BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: Underworld - 29.09.2015, 13:34
-
Brat elementtiä ollut toisinaan sessioissa, alkuun oman seuralaisen toiveesta. Itselle kiinnostus kinkyilyyn liittyy paljonkin erilaisten mielentilojen kokemiseen ja kumppanin mielentilojen tarkkailuun ja ollut siinä mielessä antoisaa. Omalla kohdalla tietty haaste, etten osaa/pysty suuttumaan pelkästään leikisti. Itsehillintää on sikäli, yli rajan menevä pahoinpitely yms ei ole ollut ongelma, mutta itseni tarkoituksellinen ärsyttäminen onnistuu usein siinä määrin tehokkaasti, että palautuminen normaaliin mielentilaan saattaa ottaa useamman tunnin, jos ei seuraavaan päivään. Suht kokonaisvaltaisen vihan/ärtymyksen kokeminen omalla tavallaan rankkaa, vaikkakin ainakin jälkeenpäin ymmärtää, ettei ole todellista syytä olla ihan oikeasti raivoissaan, kun kyse leikistä kuitenkin.
Tällainen random-aloitus aiheesta...(jos löytyy joku suoraan tätä käsittelevä keskustelu niin voi laittaa linkkiä tai siirtää)
-
"Ikävä tosiasia" on se, etteivät brätit sovi kaikille. Brättäily on toisille luonnollista olemista, sitä ei niinkään voi pakottaa - ja on myös paljon mielentilasta kiinni. Sama pätee myös toisinpäin, jos D:ssä ei ole brat tameria tai sopivaa määrää daddyä, ei välttämättä brättäilevän subin kanssa vain jaksa. Eikä aina hekään, jotka muutoin saattaisivat jopa nauttia brättäilevän pikkuisensa paimentamisesta, jaksa. Itse olen muutamaan kertaan itseäni hillinnyt nähdessäni sen, ettei toinen välttämättä juuri ole sillä tuulella, mutta en suinkaan aina.
Pieni hyväntahtoinen ilkikurisuus tai joskus jopa hieman pirullinen ilkikurisuus kumpuaa sisimmästä, useinmiten se on melko kontrolloimatonta, mutta toimivan brat/brat tamer-daddy-mommy suhteen ollessa kyseessä ei kumpikaan osapuoli voi toimia pakotetusti. Kujeilua voi oppia sietämään ja ymmärtämään jos oikeasti haluaa, mutta se voi vaatia työtä. Parhaassa tapauksessa sitä oppii rakastamaan.
Bratteja on kaiken lisäksi eritasoisia, on meitä helpompia tapauksia, jotka enimmäkseen sanallisesti tai pienin teoin kujeilevat huomiota kaivatessaan tai sitten niitä, jotka puuteroivat isäntänsä silmänympärykset sinisellä luomivärillä, piilottavat välineitä joita eivät halua, mutta haluavat, käytettävän rangaistuksiinsa, glitterlakkavat isäntiensä kynsiä heidän nukkuessaan pahaa-aavistamattomia päiväuniaan, solmivat kengännauhoja yhteen ynnä muuta tuhmaa.
Brat sessiona särähtää korvaani, koen sen olevan osa koko olemusta, persoonaa... Mutta siinä on kyseessä juuri mielentilojen ja olotilojen lukeminen, milloin voi tehdä enemmän milloin vähemmän, mitä toinen todella kaipaa huomionhakuisella kiusottelullaan ja mikä on juuri oikeanlainen uhkaus tai rangaistus ja miten rangaistuksen toteuttaa? Ehkä kadun vielä tätä joku päivä, mutta usein brat toiminnallaan hakee tietynlaisia rangaistuksia. Brattia on osattava lukea ja suurin osa isoista pahoista hamsuista on ollut tietoisia mihin ovat ryhtymässä kun ovat alkaneet bratin kanssa leikkimään ;)
-
Niin sekin oma keskustelu onko sessiota vai luontaista...ehkä omalla kohdallamme vaan luonnostaan tietyissä tilanteissa johtaa siihen..joskus elementtiä hieman ja joskus vahvemmin
-
Pieni hyväntahtoinen ilkikurisuus tai joskus jopa hieman pirullinen ilkikurisuus kumpuaa sisimmästä
Brat sessiona särähtää korvaani, koen sen olevan osa koko olemusta, persoonaa... Mutta siinä on kyseessä juuri mielentilojen ja olotilojen lukeminen, milloin voi tehdä enemmän milloin vähemmän, mitä toinen todella kaipaa huomionhakuisella kiusottelullaan ja mikä on juuri oikeanlainen uhkaus tai rangaistus ja miten rangaistuksen toteuttaa? Ehkä kadun vielä tätä joku päivä, mutta usein brat toiminnallaan hakee tietynlaisia rangaistuksia. Brattia on osattava lukea ja suurin osa isoista pahoista hamsuista on ollut tietoisia mihin ovat ryhtymässä kun ovat alkaneet bratin kanssa leikkimään ;)
Nimen omaan, ja juurikin näin... elikkäs amen :love: Tokihan kaikki on kiinni kaikesta ja helpostikkin kaikki on kiinni kaikessa ;)
Brättäily sellaisenaan, mielestäni, tai siis omakohtaisestikkin vastaan ottavana, antaa tavallaan "helppokäyttö toiminnon" suoraan lautasella..jolloin se parhaimmillaan antaa niin ottajalle kuin antajallekkin varsin suurta nautintoa.. :love:
Ei ainakaan itselle koko aikaisesti maistuisi "pelkkä lahna" joka vaan kaikkeen suostuu ja kaiken kiltisti vastaan ottaa... pitää olla sitä "munaa" silloin tällöin hieman kyseen alaistaa, pahimmillaan jopa auktoriteettia, en koe sen mitenkään sitä vähentävän, päin vastoin, päivitystähän kaikki "laitteet" kaipaa.. ;D
Tosin siinäkin rajansa, jotka kuitenkin oppii tunnistamaan pikku brat helpostikkin...ilmeet , eleet, rangaistuksien suunta ja kovuus esim..
Sitä kun esim törmää sellaiseen muotoon jota ei osannut ollenkaan olettaa tai odottaa, jos esim rangaistuksen hakuisesti toistuvasti ylittää rajoja, ja saakin huomata että " ignore" onkin seuraus..
Ajatuksenkin tasollakin mietittynä liiallinen kyseen alaistaminen ja härnääminen ----> Kettingeissä, lukossa, pylvääseen kahlittuna, askelten häipyessä kaukaisuuteen, sekä samaisessa yhteydessä* erinäinen määrä painokelvotonta tekstiä*(ei kaikkea viitsi kertoa, vielä) >:D ja tilanteen jatkona kuiskaus korvaan: onko vielä kysyttävää? Tätähän ihan hinkuu päästä toteuttamaan >:D
Joten :Brat / lahna...?
mulle brat versio, kiitos.. pysyy mielenkiinto pidempään :love:
Tätä kirjoitusta ei sellaisenaan, eikä erikseen voida käyttää myöhemmässä jaksossa allekirjoittanutta vastaan ::)
-
Hyvää kommenttia, aloituksessa lähinnä juu toin tuon oman yhden pointin, kuinka toisinaan pienestäkin ärtyy vähän turhan tehokkaasti ja huumori muuttuu enemmän ivallisuuteen ja halveksuntaan yms, ei toki aina. Moni asia aina vaikuttaa ja siksi tämä niin kiintoisaa onkin. Ja niin, ehkä sen verta vahva annos pehmoa itsessäni, että kovempaa käsittelyä tulee vasta riittävän ärsytyksen jälkeen, mitä ei lahnailemalla tapahtuisi
-
Tosin siinäkin rajansa, jotka kuitenkin oppii tunnistamaan pikku brat helpostikkin...ilmeet , eleet, rangaistuksien suunta ja kovuus esim..
