisena olemassa kaikkinensa.
Siitä taas seuraa taakkaa piilossa oleville suhteille. Varmaan juurikin jos on kyse siitä että toinen on julkisesti vapaa ja toinen ei, niin kuten edellä jo mainittiin; riski jättää piilossa oleva suhde jonkin sosiaalisesti todellisemman vastaan tullessa on suurempi. Eli näin ollen piilossa oleva suhde aina jossain määrin seisoo harvemmilla jaloilla ja huterammin kuin sellainen suhde joka on täysin julkinen olemassa olostaan. Ja toisaalta julkinen suhde nojaa, joskus huonoistakin syistä, niihin sosiaalisiin ja yhteisöllisiin tukiin ja odotuksiin sekä niihin liittyviin tunteisiin. Tämä on väistämätön seuraus ihmisen sosiaalisuudesta ja yhteisöllisyydestä. Toki eroamme toisistamme aika paljon juuri sosiaalisuuden ja yhteisöllisen kuulumisen tarpeemme suhteen. Tuskin kukaan siitä kuitenkaan täysin vapaa on, sen tiedostaminen varmasti vaihtelee erittäin paljon myös,
Eli hyvinkin ymmärrän tuon mitä Kammiovärinä tuossa yllä kirjoittaa:
Piilosuhteessa voi usein olla ripaus tällaista 'kuvitteellista parisuhdetta' - piilosuhteen toinen osapuoli ehkä tuntee olevansa parisuhteessa, vaikka toinen osapuoli yhä kokee olevansa seurusteluvaiheessa, ja vielä vain harkitsee asiaa.
Tai jopa niin, että vain käyttää toisen osapuolen uskollisuutta ja kiintymystä hyväkseen. Mielestäni kyse on silloin silti suhteesta, koska minun määritelmäni mukaan suhde on sellainen joka on jo kestänyt jonkin aikaa, ja jonka osapuolet haluavat ja näkevät vaivaa sen eteen että se jatkuisi.
Ajatella, että jollain olisi täysin mielikuvitteellinen suhde johonkin henkilöön- mutta sellaistakin" tapahtuu"-
Eikö tuossa ole lähinnä kyse hyväksikäytöstä ja jostain oudosta pelaamisesta-
Hei mutta tunnetaanko me muuten oikeastaan ollenkaan- eikhän me olla edes tutustuttu paitsi joskus vällyn alla vähän hikoiltu silleen kevyesti ja sitten taas omiin ympyröihin-
Miten sä niinkun tutustut ihmiseen etäisyyksien takaa, paitsi jos olet guru ja selvännäkijä-
Minun mielestäni jos tutustutaan ja pidetään samalla etäisyys-se ei ole vielä mikään varsinainen suhde
Ensinnäkin kaikissa suhteissa on vähintään se "ripaus kuvitteellista", koska emme voi tietää kaikkea toisesta, ja olemme aina oman tulkintamme varassa.
Ei siinä välttämättä ole kyse sen kummemmin hyväksikäytöstä, ihan vain erilaisesta tavasta arvottaa ja tulkita sekä merkityksellistää asioita. Toisaalta suhde joka ei ankkuroidu mahdollisimman täydesti ympäröivään todellisuuteen on aina myös epätodellisempi, eikö....Toisaalta taas suhde joka on täysin julkinen voi myös olla pelkkä kuvitteellinen kuori; itse parisuhteessa ei ole kovinkaan paljon todellista, esim juuri se hizin mainitsema rakkaus (tai ne minun parisuhteeseen olennaisesti olettamani sekä kiintymys että seksuaalisuus, tai vaikka vain seksuaalisuus) puuttuu.
(Sori, ei ole aikaa kirjoittaa pidemmin ja syvemmin nyt)
*https://fi.wikipedia.org/wiki/Parisuhde
Edit: kielellistä viilausta.
-
Ensinnäkin kaikissa suhteissa on vähintään se "ripaus kuvitteellista", koska emme voi tietää kaikkea toisesta, ja olemme aina oman tulkintamme varassa.
Ei siinä välttämättä ole kyse sen kummemmin hyväksikäytöstä, ihan vain erilaisesta tavasta arvottaa ja tulkita sekä merkityksellistää asioita.
Toisaalta suhde joka ei ankkuroidu mahdollisimman täydesti ympäröivään todellisuuteen on aina myös epätodellisempi, eikö....Toisaalta taas suhde joka on täysin julkinen voi myös olla pelkkä kuvitteellinen kuori; itse parisuhteessa ei ole kovinkaan paljon todellista, esim juuri se hizin mainitsema rakkaus (tai ne minun parisuhteeseen olennaisesti olettamani sekä kiintymys että seksuaalisuus, tai vaikka vain seksuaalisuus) puuttuu.
Joo, oon sammaa mieltä kutakuinkin. Ajattelin vaan tuota täyttä mielikuvitteellisuutta: Jos sulla on vaikka se panokaveri-eikä siihen sen kummemmin tutustu, niin se ihminen jää tuntemattomaksi sulle.
Netissä voi varmaan viljellä loputtomiin tätä mielikuvitusta taas.
Ja nää on kai niitä kuuluisia itsestäänselvyyksiä, mutta joskus kun ne kirjoittaa ylös tajuaa tämmönen- ei niin välkky- paremmin
Mutta että kukaan ei ole tilivelvollinen kenellekään suhteistaan-miksi olisi-jos ne ei riko ketään tai lakia.
Sitten kun alkaa avautua niistä, niin voi olla lähes varma, että joku niihin ottaa kantaa tavalla tai toisella.
Ai niin, täähän olikin keskustelufoorumi :D
-
Ensinnäkin kaikissa suhteissa on vähintään se "ripaus kuvitteellista", koska emme voi tietää kaikkea toisesta, ja olemme aina oman tulkintamme varassa.
Ei siinä välttämättä ole kyse sen kummemmin hyväksikäytöstä, ihan vain erilaisesta tavasta arvottaa ja tulkita sekä merkityksellistää asioita.
Toisaalta suhde joka ei ankkuroidu mahdollisimman täydesti ympäröivään todellisuuteen on aina myös epätodellisempi, eikö....Toisaalta taas suhde joka on täysin julkinen voi myös olla pelkkä kuvitteellinen kuori; itse parisuhteessa ei ole kovinkaan paljon todellista, esim juuri se hizin mainitsema rakkaus (tai ne minun parisuhteeseen olennaisesti olettamani sekä kiintymys että seksuaalisuus, tai vaikka vain seksuaalisuus) puuttuu.
Joo, oon sammaa mieltä kutakuinkin. Ajattelin vaan tuota täyttä mielikuvitteellisuutta: Jos sulla on vaikka se panokaveri-eikä siihen sen kummemmin tutustu, niin se ihminen jää tuntemattomaksi sulle.
Netissä voi varmaan viljellä loputtomiin tätä mielikuvitusta taas.
Ja nää on kai niitä kuuluisia itsestäänselvyyksiä, mutta joskus kun ne kirjoittaa ylös tajuaa tämmönen- ei niin välkky- paremmin
Mutta että kukaan ei ole tilivelvollinen kenellekään suhteistaan-miksi olisi-jos ne ei riko ketään tai lakia.
Sitten kun alkaa avautua niistä, niin voi olla lähes varma, että joku niihin ottaa kantaa tavalla tai toisella.
Ai niin, täähän olikin keskustelufoorumi :D
Niin, ei kai sentään pelkkä(?) panokaverikaan täysin tuntemattomaksi jää...? Vai? Kommunikointia kun, mielestäni siis, on se paneminenkin.
Se sitten että minkälaisella tutustumisasteella lähtee panohommiin voi tietty vaihdella: jotkut tykkää tuntea vähän enempi ja toisten mielestä paree ettei juur tunneta.
Netti tietenkin on mielikuvien temmellyskenttä. Totta. Mutta kai aikuinen ihminen osaa asettaa senkin omaan suhteellisuuteensa. Eli ymmärtää ettei tunne vielä ihmistä jos ei ole myös irl tavannut.
Toisaalta taas aikuinen ihminen tajuaa myös sen että mikä on todellista. Eli en jaksa uskoa mihinkään (vaikka fiktio on näitä täynnänsä) hurmaantumisiin kaikenmaailman satuolentoihin. Eikös sellainen idolien palvonta kuulu jonnekin nuoruuden kehitysvaiheisiin...Kyllä suhdetasolla rakentuminen on jotakin sellaista joka (tai ainakin mielestäni jonka) tulisi perustua todellisuuteen ei mielikuvitukseen eikä tulkintaan.
-
Niin, ei kai sentään pelkkä(?) panokaverikaan täysin tuntemattomaksi jää...? Vai? Kommunikointia kun, mielestäni siis, on se paneminenkin.