Tai ei ne rangaistukset tai niiden puute, vaan pikemminkin ehkä se toivottu, haluttu huomio tietyllä tapaa ::)
Joten :Brat / lahna...?
mulle brat versio, kiitos.. pysyy mielenkiinto pidempään :love:
Kyl kai kaikki oikeesti tykkää vaikkei myöntäskää, mut eri asia kuka pärjää ::) :P
-
Pärjää ainoastaan samalla älykkyystasolla olevat. Eri tasoilla tuossa voi tulla ongelmia jo pelkästään siksikin, ettei toinen tajua, mistä on kyse
-
Ylläolevaan: näin todellakin, ainakin verbaalisen nopeuden on jossain määrin kohdattava. Vähäsen tikkuista sanailua jos tykkää harrastaa niin aika lannistava kokemushan se on jos kaikki yritykset olla hauskasti hankala menee toiselta ohi, ja onnistuu vaan loukkaamaan tahtomattaan :-\ Ei sen tosiaan pidä ivallista olla, halveksivasta puhumattakaan. Sellaisesta tulee vaan ilkeitä tunnesolmuja.
-
Ylläolevaan: näin todellakin, ainakin verbaalisen nopeuden on jossain määrin kohdattava. Vähäsen tikkuista sanailua jos tykkää harrastaa niin aika lannistava kokemushan se on jos kaikki yritykset olla hauskasti hankala menee toiselta ohi, ja onnistuu vaan loukkaamaan tahtomattaan :-\ Ei sen tosiaan pidä ivallista olla, halveksivasta puhumattakaan. Sellaisesta tulee vaan ilkeitä tunnesolmuja.
Kyllä toisen tuollaisessa pitää myös osata samalla mitalla takaisin antaa, että pelkästään väärinkäsitykset ei ole se ongelma.
-
Ylläolevaan: näin todellakin, ainakin verbaalisen nopeuden on jossain määrin kohdattava. Vähäsen tikkuista sanailua jos tykkää harrastaa niin aika lannistava kokemushan se on jos kaikki yritykset olla hauskasti hankala menee toiselta ohi, ja onnistuu vaan loukkaamaan tahtomattaan :-\ Ei sen tosiaan pidä ivallista olla, halveksivasta puhumattakaan. Sellaisesta tulee vaan ilkeitä tunnesolmuja.
Kyllä toisen tuollaisessa pitää myös osata samalla mitalla takaisin antaa, että pelkästään väärinkäsitykset ei ole se ongelma.
Juu, kyllä se vastavuoroisuus on kaikkein tärkeintä. Mä myönnän olevani aika brat. Tykkään näyttää kieltä, purra, kiusata ja ärsyttää. Ja toisen täytyy osata antaa samalla mitalla takaisin, tai homma ei vaan toimi. Mulla tuo tulee niin selkärangasta, että vääränlaiseen ihmisen kanssa tuloksena on vaan niitä väärinkäsityksiä ja mielipahaa.
Ja Jeniä täytyy komppailla. :)
-
Ei vaan voi olla kommentoimatta vaikka paree olisi olla hiljaa :). Minussa ei paljoa brat-tameriä ole, tykkään tytöistäni kiltteinä ja nöyrinä. Kokemusta kuitenkin löytyy tuhmista ja uhmakkaistakin likoista. Tässä brat-kategoriassakin on niin monenlaista tapausta että ei pitäisi yleistää, toinen on vain tuhmuri joka pitää laittaa ruotuun kun taas toinen saattaa olla vain niin vaikea tapaus että ainoa mahdollisuus olisi laittaa pakettiin, paketti kaappiin ja lähteä itse oluelle. Eniten minua on opettanut juuri suhde vaikeaan tapaukseen, siitä opetuksesta on ollut huomattavasti apua myöhemmin.
Jos jollain on "brat" siellä testitulosten yläpäässä ei se kuitenkaan kerro kaikkea. Pikkuisen vikuroivaa typyä on kiva ojentaa ja laittaa kuriin, kyllä sen mielestäni silmistä ja ilmeestä näkee että missä raja menee. Näissä asioissa kun pitää toimia tuntosarvet ojossa ja silmät auki, lukea reaktioita ja olemusta samoin kuin kuunnella toisen puheita. Kun sieltä silmistä löytyy se ilkikurinen pilke on homma hauskaa, jos se puuttuu ja toinen tosissaan koittaa läpsiä, rimpuilla ja huutaa...niin, onko se hauskaa? Ei ainakaan minusta, toisaalta taas en olekaan Brat-tamer :)
-
Mielenkiintoista pohdintaa tässä ketjussa, laittanee allekirjoittaneen suorittamaan hieman itsetutkiskelua.
Pärjää ainoastaan samalla älykkyystasolla olevat. Eri tasoilla tuossa voi tulla ongelmia jo pelkästään siksikin, ettei toinen tajua, mistä on kyse
Tämä erityisesti tarttui mieleen ja laittoi miettimään omaa toimintaa, olemusta ja toimimista erilaisissa kanssakäymisissä. Näitä tapahtuu myös ihan arkisessa elämässä, itse on ilkikurinen ja kiusoitteleva ja jos toinen ei ymmärrä, tulee siinä herkästi väärinkäsityksiä ja yhteentörmäyksiä. Mikä sitten taas tuntuu itsestä epäreilulta itseä kohtaan, "miksi tuo ei ymmärrä minua, miksi se suuttuu tuollaisesta". Vaikka toisaalta ehkäpä se on epäreilua myös sitä toista kohtaan joka ei tajua sitä haastavampaa yksilöä, ehkä sellaiselle ihmiselle tuntuu liian ärsyttävältä tapaukselta? Jotenkin koen sellaiset ihmiset älyllisesti tyhminä jotka eivät tajua ilkikurisuutta tai muuten vaan monimutkaisempaa luonnetta.
Brat voi olla haastava otus ihan kaikissa ihmissuhteissa ja on mieletön tunne kun törmää sellaiseen joka sitä ymmärtää ja osaa käsitellä sellaista haastavaa yksilöä.
-
sitten niitä, jotka puuteroivat isäntänsä silmänympärykset sinisellä luomivärillä, piilottavat välineitä joita eivät halua, mutta haluavat, käytettävän rangaistuksiinsa, glitterlakkavat isäntiensä kynsiä heidän nukkuessaan pahaa-aavistamattomia päiväuniaan, solmivat kengännauhoja yhteen ynnä muuta tuhmaa.
Siis mitä? Ai jotkut tekee noinkin. :D Miten kenenkään silmiä pystyy edes meikata niin ettei uhri huomaa?
-
sitten niitä, jotka puuteroivat isäntänsä silmänympärykset sinisellä luomivärillä, piilottavat välineitä joita eivät halua, mutta haluavat, käytettävän rangaistuksiinsa, glitterlakkavat isäntiensä kynsiä heidän nukkuessaan pahaa-aavistamattomia päiväuniaan, solmivat kengännauhoja yhteen ynnä muuta tuhmaa.
Siis mitä? Ai jotkut tekee noinkin. :D Miten kenenkään silmiä pystyy edes meikata niin ettei uhri huomaa?
Joo, oon kuullu, ja mää voisin, jos haluisin O:-) tää mun yksilö nukkuu sen verta sikeesti >:D
Mut enhänmää ny oo niin tuhma sentään... Ainakaan vielä O:-)
-
Hienoa että tänne on syntynyt bratit ja kesyttäjät -ketju, sillä mulla on ketjuun vielä yksi uusi kelailu ja se on brättien ja kesyttäjien sukupuolijakauma! Useita kertoja olen pohtinut olisko niin, että dominoivat miehet jaksavat katsella brat-alalajin subeja kauemmin kuin dominoivat naiset? En ole tehnyt eikä vastaani ole tullut tilastoja aiheesta, mutta arkihavainnot ja yhteiskunnan rakenteet mielestäni antavat viitteitä, että olen oikeassa :) Saa toki väittää vastaan, jos jonkun mielestä naiset jaksavatkin brat-subeja paremmin kuin miehet.
Itseäni ihmetyttää, miksi reippaasti heti kättelyssä alistuva subi muka olisi jotenkin tahdoton ja tylsä ja brätinkesyttäjät kovempia mastereita tai dommeja. Alistuja-tyyppisellä subilla vasta tahtoa onkin, nimittäin minun tahtoni, eikä mun tahto sitä paitsi ole mitenkään erityisen tylsä. Itselleni tärkeä syy preferoida alistujia brät-poikasten sijaan on myös nuo edellä mainitsemani yhteiskunnan rakenteet. Vaniljaelämässä en koe saavani yhtä suurta arvostusta mielipiteilleni ja toteutumismahdollisuuksia pyrkimyksilleni kuin jos olisin mies - ero ei onneksi ole suuri, mutta on se silti havaittavissa myös täällä nyky-Suomessamme. Vapaa-ajalla en siis enää jaksa vääntää älyttömyyksistä. Monilla (muilla) dommeilla on myös lapsia, joista useimmat ovat edes silloin tällöin vähän brättejä ja se lapsille suotakoon. Kuka kuitenkaan enää haluaisi subikseen kauhukakaraa?
-
Samoilla linjoilla Riverin kanssa: tajuan kyllä oikein hyvin mikä brättäilyssä viehättää brätin näkökulmasta; tajuan myös sen, mikä siinä viehättää tamerin näkökulmasta ja ymmärrän oikein hyvin mistä on kyse jos omaksi subiksi eksyy joku jolla on hinkua tökkiä brät-kepillä sadistijäätä, mutta ite en vaan jaksa kikkailla aikuisten ihmisten kanssa.
-
Komppaan Riverladya ja Voronaa. Minulla on kasvatusvastuu parista jälkeläisestä, enkä todellakaan jaksaisi vääntää seksiä harrastaessani aikuisen ihmisen kanssa. Ymmärrän kyllä, että joskus alistuvimmallekin subille voi tulla tarve "testata" d:tä, se on ok. Mutta itsensä brateiksi luokittelevat jätän suosiolla niille, joilla intoa moiseen riittää, ja nautin omat subini/bottomini auliin alistuvina. :love:
Aloittajan tekstistä saa mielikuvan, että häntä todella oikeasti suututtaa kumppanin brattaily, ei-hyvällä-tavalla. Ehkä asiasta kannattaa jutella sen oman kumppanin kanssa, edes miesten ei ole pakko olla bratin kesyttäjiä.
-
Aloituksessani satuin olemaan hieman jälki-ärsyyntyneessä tilassa, mutta yleisesti menee oikein kivasti ja hyvällä huumorilla. Satunnaisesti vaan tulee tuo ilmiö, että pienestäkin ärsyyntyy enemmän oikeasti kuin leikisti, mutta sekin ihan kivaa ainakin jälkeenpäin :D
Mutta ihan hyvää ja kiintoisaa kommenttia tullut :)
-
setä on kyllä ainaki iha niinkö brat pit :love:
-
Mulla on voimakkaana tuo subitaipumus, mutta kyllä se bratkin sieltä löytyypi..En nyt osaa kuvitella mitään hirveyksiä tekeväni, pikkujäynää, härnäystä ja ilkikurista kiusoittelua, ei koskaan pahalla tarkoittaen..ja kyllä se sitten uppoaa oikeanlaiseen vastinkappaleeseen hyvin mukavasti. Ehkä se on se tietty leikkisyys ja huumorintaju joka kulkee aina mukana, minkäs sitä itselleen voi, jousimieskin vielä, niin näinhän se vaan menee. Ymmärrän kyllä ettei kaikki sitä ehkä kestä tai koe viekoittelevana, mutta eipä sitten taitaisi tosikkojen kanssa olla muutenkaan juuri yhteistä.
-
pikkujäynää, härnäystä ja ilkikurista kiusoittelua...
Ehkä se on se tietty leikkisyys ja huumorintaju joka kulkee aina mukana...
eipä sitten taitaisi tosikkojen kanssa olla muutenkaan juuri yhteistä...
Tosikko-sana ei kuulu omaan kielenkäyttööni muuten kuin esimerkkinä muiden käyttämästä kielestä johtuen ehkä siitä, että livenä jotenkin onnistun hauskuttamaan vakavahenkisimpiäkin tyyppejä... mutta eihän se että joku ei repeä riemuun juuri esim. "pikkujäynöistä, härnäyksestä ja ilkikurisesta kiusoittelusta" tarkoita, että se joku olisi "tosikko". Hänellä vaan on erilainen huumorintaju kuin sulla tai jos kinkyilystä puhutaan, ei ole brat-tamer.
Itse keksimäni teorian mukaan huumorit ovat kuin sormenjäljet eli identtistä huumorintajua ei olekaan. Joku tykkää kermakakuista ja pikkukallevitseistä, joku toinen puujalkavitseistä ja Monty Pythonista. Huumorintajuja ne kummatkin on eikä absoluuttisesti voi kukaan määrätä, kumpi huumorintaju on parempi.
-
Haasteista tykkäävänä brat sopii miun hyppysiin oikein hyvin, eikä minnuu helpolla saa hermostumaan. Toki jos on huono päivä ja väsynyt niin silloin voi olla pinna kireällä, mut silloin ei varmasti leikitäkään. Toisaalta kun sitä on itsekkin sellainen sarkastinen vänkääjä niin koen bratin kanssa naljailun pääasiassa huvittavaksi. Tarvitsen vastetta toimiakseni ja sellainen kaikessa kuuliainen, nöyrä lapanen ei vain ole miun juttu, koska en sellaisesta saa mitään irti. Vähän kuin perunasäkkiä hakkaisi. Muussia tulee, muttei siitä mitään iloa saa.