Se sitten että minkälaisella tutustumisasteella lähtee panohommiin voi tietty vaihdella: jotkut tykkää tuntea vähän enempi ja toisten mielestä paree ettei juur tunneta.
Netti tietenkin on mielikuvien temmellyskenttä. Totta. Mutta kai aikuinen ihminen osaa asettaa senkin omaan suhteellisuuteensa. Eli ymmärtää ettei tunne vielä ihmistä jos ei ole myös irl tavannut.
Toisaalta taas aikuinen ihminen tajuaa myös sen että mikä on todellista. Eli en jaksa uskoa mihinkään (vaikka fiktio on näitä täynnänsä) hurmaantumisiin kaikenmaailman satuolentoihin. Eikös sellainen idolien palvonta kuulu jonnekin nuoruuden kehitysvaiheisiin...Kyllä suhdetasolla rakentuminen on jotakin sellaista joka (tai ainakin mielestäni jonka) tulisi perustua todellisuuteen ei mielikuvitukseen eikä tulkintaan.
Joku ei ehkä usko,mutta mulla on ollut noita "panokavereita" joskus erinäinen määrä ja sen pohjilta tätä omaa juttua kelailen.
Ei se,että joku haluaa panna sun kanssa, tarkoita,että se olis susta ihmisenä kiinnostunut mitenkään. Puretaan paineet ja se voi olla se tasan kaks minuuttia.
Onneks mäkään en yrittänyt tutustua, tosin, huh,näin jälkeenpäin mietittynä. Viimesest kerrast onki jo yli viisi vuotta,vai oliks se 6 vuotta, ei enää oikein muista :))
-
Niin, ei kai sentään pelkkä(?) panokaverikaan täysin tuntemattomaksi jää...? Vai? Kommunikointia kun, mielestäni siis, on se paneminenkin.
Se sitten että minkälaisella tutustumisasteella lähtee panohommiin voi tietty vaihdella: jotkut tykkää tuntea vähän enempi ja toisten mielestä paree ettei juur tunneta.
Netti tietenkin on mielikuvien temmellyskenttä. Totta. Mutta kai aikuinen ihminen osaa asettaa senkin omaan suhteellisuuteensa. Eli ymmärtää ettei tunne vielä ihmistä jos ei ole myös irl tavannut.
Toisaalta taas aikuinen ihminen tajuaa myös sen että mikä on todellista. Eli en jaksa uskoa mihinkään (vaikka fiktio on näitä täynnänsä) hurmaantumisiin kaikenmaailman satuolentoihin. Eikös sellainen idolien palvonta kuulu jonnekin nuoruuden kehitysvaiheisiin...Kyllä suhdetasolla rakentuminen on jotakin sellaista joka (tai ainakin mielestäni jonka) tulisi perustua todellisuuteen ei mielikuvitukseen eikä tulkintaan.
Joku ei ehkä usko,mutta mulla on ollut noita "panokavereita" joskus erinäinen määrä ja sen pohjilta tätä omaa juttua kelailen.
Ei se,että joku haluaa panna sun kanssa, tarkoita,että se olis susta ihmisenä kiinnostunut mitenkään. Puretaan paineet ja se voi olla se tasan kaks minuuttia.
Onneks mäkään en yrittänyt tutustua, tosin, huh,näin jälkeenpäin mietittynä. Viimesest kerrast onki jo yli viisi vuotta,vai oliks se 6 vuotta, ei enää oikein muista :))
Noh, minä kelailen taas omilta pohjilta, tietenkin.
Eli koen hiukan asenteeellisena käyttää näitä termejä. Kun niistä juurikin heijastuu se kuinka ihmiset sekoittavat asioita. Mm:ssa sen että joillekin paneminen on merkityksellisempi asia yksilötasolla toista kohdatessa, toiselle voisi se silikoninen tekoelin ajaa saman asian. Tai siis just ei sitä samaa asiaa kun siihen panemiseen kerran liitetään erilaisia merkityksiä.
Noi olis hyvä tiedostaa ennen kun panee. Tosin erilainen arvottaminen ja merkityksellistäminen kyllä heijastuu suhteeseen anyways, heti tai viiveellä.
-
Omalla kohdalla suhteen "piilottelu" on ok siinä vaiheessa kun vasta tapaillaan ja katsellaan voisiko siitä tulla jotain enemmänkin. Jos edellytykset enempään on, niin voisi sen suhteen kanssa "tulla kaapista". Pidemmän päälle salailut ja kavereilta piilottelut yms on todella rassaavaa, joten en lähtisi suhteeseen joka pitää pitää salassa.