Siitä en tiedä jaksavatko miehet bratteja paremmin kuin naiset, mut itse en muunlaisille subeille oikein edes lämpene. ;D Johan sitä tylsistyisi aivan tyystin kun ei ois mitään haastetta. O:-)
-
Sarkastinen vänkääjä, voi kyllä. Se minä olen ;D
-
Henkilökohtaisesti brättäilen harvoin, se vaatii ennenkaikkea sen että vaistoan D:n olevan leikkisällä tuulella ja suorastaan yllyttävän pieneen illikurisuuteen.
Brat tameria minussa näköjään on senkin edestä, sillä enemmän tai vähemmän bratsejä kaikki pikkuiseni ovat olleet. Vaikkakin odotan alistuvaisuutta, niin kyllä sitä pientä uhmakkuutta ja ilkikurisuuttakin pitää olla, muuten katoaa mielenkiinto äkkiä.
-
Tarvitsen vastetta toimiakseni ja sellainen kaikessa kuuliainen, nöyrä lapanen ei vain ole miun juttu, koska en sellaisesta saa mitään irti.
Ymmärrän että tykkäät tietyllä tyylillä alistuvista subeista, mutta ei silti tarvitse sanoa toisenlaisia alistujia lapasiksi. Kun eihän he välttämättä ole nöyriä muuten kuin just alistuessaan. Kyllä mullekin pitää muina aikoina olla keskustelutaitoinen tyyppi, mykät (ja varsinkin brättimäisesti tai jollain muulla lailla oikuttelevat mykät) saa minulta tylsistyneet pakit. Yhteensopiva huumorintaju vasta tärkeä plussa onkin! Keskustelutaito ja huumori eivät sulje pois täyttä tottelevaisuutta session hetkellä. Ollaan me ihmiset aika monenlaisista palasista kasattu :)
Vähän kuin perunasäkkiä hakkaisi. Muussia tulee, muttei siitä mitään iloa saa.
:D
-
Ehkä tuli esitettyä asia turhan kärjistäen, mutta pointti tuli selväksi. ::) En kuitenkaan tarkoittanut asiaa esittää muunlaisia alistujia väheksyen, sillä onhan herttainen orjani Rabszolga kaikkea muuta kuin brat. Kuuliainen ja nöyrä sissy kaikinpuolin. Haasteet hänen kohdallaan ovat sitten ihan muissa jutuissa. ;)
-
Kakarat ja allekirjoittanut eivät miksaudu suotuisasti. Kakarointi tietenkin loppuu riittävästi lyömällä, mutta kanssakäymisen yrittämisestä innostuminen on kyllä loppunut hyvän aikaa varhemmin.
Olenkin sitä harvinaislaatuisempaa lajia, jonka uhrit palvelijat mieluiten rääkkäävät pehmoisiksi ja esimureiksi ennen kuin edes vaivaudun heräilemään. Pätevää palvelusväkeä on vain niin vaikea löytää tätä nykyä.. .
* )
-
Mä olen pari kertaa kauhukseni löytäny itsestäni kakaran. Ja oon huomannu, että jos vastapuoli antaa jotenkin heti liikaa siimaa, homma menee ihmeelliseksi valtataisteluksi josta mä en nauti pätkääkään. Tai jos vastapuoli ei kunnioita mua tai mä en kunnioita sitä. Mä oon jopa nyrkkiäni esitellyt yhdelle liian lepsulle. Toista kertaa ei sit tullutkaan.
Mut en mä halua taistella. Jos mä katson, ettei se dominoiva osapuoli ansaitse mun alistumista, se saa sit ettiä jonkun muun.
-
Hienoa että tänne on syntynyt bratit ja kesyttäjät -ketju, sillä mulla on ketjuun vielä yksi uusi kelailu ja se on brättien ja kesyttäjien sukupuolijakauma! Useita kertoja olen pohtinut olisko niin, että dominoivat miehet jaksavat katsella brat-alalajin subeja kauemmin kuin dominoivat naiset? En ole tehnyt eikä vastaani ole tullut tilastoja aiheesta, mutta arkihavainnot ja yhteiskunnan rakenteet mielestäni antavat viitteitä, että olen oikeassa :) Saa toki väittää vastaan, jos jonkun mielestä naiset jaksavatkin brat-subeja paremmin kuin miehet.
Itseäni ihmetyttää, miksi reippaasti heti kättelyssä alistuva subi muka olisi jotenkin tahdoton ja tylsä ja brätinkesyttäjät kovempia mastereita tai dommeja. Alistuja-tyyppisellä subilla vasta tahtoa onkin, nimittäin minun tahtoni, eikä mun tahto sitä paitsi ole mitenkään erityisen tylsä. Itselleni tärkeä syy preferoida alistujia brät-poikasten sijaan on myös nuo edellä mainitsemani yhteiskunnan rakenteet. Vaniljaelämässä en koe saavani yhtä suurta arvostusta mielipiteilleni ja toteutumismahdollisuuksia pyrkimyksilleni kuin jos olisin mies - ero ei onneksi ole suuri, mutta on se silti havaittavissa myös täällä nyky-Suomessamme. Vapaa-ajalla en siis enää jaksa vääntää älyttömyyksistä. Monilla (muilla) dommeilla on myös lapsia, joista useimmat ovat edes silloin tällöin vähän brättejä ja se lapsille suotakoon. Kuka kuitenkaan enää haluaisi subikseen kauhukakaraa?
No niinpä. Ja ymmärrän, että ei pidä tulla brättien ketjuun kertomaan, että moinen ei ole itselle ominaisinta olemista. Mutta jos nyt kummiskin minäkin tulen sen verran, että hiukan hämmentää, että monessa muussa viestissä tässä ketjussa annetaan ymmärtää, että jos ei satu olemaan juuri sellainen kuin ketjun aiheen mukaan olisi kiva, riiviö tai sellaisista tykkäävä, on joko dominoivana tosikko tai subina lahna? Ei kai sentään, kaipa oikeassa elämässä on olemassa hurjasti kaikenlaisia versioita eikä tarvitse valita kahden ääripään väliltä?
Ai niin ja kysymys: Jos sub huomaa, että D:nsä ei jaksa jatkuvaa ärsyttämistä/ suuttuu oikeasti / on tolaltaan pitkään, niin onko se jokin saavutettu etu, että subin ei tarvitse kehittää itseään ja tekemisiään siihen suuntaan, että molemmilla olisi mukavaa. Vai meneekö se tosiaan niin, että jos ei saa olla just niin kakara kuin haluaa, niin eikun D vaihtoon? Onko tää brat ominaisuus niin olennainen osa ihmistä, että sen pienikin tukahduttaminen on mahdotonta, ja jos sitä ei pääse toteuttamaan, yhteensopivuus ei voi millään riittää? Vai onko kyse kuitenkin leikistä, joka toisille sopii ja toisille ei, ja jota voi tehdä hallitusti tai vähän vähemmän tarvittaessa?
Vir, tosikko akvaristi
-
Kuka tuon "brat" termin on ylipäätään keksinyt, ja milloin?
Tuskin se markiisi Saden ajoista on ollut termistössä sentään.
-
^ En usko että Markiisi De Saden aikaan (1700-luvun lopulla ja 1800-luvun alussa) oli olemassakaan mitään BDSM termistöä. Perversiot olivat kiellettyjä, ja seksiseikkailujen takia Markiisi itsekin istui linnassa. Termistö alkoi muodostumaan vasta De Saden kirjojen myötä, mistä juontaa alkunsa sana "Sadismi".
Termillä "brat" tarkoitetaan pilalle hemmoteltua kakaraa. BDSM- yhteisö on sen kai ominut omaan sanastoonsa tarkoittamaan kiusaa tekevää ilkikurista subia. Alunperin itse ajattelin bratin liittyvän enemmänkin Age-playhin, brattihan on yksi lil girlin alalajeista (jos nyt termeillä hinkkausta jatketaan). Ja Age-play keskusteluissa tuota termiä enemmän näkeekin, ainakin Fetlifen puolella.
Mut joo, itse olen subina ja lil girlinä ollut enemmänkin juuri brat, eikä se ole hamstereissa sen kummempia antipatioita aiheuttanut. He ovat kaikki olleet huumorintajuisia leikkimielisiä miehiä, ja kai etsineetkin haastetta. Jos itse olen dominoivalla puolella, niin yhdyn joihinkin edellisiin kommentoijiin, en välttämättä jaksaisi kiukuttelevaa kakaraa katsella subina. Toki tietty huumori, leikkimielisyys ja ilkurisuus on ihan suotavaa. Onneksi maailma ei kuitenkaan ole niin mustavalkoinen, että pitäisi valita vain kahden vaihtoehdon välillä, onko joko saamaton tylsä lahna, vai tottelematon ärsyttävä kakara. Voi olla sopivasti kumpaakin.
Aloittajalle sanoisin, että jos joku juttu ärsyttää enemmän kun mitä siitä saa nautintoa, silloin se ei ehkä ole juuri sinua varten.
-
Brat on mielestäni hyvä esimerkki siitä, miten riippuvainen molemmista osapuolista D/s suhde on. Voi olla ilkikurinen luonteeltaan, mutta brat ainoastaan sellaisen kumppanin kanssa joka antaa aika pitkää siimaa, eikä rankaise kovin kovaa. Itse luulin olevani brat, kunnes tuli pari sellaista rangaistusta että minun ilkikurisuudet tämän D:n kanssa pysyvät jatkossa erittäin kunnioittavalla tasolla. Voin yhä kyseenalaistaa ja esittää eriäviä mielipiteitä enkä oikein itseäni lahnaksi miellä ;) mutta brat voin olla vain ehkä joidenkin muiden kumppanien kanssa, ja kuten joku aiempi vastaaja sanoi, en saa siitä yhtä paljon tyydytystä kuin D-suhteesta jossa itse omasta tahdostani kunniotuksesta D:täni kohtaan hillitsen brat-puoleni.
-
Kiva keskustelu. Nautin brättäilystä ja se toimii varsin mukavana esileikkinäkin :) Minulle se ei kuitenkaan tarkoita esim. kiukuttelua vaan toisen huomioimista ilkikurisilla ja hyväntahtoisilla kommenteilla usein toisen vaatetuksesta tai ulkonäköön liittyvistä seikoista. Myös toisen tekemisten kommentointi positiiviseen humoristiseen sävyyn on mielestäni toisen huomioimista. Itse harrastan mm. keimailua, keikistelyä, pientä typeräksi tekeytymistä, pientä tahallista viivyttelyä ja verbaalista nokkeluutta halutessani huomiota. Se on leikki ja vähän kuin yhteinen paritanssi. Sen avulla virittäydytään "sille aaltopituudelle". Varsin nopeasti pistettyäni tuon vaihteen päälle huomaan onko toinen sillä tuulella. Jos ei, vaihdan kommunikaatiotyyliini varsin nopeasti arkisemmaksi. Toimii siis myös kysymyksenä :)
-
Kiitti MissMary vastauksesta! :love:
Leikkimielisen testin mukaan minussa voisi olla hieman moista taipumusta mutta minun on vaikea ottaa tuota termiä kovin vakavasti tyyliin,
"Tänään minulla on brätti vaihe päällä..."
Eeeeeeeei.
Jos alistun, alistun omalla tavallani.
Eihän mikään hamsteri voi aikuisen persoonaa muuttaa, toivon mukaan.
Jos en alistu, niin en alistu ja sillä sipuli.
Olen täysin vihreä näissä asioissa, ilmeisesti näille termeille on tarvetta.
Niistä tulee vain niin helposti tylsiä leimoja.
-
Itse harrastan mm. keimailua, keikistelyä, pientä typeräksi tekeytymistä, pientä tahallista viivyttelyä ja verbaalista nokkeluutta halutessani huomiota. Se on leikki ja vähän kuin yhteinen paritanssi.
Kyllä ^^ Yksi rakkaimmista perusluonteen piirteistäni, joka puhkeaa kukkaan oikean partnerin kanssa. Tuottaa parhaimmillaan ääretöntä nautintoa kummallekin.
-
Oma leluni harrastaa kielen näyttelyä ja pientä omaa kikkailuaan satunnaisesti ja alkuun olin siitä jopa hieman häkeltynyt ja ärsyynnyinkin hieman ennen kun osasin asiaan suhtautua oikein.
Onhan se haastavampaa ja mukavaa kun välillä lelu koittaa ärsyttää/ohjailla. Ilman piiskan tai muun kivun uhkaa takaisin tottelevaiseksi ja alistuneeksi saaminen on kuitenkin erittäin palkitsevaa.Tietenkin toisiin tepsii paremmin raippa mutta itse tykkään henkisestä puolesta enemmän
-
Vielä omakohtaisena tilityksenä: oma perusluonne enemmän Mr. Nice guy, mutta toisaalta löytyy kokonaisvaltaisen v-mäinen ja kaikkea halveksuva puoleni, kai pienestä kiinni onko johdossa hyvällä huumorilla toimiva määsteri vai Mr vittupää :D rajojen testaaminen kuitenkin antoisaa :)
-
Itse miellän kakarana olon ja brättäilyn kahtena eri asiana. Kakara kiukuttelee, härnää, kiusaa ja tekee kepposia. (Ja kuka nyt sellasta jaksais katella?)
Miulle brättäily taas on vähän samaa kun flirttailu: se on kisailua, pelaamista, siinä on kyse samalla aaltopituudella olemisesta, ajoituksesta, nokkeluudesta ja huumorintajusta. Siinä näkee nopeasti onko toinen samalla tuulella ja sillä voi myös vaikuttaa toisen fiilikseen. Toki siihen voi liittyä tai liittyy kiusoittelu ja Domin testaaminenkin mutta se on aina leikkimielistä. Se on yksi kommunikaation muoto ja osa dynamiikkaa, se on kahdenkeskistä sanailua johon kukaan muu ei ehdi tai edes ymmärtäisi mukaan :D
Jos brat ei saa olla oma itsensä, jos Dom kieltää bratille ominaisen käytöksen niin siitä ihan varmasti tulee ilkeä kakara jonka ruotuun laittaminen voi olla hankalaa ellei mahdotonta, imo.