-
Meinasin olla osallistumatta tähän keskusteluun, kun aluksi tuntui, ettei tämä koske minua, vaikka onhan minulla kokemus hyvinkin kysymyksen ytimestä.
Lähtökohdat kokemukselleni piilosuhteen piilossa olosta olivat niin itsestäänselvät, että en edes ajatellut niitä. Vielä vähemmän ajattelin, että olisin aloittamassa seurustelusuhdetta. Kyse oli suhteesta, jota voisi helpoimmin kuvailla sanalla sessiosuhde, vaikka se antaakin liian suppean kuvan suhteesta. Mutta kuitenkin suhde, jossa ei eletty yhteistä arkea eikä ollut tarkoitus koskaan niin tehdäkään.
Koin kyseisen suhteen olevan olemassa erillisessä todellisuudessaan. Kuin maailma, johon astuin välillä ja jälleen siitä pois, suhteen todellisuutta ei ollut olemassa tässä maailmassa. Näiden välillä ei ollut muita kosketuspintoja kuin minä ja kumppanini. Jotain hyvin maagista ja samalla luonnollista.
Tuntui epärelevantilta kysymykseltä edes ajatella pidänkö suhdetta piilossa vai en: Eihän sitä ollut tässä todellisuudessa, se oli toinen rinnakkaistodellisuutensa. Miten tässä todellisuudessa olevan voisi edes saada ymmärtämään rinnakkaistodellisuuden olemassa olo? Miten voisin pitää piilossa sellaista mitä ei ole olemassa?
Silti, joskus toivoin, että olisin voinut tässä tavallisessa todellisuudessa keskustella avoimesti jonkun kanssa kokemuksistani siellä toisessa. Se toinen todellisuus kuitenkin vaikutti voimakkaasti siihen mitä minä olin tässä todellisuudessa ja joskus sen vaikutuksista olisi halunnut voida selittää tai keskutella niistä.
Edit: Meinasin jättää terminologiakikkailun sikseen, mutta sen verran täsmennän, ettei tässäkään kyseessä ollut suhde, jonka olemassa olosta ei olisi tiennyt kukaan, vaan ne joiden piti olla tietoisia suhteesta tiesivät kyllä. Mutta silti samalla minulla ei ollut em. suhteen ulkopuolella ketään jonka kanssa jakaa asiaa, eli siitä näkökulmasta minun puolestani käytännössä "täysi" piilosuhde.
-
Tässä ketjussa on hyvää keskustelua.
Minulla on rakkaussuhde kotona, joka näkyy kaikille.
Tämän lisäksi on yksi vakituinen leikkisuhde, jossa on välittämistä ja kiintymistä enemmän kuin vain sessioseuralla. Tämän lisäksi on muutamia hyvin satunnaisia leikkisuhteita joihin varmasti liittyy myös välittämistä.
Elän täysin avoimin kortein leikkikamujen suhteen. Kerron avoimesti leikkikamuilleni, että blondini tietää kaikki "seikkailuni" ja jos häntä kiinnostaa kuulla oliko nyrkkini sisässäsi, niin kerron. Kaikki on meidän suhteessa avointa puolin ja toisin. Nukun yöni levollisesti. Kolikon toinen puoli on se, että en harrasta leikkejä, jotka eivät olisi ok kaikille osapuolille, esim. tietämättömälle aviomiehelle kotona. Tämäkin pitää uneni levollisena.
En luonnollisesti halua näyttää ulospäin (lapsilleni ja joillekkin ystävällinen), että minulla on muitakin kevyitä kiintymissuhteita, enkä koe menettäväni tällä mitään. En halua hieroa mitään suhdetoimintaani kenenkään naamaan, mutta ainahan on mahdollista että joku näkee liikaa vaikka konsertissa tai ravintolassa, mutta ei minun maailmani siihen kaatuisi. Istuisin asianomaisen kanssa alas ja kertoisin kuvion. Jos se olisi hänellä liikaa, niin olisiko ongelma minun vai hänen?