-
Tosi mielenkiintosta oli lukea tätä ketjua, joten siihen on myös lusikkansa työnnettävä. Käsitteet ja niistä keskusteleminen on melko loputon suo, kun kukaan niitä ei kuitenkaan käsitä ihan samalla tavalla kuin edellinen keskustelija. Aika monessa viestissä on käsitelty omana itsenään olemista. Itellä siihen kuuluu olennaisesti sanailu, sarkasmi ja kiusoitteleminen molemminpuolisesti. Jos noi onnistuu kutakuinkin luontevasti voidaan alkaa puhua samoilla aalloilla olemisesta. Kai voi sanoa, että kaksi kakaraa kohtaa toisensa... Jos ollaan samoilla aalloilla ei kai toinen ole ratkaisevasti sen kakarampi tai tylsempi kuin toinen.
Tuo oli aasini silta takaisin bratsubbailuun tai siis siihen, miten sen omalta kohdaltani näen. Eiköhän se kuitenki ole niin, että bratsub ja bratdom(me) tulevat kaikkein parhaiten keskenään toimeen, kun tietty trickstermäinen mielenlaatu on molemmille tuttu. Bratin kesyttäminen ja sellaisena aktiivisesti toimiminen, on sit taas rooleja, joita voi ottaa mukaan tai jättää ottamatta. Tietystihän sitä subina haluaa miellyttää mut kyllä siihen itellä näyttäs kuuluvan toisinaan silmäkulmaan ilmestyvä pilke, joka käskee yrittämään pakan sekottamista tai vähintään näsäviisastelemaan oman itsensä turmioksi. Mut siinähän se hienous piileekin, ei tuskin keneltäkään voi sietää jatkuvaa tai totaalisen väärinajoitettua näsäviisastelua.
-
Minä brättäilen aina välillä, mutta kyse on pienestä kiusaamisesta ja leikkimielisyydestä. Välillä toki on tarve vähän tarkistaa rajoja. Saan sitten yleensä palkinnoksi leikkimielisen funishmentin. Tarvetta ei ole ollut koskaan mennä niin pitkälle, että olisin itselleni varsinaisen rangistuksen aiheuttanut toiminnallani.
Pientä pilkettä silmäkulmassa on aina, mutta ei tulisi mieleenkään loukata toista tai tarkoituksellisesti pahoittaa kenenkään mieltä. Mikäli haluan kipua niin pyydän sitä suoraan.
Jännä miten baarissa tämä jaottelu on aina niin mustavalkoista. Joko olet brät tai lahna. Ei oikein sovi omaan maailmankuvaan. Eikö oikeasti voitaisi olla vaan ilman, että täytyy hakea kaikesta vastakohtia? :love:
-
brat on minussa vahvana ja osa luonnettani. Olen huomannut että kaikille se ei sovi, vaatii D'ltä luonnetta, huumorintajua ja viisautta käsitellä. Niihin käsiin...
-
Puolisoni antoi minulle brat-tittelin, koska väännän sessiot yleensä aina farssiksi. On niin hemmetin hankalaa jättää kaikki käytännön pilat, vitsit ja sanaleikit käyttämättä, jos niihin tarjoutuu loistava tilaisuus. Ei kai siihen olisi muuta hoitokeinoa kuin tukkia suu ja laittaa kädet ja jalat sellaiseen pakettiin, ettei mitään jekkua saa tehtyä.
-
Minusta yhdessäoloon ja viihtymiseen liittyy kyllä huumori ja sanailu, minä sekä sallin sitä että kaipaan sitä. Ei minulla ikinä ole täällä kuvattua todellista brattiä osunut kohdalle, siis sellaista jolta ei mínun piikittely ja kiusoittelu olisi haihtunut silloin kun sen on suotavaakin haihtua. Itse saatan subista sitä kiusoitellen kaivaa esille siinä vaiheessa kun piiska on heilunut sen verran että piikit pysyy piilossa.
Komppaan täällä heitä joiden mielestä brattailu on pelin avaus ja toisen mielialan tutkimista. Osoitus siitä missä mielentilassa subi itse on.
-
mäkin jotenkin käsitän tuollaisen kiusoittelun, härnäämisen ja tietynlaisen sanoilla leikittelyn juurikin flirttailuksi. kun kemiat ja huumorintaju kohtaa, se on hienovaraista peliä, vähän kuin tanssin askeleet.
kun ollaan samalla aaltopituudella ne sanat eivät niinkään merkitse vaan se jännite kahden ihmisen välillä kun molemmat ovat leikissä mukana. leikkisyys, ilkikurisuus (huom ei ilkeys) tai ehkä enemmän juuri kiusoittelu ja juuri ne toisen vastareaktiot minun käytökseeni ovat niitä joilla tämä tyttö saadaan kehräämään. mun rentoutumiseen vaikuttaa tosi paljon se, että mulla on sen toisen ihmisen kanssa hauskaa.
-
Meilläkin minun pikkuinen tykkää olla tuhma ja kiukkuilla, jekkuilla, haukkua ja kiusailla. Toimii monesti esileikkinä kun suututtaa minut ja sitten saakin kärsiä siitä. Brattäily toimii usein esileikkinä ja monesti sitä se brat sillä hakeekin, että ärsyttää minua, joka johtaa sitten rangaistuksiin sun muihin. Rangaistuksissakin on enemmän sitä tunnetta ja potkua kun oikeasti vähäsen suuttuu eikä tee sitä vain "leikkinä".
Toisen alistuminenkin on paljon nautinnollisempaa kun on joutunut oikeasti alistamaan bratin uhkailemalla ja toteuttamalla rangaistuksia, siinä tuntee kuitenkin sitä onnistumisen tunnetta kun on tehnyt jotain sen alistumisen eteen ja näyttää bratille sen paikan. Myös transitio siitä kikattavasta kiusaajasta armoa pyytävään alistujaan antaa lisäfiilistä siihen tilanteeseen.
Bratin kanssa eläminen on monipuolisempaa ja hauskempaa omasta mielestäni, eikä liian helppoa ja onhan se nyt humorististakin. Välillä on vaikea päättää haluaako nauraa vai suuttua, mutta periaatteen vuoksi kuitenkin hymy huulessa rankaistaan tuhmuudesta.
-
Omat verbaaliset kykyni ja varsinkaan nopeus näissä ei minulla riitä.
Tykkään kyllä seurata sivusta, kun joskus sattuu kohdalle sopiva tilanne.
Muutenkin tykkään kuunnella naisen ääntä ja nähdä hymyn sen ilkikurisen varsinkin.
Tosin se saa minut luultavasti hämmentymään, enkä tiedä mitä vastaisin tai tekisin, luultavasti hymyilen vaan typeränä takaisin. Tykkään joka tapauksessa ainakin tiettyyn rajaan saakka, niin en näe tarpeellisena rangaista käytöstä joka on mielestäni toivottavaa. Huomaa ettei minulla ole omia lapsia.
Sitten kun homma menee yli hyvän maun tai sietorajani niin, no sitten riippuu miten hyvin tunnemme ja missä olemme, että komennanko vai häivynkö paikalta, kun ei omaa subia ole.