Pervokamujen kanssa, joita meillä pääosin onkin, kaikki on helpompaa. Näissä piireissä voi näyttää tunteet, suhteet ja dynamiikat niin kuin parhaaksi näkee, ilman että vieressä hyperventiloidaan. Toki jos blogissa jostakusta kerron ja hän haluaa pysyä anonyymina, niin tietenkin hän pysyy.
t. Karwis
-
Sellainen näkökulma vielä tähän "salasuhdesössöön" että on hemmetin rasittavaa olla myös se uskottu. Se jolle naimisissa olevat ystävä/t purkavat tunteitaan ja jolta kyselevät mielipidettä. Aika usein tekisi mieli vain sanoa että "...ttu lopeta jos et kestä", mutta sitten tieto siitä että on ainoa joka tietää ei anna myöden ladata että nyt muuten riittää toi shitti, ite oot valintasi tehnyt. Ja sitten kyllä jää, ainakin minulla, välillä vastaamatta puhelimeen kun ei vain jaksa. Ja näin juuri toimivat ne molemmat tahoillaan naimisissa olevat joilla ei ole aiettakaan erota.
-
Tavallaan koen olevani "sinkku", mutta tavallaan en. Olen useammassa avoimessa ja erittäin tärkeässä ihmissuhteessa, mutta mikään näistä suhteista ei esimerkiksi ole sellainen, mistä voisin puhua julkisesti tai sukulaisille. Kaikki nämä suhteet ovat myös sellaisten ihmisten kanssa, joilla on myös muita suhteita. Olen se toinen nainen jokaiselle heistä. Käytännössä siis kukaan heistä ei tule olemaan osana arkeani. Mietinkin määrittelenkö "sinkkuuden" sen perusteella, että onko kyseessä myös arjen läsnäolo, vai onko suhde pääasiassa bdsm-pohjainen, mahdollisesti. Kaikki näistä suhteista kuitenkin täydentävät toisiaan ja kokisin elämäni olevan hyvin vajavaista, jos joku näistä suhteista loppuisi. Koen asioiden olevan harmoniassa juuri nyt.
Jokainen näistä suhteista on kuitenkin minulle niin todella tärkeä ja hyvin usein minua harmittaa, kun en voi puhua heistä vanilja/sukulais-piireissä. Haluaisin huutaa ääneen miten onnellinen olen ja miten erityisessä asemassa koen olevani. Tässä on kuitenkin myös se varjopuoli, että haluaisin kovasti myös sellaisen ihmissuhteen, mikä olisi myös arjessani läsnä. Haluaisin kovasti sellaisen suhteen, mikä voisi olla myös julkinen. Haluaisin toisen puoliskon, jonka voisin ottaa mukaani esimerkiksi ulkomaan reissulle ja julkaista kuvia meistä yhdessä. Haluaisin kovasti suhteen, missä voisimme harkita yhteen muuttoa. Mikään näistä toiveista ei tule ikinä toteutumaan missään tämän hetkisessä suhteessani ja se tekee minut välillä hyvin surulliseksi. Mietin usein mistä olen valmis luopumaan ja mikä suhteessa on lopulta tärkeintä. Toistaiseksi olen todennut, että välittäminen ja välitetyksi tuleminen aidosti ja sellaisena kuin minä olen on se juttu. En juuri nyt voisi kuvitella luopuvani kenestäkään heistä. Toisaalta nämä suhteet myös tekevät uusien ja mahdollisesti "hyväksytympien" suhteiden muodostumisen lähes mahdottomaksi, sillä minulla ei yksinkertaisesti ole enempää energiaa muille ihmissuhteille eikä myöskään kiinnostusta enää tutustua useampiin ihmisiin.
Salailen siis jatkuvasti minulle kaikkein rakkaimpia ihmisiä ja asioita ja se on erittäin raskasta. Joskus joudun jopa valehtelemaan, mitä inhoan yli kaiken ja mitä en todellakaan hyväksy muilta. Joskus vain on mahdotonta kiertäen selittää miksi olen niin kiireinen jatkuvasti ja miksi minun tulee kulkea ympäriinsä. Jokainen näistä suhteista kun sijaitsevat myös eri kaupungeissa. Tällä tarkoitan siis kysymyksiä jälleen sukulaisiltani ja vanilja-ystäviltäni. Suhteissani olevat ihmiset ovat luonnollisesti tietoisia toisistaan. Välillä ajattelen, että onnea ei ole ilman uhrauksia. Odotan sitä päivää, kun tämä ajatukseni osoittautuu vääräksi.
-
Jos tämä piilotettu, sivussa oleva suhde, vaan ei salasuhde on isompi nykyaikaan kuuluva juttu. Yksi mahdollisuus, miten voi elää. Ja yhä tavallisempaa. Trendi. Yksi trendi.
Aika paljon kaveripiirissä järkätään bileitä, mökkiretkiä ja muita kokoontumisia niin että niihin on luonnollisempaa saapua ilman kumppania, vaikka kumppanit onkin tiedossa. Ja että suhdetta eletään sellaisena kummallekin kerran pari viikossa tai viikonloppuisin sopivana laatuaikana. Päivittäinen kommunikointi sitten puhelimella tai kirjoitellen - nämähän ovat myös paljon helpompia, käteviä reaaliaikaisen yhteydenpidon teknisiä välineitä kuin 20 v sitten.
Tietysti asiaan kuuluu se, että voi elää yhä enemmän erillisistä paloista koostuvaa elämää. On niin paljon varallisuutta, että tuo normi yksinelämisestä on mahdollista toteuttaa ja leipähuolet ei pahemmin pakota asumaan yhteen.
Ihmiset ovat myös niin erikoistuneet omiin harrastuksiinsa ja muuhun, että se täysiaikainen parisuhde-elämä voi rasittaa. Puhumattakaan sellaisesta miten joutuu roolissa ikäänkuin edustamaan julkisissa tilanteissa toisen kumppanina olemista. Kuka sitä jaksaa.
-
Hassua kyllä, tämä on hyvinkin ajankohtainen aihe. Että keksikin joku nostaa etusivulle juuri nyt tällaisen vanhan keskustelun, kun juuri parhaillaan on jonkin sortin kriisi päällä tästä asiasta. :o
Hmm, otsikon kysymykseen vastaten, olen varmastikin juuri kuvatunlainen "seurusteleva sinkku". Minulla on suhde, jolla on iso merkitys elämässäni, joka ei ole vain kinkysessiosuhde, vaan paljon enemmän. Pitkään se kulki nimellä "tapailu", ja tapailuvaiheessa ei nyt muutenkaan ehkä ole tapana kailottaa asiaa kaikelle kansalle. Sitten kun tapailu alkoi saada enemmän ja enemmän parisuhdemaisia piirteitä, eikä jotenkin enää tuntunut, että voisin luontevasti sanoa olevani sinkku tai jos nyt lähdettäis tän tyypin kans eri teille, viittaisin häneen takuulla myöhemmin termillä "exä", menikin taas hankalaksi.
Olin joskus vuosia sitten varatun miehen toinen nainen. Se suhde oli tietenkin salasuhde, vaikkakin kipeän eron hetkellä kyllä itkin asiaa mm. äidilleni. Taisin kyllä väittää, että kyseessä oli vain kaveri, ja itkuni syy on välien poikkimeneminen tähän läheiseen ystävään. Kaveri - selitystä on sittemmin käytetty myös pitkäaikaisen ex - kumppanini lukuisista fwb - suhteista, kyllähän kyseiset tyypit oli mulla tiedossa ja ne oli mun kavereita, mut silti tuntui vähän valehtelulta väittää mm. yhteisille ystäville, että kumppanini ei ole mukana illanvietossa, koska hän on tapaamassa erästä toista kaveria. Salailulinjalla kuitenkin mentiin, vaikka lukemattomat ovat ne kerrat, kun teki mieli puuskahtaa, että ei kun siellä se on panemassa sen fuckbuddya. Pelättiin lähipiirin suhtautumista ja että ne ei hyväksyis, eikä ihan turhaa, koska eivät varmasti olisikaan hyväksyneet. Nyt sitten kun vanhasta tottumuksesta olen tässä nykyisessä suhteessani sanonut sukulaisille, että kaverin luokse olen menossa viikonlopuksi tms. herättää se minussa suorastaan inhoreaktion itseäni kohtaan. Miksi en voi muka avoimesti kertoa, että ei kun menen sellaisen ihmisen luokse, joka on mulle tosi tärkeä monella tavalla, myöskin romanttisessa mielessä, ei siis lainkaan vain pelkkä kaveri?