-
En ole oikein varma, mitä mieltä olla näistä vastauksista. >:D
Olen testin mukaan 97% bratti, mikä kyllä näkyy jokapv elämässänikin. En ole vielä tavannut miestä, jolla sietokyky venyisi kuin purukumi vaikka se onkin brättäilyni ainoa päämäärä. Testata ja löytää yksilö, jonka lujuus, mielenhallinta ja kärsivällisyys venyy mukanani. Jos menettää hermonsa on näkemykseni mukaan automaattisesti hävinnyt. Mikään määrä piiskaa ei kouluta tai kiihota niin kuin kylmähermoinen tamer, joka seuraa lähes välinpitämättömän huvittuneena provosointiani kunnes kyllästyn Vastaamattomuuteen ja ottaa sitten tilanteen kivasti haltuun. Sitä minä kunnioitan. Minulle subina hetki merkitsee sitä, että minut on hyväksytty epätoivottuinekin piirteinenikin. Huumorintajua se varmasti vaatii. Käy vaikka lounaalla välissä nauraen. Kyllä se niskurointi siellä loppuu kun joutuu tunnin yksinään vuoteessa sidottuna huutElemaan. 😂😘😘
Kai se vain toivottava, että täällä maaimassa on jokaiselle joku. Brattailijöillekin. Mä kun väitän, että kesytetty bratti on oikein rakastettava sub kun sinne asti päästään. Mutta se tietenkin voi ärsyttää, että sitä samaa näytelmää joutuu toistelemaan aika ajoin -varsinkin jos on jo muuta henkistä painolastia mukana joka saa olon sellaiseksi et se onpurettava omaan käsittelijään. Ja mä ainakin joudun aina muistuttamaan itseäni säännöllisesti kuinka hyvin se tyyppi käsitteleekään oikkujani...
-
Mie olen jonkin verran brätti. Mutta se ei ole ilkeilyä, vaan juurikin huomion hakemista ja härnäämistä. Vaistoan kyllä nopeasti, jos toinen ei olekaan sillä tuulella ja silloin alan saman tien kiltiksi. Esim.piiskaus ja muut rangaistukset tuntuu paremmilta, jos saan ne brättäilystä eli oikeasta syystä. Ja jotenkin nimenomaan se brättäilystä saatu rangaistus tuntuu etukäteen kiihottavalta, vaikka esimerkiksi itse piiskaus sitten sattuukin ja aina saan todeta "olisinpa ollut kiltisti" ;D
-
Chixi tuossa kuvaili juuri minulle ideaalin subin. Oletettavasti ainakin, takana olevat suhteet ovat vaniljaisia mutta eräs nainen oli kyllä aika kakara.
Tuo age play -näkökulma on kiinnostava, bdsm-testin mukaan olen 98% brat tamer ja ikäroolileikit ovat ehkä ristiriitaisesti(?) turn off. Mikä muu sana kuvaisi yhtä hyvin tätä hankalaa käytöstä? Oikuttelija? Tottelematon? Itsekäs? Sanana ihan pidän kakarasta - tähän saattaa olla vaikutusta kakaraprinssiksikin kutsutulla vampyyri Lestatilla kehen teininä tietysti ihastuin - sillä siihen sisältyy hyvin kaikki hankalat mutta viehättävät piirteet käytöksessä.
Oikuttelu on söpöä ja jaksan katsella sitä hyvin pitkään. Mukaan en välitä mennä, mutta jos toinen haluaa minut mukaan peliinsä niin pitää yrittää kovempaa ja jossain kohtaa varmasti kärsivällisyys loppuisi, teoriassa ainakin. Tosin luulen että tätä kautta minusta saisi esiin myös huomattavasti ilkeämmän domin kuin spontaanisti olen ja sadistin piirteitä löytyy kiitettävästi. Mukavampi ojentaa toista tavalla tai toisella kun se on ansaittua.
-
"Oikuttelija" on musta kiva sana. Olen makustellut myös äkäpussia, mutta oikuttelija on parempikin, leikillisempi. "Uhmailija" voisi myös olla toimiva.
Itse en tykkää sanasta "brat". Sehän suomentuu suoraan "vintiö", "kakara", "nulikka" tai "viikari". En samaistu yhtään niihinkään. Toisaalta en ole pikkuinenkaan.
"Härnääminen" ja "kiusoittelu" on musta semmoisia positiivisia seksuaalisia leikittelykeinoja, joista tykkään. Mutta oon kyllä itse aika varovainen sen suhteen, ettei ne virnuilut lipsu kunnon vittuiluksi. Tiedostan nimittäin olevani verbaalisesti lahjakas ja kylmäpäinen, joten jos mä oikeesti isken suohonlaulamisvaihteen päälle, jälki on rumaa. Pystyn roustaamaan sut kanveesiin niin että sua oikeesti sattuu. Mutta pystyn myös olemaan tekemättä sen. Joten en tee. Fyysisesti vahvankin on mitoitettava voimankäyttönsä, ettei kenelläkään lähde henki.
Kettuilukin tosin voi olla toimiva rakkauden kieli - kun osapuolet tuntevat toisensa riittävän hyvin, tiedostavat toistensa rajat ja myös kunnioittavat niitä.
-
"Härnääminen" ja "kiusoittelu" on musta semmoisia positiivisia seksuaalisia leikittelykeinoja, joista tykkään.
Kiusoittelemisesta ja leikkimielisestä härnäämisestä pidän myös! Mutta mielletäänkö sitä varsinaisesti brättäilyksi?
Se on ihanaa, kun toinen "saa tarpeekseen" ja laittaa nippuun ^-^
-
Joo brat on vähän hankala termi. Tuntuu, että siihen yleensä yhdistetään lapsen kiukuttelu tai tottelemattomuus. Itselleni ei age play ole ainakaan vielä alkanut kutkuttamaan mieltä. Määrittelen itseni brätiksi lähinnä siksi, että hyväntahtoinen vittuilu on huumorini perusta ja hellyyteni kieli. Ja myös siksi, että haaveilen alistamisesta useammin. Eli vastustelu tulee myös sitä kautta. Vittuilu ja kiusoittelu on juurikin flirttiä mulle. Sessioissa saan myös jutun jujusta paremmin kiinni pyörittelemällä silmiä, jupisemalla ja kiroilemalla käskyille ja piiskaniskuille.
-
Kun on niin kiva aihepiiri, niin pikkase jaan mietteita. En millään osaa kytkeä brattailua ikäleikkeihin. Mutta sub/dom dynaamiikkaan kyllä. Olen senverran sääntöihin ja määräyksiin taipuvainen, että koen niistä livahtamisen, kiertotien löytämisen tai tahalla päinvastoin käyttäytymisen brattailuna. Sitäkin on erimallista. Leikitteleva, haastava ja positiivinen on sellainen, mitää jaksaa sietää tyyneenä ja odottaa, kunnes bratti väsyy. Ilkikurinen, pahatahtoinen ja riidanhakuinen taas herättää tarpeen käyttää valtaa ja lopettaa moinen käytös alkuunsa. Ja brattailuista pahin on överiksi brättailu, kun se menee jo nautinnon ja toisiaan kunnioittavan kanssakaynnin rajojen yli, kun se venytettään liian kauas, ej oaata lopettaa ajoissa tai mennään alueelle, mikä alkaa vahingoittamaan suhdedynamiikka. Sellainen lopettaa halukkuuteen jatkaa ja bratti löytää kylmänviileän kivimuurin kanssakäynnin tieltä.