Tällä kertaa kyse ei ole siitä, että olisi mitään sosiaalista syytä, miksi asiaa pitäisi salata. En ole kenenkään sivusuhde, pelkkä fuckbuddy tai polyjärjestelyn osapuoli. Kyse ei myöskään ole siitä, että kyseinen ihminen olisi minulle sosiaalisen ympäristön mielestä epäsopiva kumppani tai että häpeäisin häntä jotenkin; päinvastoin en voisi olla ylpeämpi sellaisesta ihmisestä kuin hän on ja tiedän, että lähipiirini ottaisi hänet takuulla riemusta hyppien vastaan. Miksi sitten silti edelleen arastelen muille kertomista? Suhteen kinkypuolta en kuitenkaan ole kertomassa ikinä koskaan, paitsi muille kinkyille, niin se ei nyt ole se juttu, että en uskaltaisi jotenkin tulla kaapista, kun en aio tullakaan. Pelkäänkö, että jos kerron asiasta, jokin perustavanlaatuisesti muuttuu, suhteesta tulee vakampi, aidompi ja todellisempi ja että suhde ei ehkä kestä sitä? Ehkä pelkään, että entä jos just kun pääsen kertomasta, toinen osapuoli ilmoittaakin, että tää oli nyt tässä ja se olis sosiaalisesti musertavan noloa, kun olis itse just päässyt hehkuttamasta kuin hyvin menee. Kyse ei ole myöskään siitä, että toinen osapuoli haluaisi asiaa salailla, tämä ongelma tulee ihan puhtaasti mun puolelta. Toki olen aina ollut hyvin yksityisyyttä arvostava ja omat asiat omana tietonani pitävä ihminen, mutta kyllä mä silti haluaisin pystyä kertomaan mun läheisille, että mulla on elämässä tällainen huikee ihminen, jonka kanssa tehdään kaikkea kivaa ja se on mulle tosi tärkeä. Niin ison osan omasta elämästä salaaminen ei tunnu hyvältä, ei varsinkaan kaiken sen salailun jälkeen, jota olen joutunut tekemään aiemmissa suhteissani. Valehtelu on inhottavaa. Mutta joskus niin paljon helpompaa sosiaalisesti, kuin totuuden kertominen.
Mielenkiintoista keskustelua tässä ketjussa tän asian tiimoilta on käyty kyllä. Loppupeleissä se varmastikin on juuri niin, kuin moni aiemmin kirjoittanut sanoo, että salailu on vain raskasta ja kuluttavaa. Pakollista toki joissain suhdemalleissa, mutta eiköhän ne kyseiset suhdemallit oo omalta kohdalta nähty ja todettu mulle epäsopiviksi. Tavoitteena siis ehdottomasti julkisuhde.
-
Tällä hetkellä vähän toisin päin. En siis ole kertonut parisuhteeni päättymisestä juuri kenellekään.
Toisinkin on siis ollut eli niin että suhde on syntynyt ja jatkunut, mutta en ole halunnut naista esitellä/näyttää kenellekään tutulle tai sukulaiselle. Ehkä se vaan johtui kahden edeltäneen suhteen pettymyksistä. Mieluummin sitä nautti kahdenkeskisistä hetkistä. Jos se suhde olisi kestänyt vuoden tai molempien opintojen loppuun asti niin sitten se olisi myös tullut julki.
Suhteen salailu ei ole minun juttuni. Rinnakkaissuhteisiin tai polyamorisuuteen en usko pystyväni. Ihan vaan siksi kun yleensä parisuhteenkin edes jonkinlainen ylläpitäminen vie ajan, energian ja tyttöystävän tulotasosta riippuen myös kaiken liikenevä rahan. En ymmärrä kuinka jollain voi olla aikaa useammalle ihmiselle. No tietysti mun työaikani ovat mitä ovat ja olivat sitä jo opiskeluaikana.
Taas viime aikoina olen todennut että mieluummin olisin pitänyt seksittömän etäsuhteen niukkoine tapaamisineen kuin palannut etsimään seuraa.
Esimerkkinä viime viikolla yksi nainen oli jollain lailla kiinnostunut, mutta tajuttuaan että en ole 180 cm pitkä niin yhteydenpito loppui kuin seinään. Ilmeisesti kaupungeissa on helpompaa kun tarjontaa on enemmän ja jossain 50 + ikävuoden jälkeen naisista alkaa olla ylitarjontaa kun miehillä ei enää pysty pystyssä ja miehet kuolevat aikaisemmin.
Joillekin suhteita syntyy liukuhihnalta uusia ja siis silloinkin kun edellinen suhde on vielä ihan toimiva.
Sit vielä radiosta kuultuna asiaa: Eli suhteen toinen osapuoli on mielestään seurustelusuhteessa tai parisuhteessa ja toinen vain kevyesti tapailee ja pistää niin ikään kevyesti poikki kun joku toinen parempi osoittaa vähän kiinnostusta. Sellainenhan se suhteen evoluutio on että kumppania pyritään vaihtamaan parempaan.
Sit tietty kun on mielestään täydellisen kumppanin kanssa ei pitäisi olla syytä vilkuilla muualle.
-
Kun tuossa edellisessä jo hieman sivuttiin niitä ylijäämä-ikäisiä naisia, niin hämmennän hieman minäkin tätä keskustelua. Minusta koko jaottelu tuntuu aika keinotekoiselta....Ja ylipäätään miksi on pakko määritellä...Joillekkin luottoystävyys ja hyvä pervo-toiminta ovat täysin riittäviä speksejä, sukujuhlissa pärjää ihan hyvin yksin. Kun on tarpeeksi vanha ketään ei enää kiinnosta tätien tai setien parisuhdestatus :D
-
Itse en allekirjoita sitä että seksi tekisi kaverisuhteesta ”suhteen”, mutta toki näin naimisissa olevalle tällaisten ystävyyssuhteiden läheisyysaspekti on valtaosalta muista piilossa pidettävä juttu. Tosin keksin monia muitakin yatävyyssuhteisiin liittyviä asioita, joita ei ihan jokaiselle ihmiselle kerrota.
Voisin esitellä leikkikaverin ystäville ja sukulaisille, mutta intiimimpi puoli pysyisi salaisuutena suurimmalle osalle. Ja ehkä niillekin riippuen toisen osapuolen mielipiteestä.
-
Tuntui epärelevantilta kysymykseltä edes ajatella pidänkö suhdetta piilossa vai en: Eihän sitä ollut tässä todellisuudessa, se oli toinen rinnakkaistodellisuutensa. Miten tässä todellisuudessa olevan voisi edes saada ymmärtämään rinnakkaistodellisuuden olemassa olo? Miten voisin pitää piilossa sellaista mitä ei ole olemassa?
Silti, joskus toivoin, että olisin voinut tässä tavallisessa todellisuudessa keskustella avoimesti jonkun kanssa kokemuksistani siellä toisessa. Se toinen todellisuus kuitenkin vaikutti voimakkaasti siihen mitä minä olin tässä todellisuudessa ja joskus sen vaikutuksista olisi halunnut voida selittää tai keskutella niistä.
Oi, tämä! Olipas hyvin kuvattu. Se toinen todellisuus oli itselläni joskus hyvin kaukana "oikeasta" todellisuudesta.. tai siis tästä arkisesta olemassaolosta.
Kun muistelee noiden aikojen rinnakkais/kaksoiselämää, kyllä tämä nykyinen yhden todellisuuden monipuolinen malli tuntuu helpolta. :D Jos nyt tekisi mieleni ryhtyä sivusuhteisiin, fuckbuddy-konstallaatioon, vieraaseen sessioseuraan tms, haluaisin kyllä avoimesti kaiken kaikkien osallisina olevien tahojen tietoon. Jostain syystä ajatuskin elämän monimutkaistamisesta tuntuu kovin vieraalta, olen niin tyytyväinen nyt elämääni.
Keskustelu noista rinnakkaistodellisuuksista olisi mielenkiintoista! En ole ajatellut, että jollakulla muullakin olisi vastaavia kokemuksia.
-
En voi ymmärtää miksi kukaan lähtisi mihinkään muuhun kuin rehelliseen suhteeseen, varsinkaan johonkin pettämis paskaan mukaan. Seksi sessio suhteet sitten erikseen mutta sillonkin itse hyväksyn vain sinkut leikkimässä sinkkujen kanssa.
-
En voi ymmärtää miksi kukaan lähtisi mihinkään muuhun kuin rehelliseen suhteeseen, varsinkaan johonkin pettämis paskaan mukaan. Seksi sessio suhteet sitten erikseen mutta sillonkin itse hyväksyn vain sinkut leikkimässä sinkkujen kanssa.
Pitkälti samaa mieltä kanssasi, vaikka olenkin joskus joustanut rajoja (en toki omalta puoleltani). Hyvä jos aiot lopunelämääsi elää tuon ajatuksen kanssa.
-
En näe mitään syytä miksi suhde/tapailu täytyisi pitää salaisuutena kun en ole muutenkaan lähdössä toiseksi mieheksi.
Muutenkin se olisi rasittavaa jos täytyisi pitää kirjaa siitä mitä valheita on mennyt kertomaan kenellekin ja valehtelu on pidemmän päälle kaikille ihmissuhteille myrkkyä.