Hyvä bratti pitää kiusottelulla ja härnäämisellä D-ihmisen mielenkiinnon yllään, ei anna taipuh laiskuuteen ja tylsään rutiinin. Eli se on subin keino panostaa siihen suhteen/leikkiin/sessioon.
-
Hmn. Mä näkisin, että tässä kulkee tavallaan kaksi keskustelujuonnetta lomittain; toinen on lingvistinen keskustelu termistä "brat" ja sen merkityksestä, toinen taas keskustelu "itse asiasta" eli submissiivisen dominoivaa kohtaan osoittamasta (konsensuaalisesta, toivottavasti) uhmailusta ja jopa temppuilemisesta tai jekuttelemisesta.
Kuten edellä totesin, "brat" ei tosiaan oo mulle henk. koht. kovin samaistuttava ilmaus eli olen mieluummin vaikka "oikuttelija", "uhmaaja" tai "venkoilija" - jos ja kun olen. Mun nimittely "brätiksi" voisi toimia lähinnä yrityksenä provosoida, härnätä. Ironisesti, jos haluat mun "brättäilevän", hauku mua "brätiksi". 😂 Jos haluat kiusoitella ja imarrella, sano omaksi suloiseksi äkäpussiksi, tuhmeliinisiksi, melkoiseksi tapaukseksi.
Toisaalta yleisessä keskustelussa on ensisijaista löytää yhteisesti ymmärrettävä ilmaus työkaluksi, joten kaipa mä voin taipua puhumaan tästä ilmiöstä ja toiminnasta "brättäilynä", mikäli se on kontekstissa ymmärrettävintä. Musta se on ehkä kuitenkin vähän kapea näkökulma.
Täällä on aiemmin keskustelu alistumisesta vs. alistamisesta, ja jopa "taistelijasubeista". Mites miellätte, ovatko "taistelijasubit" brättejä vai onko se eri asia?
Itse olen mieltynyt "primal play" -konseptiin ja koen olevani "primal prey" eli saalis suhteessa "primal hunteriin" eli saalistajaan. Saaliin rooliin kuuluu minusta luontevasti tilannekohtaisesti myös pieni vastaanhangoittelu, lähinnä fyysisesti. Verbaaliakrobatia ei ehkä ylipäätään ole ainakaan mun ajatuksissa primal-meiningin ytimessä, jos nyt ei ihan poissuljettuakaan, mutta kuitenkin fyysiinen leikki korostuu.
Onko primal hunteria uhmakkaasti - tai epätoivoisesti - pureva ja raapiva tai karkuun pyristelevä primal prey samalla brätti tai taistelijasubi? Vai onko se eri asia?
Uhmailtiinpa sitten millä nimellä tahansa, oleellisinta tässäkin vehkeilyssä BDSM-kontekstissa lopulta on se konsensuaalisuus, tällä kertaa domimoivan konsensuaalinen suhtautuminen siihen, että häntä saa härnätä ja vastaan panenen sopii - sekä se, mihin rajaan asti se on ok. Toisin tässä esille semmoisen näkökulman, että domillakin voi olla käytössä turvasana(t), jos esimerkiksi subin "brättäily" käy syystä tai toisesta ahdistavaksi, osuu vaikkapa johonkin omaan psykologiseen kipupisteeseen liian lujaa tai alkaa tuntua, että se provosoi itsellä sellaisen ärtymyksen, mikä ei ole enää kivaa ja leikillistä tai edes turvallista.
Ihan samoin tuossa primal playhin tai vaikka CNC-asetelmiin liittyvässä fyysisessä vastaanpanemisessa pitää mielestäni etukäteen keskustella ja testaillen kokeillakin semmoista sopivaa fyysisen vastaanpanemisen astetta, mikä tuntuu riittävän aidolta ja kiihottavalta, mutta ei kuitenkaan esim. käy vaaralliseksi.
Meinaan, että jos mä oikeasti haluaisin vaikkapa irtaantua kimppuuni käyvästä henkilöstä niin siihen on fyysisiä tekniikoita, jotka a.) usein ovat toimivia b.) voivat olla kimppuun käyvälle henkilölle vaarallisia. Mutta kun mun oma Saalistajani nappaa musta kiinni, niin mä haluan pyristellä seksikkäästi vastaan, purra, raapia ja vaikka huutaa, mutta en oikeasti päästä irti enkä varsinkaan motata D:tä kyynerpäällä kurkkuun, polvella palleaan tai haaroväliin. Pippurisuihkekaan ei oo käytössä. 😂😉
^Sama logiikka varmasti hyvä pitää verbaalisessa ja muussa härnäilyssä; kiusoitellaan sovitulla turvallisella alueella, mutta ei vittuilla tavoilla, jotka ei oo D:lle ok. Ihan niin kuin D:kään ei riko subinsa rajoja.
-
Omalla kohdalla tietty haaste, etten osaa/pysty suuttumaan pelkästään leikisti. Itsehillintää on sikäli, yli rajan menevä pahoinpitely yms ei ole ollut ongelma, mutta itseni tarkoituksellinen ärsyttäminen onnistuu usein siinä määrin tehokkaasti, että palautuminen normaaliin mielentilaan saattaa ottaa useamman tunnin, jos ei seuraavaan päivään. Suht kokonaisvaltaisen vihan/ärtymyksen kokeminen omalla tavallaan rankkaa, vaikkakin ainakin jälkeenpäin ymmärtää, ettei ole todellista syytä olla ihan oikeasti raivoissaan, kun kyse leikistä kuitenkin.
Musta on hienoo, että tunnistat ton ja myönnät sen avoimesti. Mietin, että voisko after caressa olla sellaisia elementtejä, jotka auttais sua palautuun noista fiililsustä? After care on olemassa yhtä paljon D:tä kuin s:ää varten, ja varsinkin jos sessioissa s:n aloitteesta tehdään juttuja jotkaon D:lle henkisesti rankkoja - vaikkakin sitten "hyvällä tavalla" rankkoja, on s musta D:lle hyvän jälkihoidon "velkaa", ihan siinä kuin D on velvollinen jälkihoitamaan s:n kuosiin vietyäön häntä rajoille. Ja jos molemmat on vieneet toisiaan ihanasti reunalle, jälkihoidossa hoiputaan ihanasti yhdessä reunalta takaisin kiinteämmälle maaperälle.
Mulle yks tärkeimpiä elementtejä jälkihoidossa emotionaalisesti syvälle uponneiden sessioiden jälkeen on, että D kertoo "oikeasti" pitävänsä musta ja haluavansa mulle hyvää.
Auttaisko sua jokin, mitä brättisi voisi sanoa tai tehdä session jälkeen rauhoitellakseen sua siitä raivosta takaisin tasaisempaan fiilikseen?
'Dom drop' on myös ihan todellinen ilmiö, ja siihen auttaa subin läsnäolo ja saavutettavuus, asioiden ja fiilisten käyminen yhdessä läpi. Ihan niiku toisinkin päin sub dropiin. 🙂
-
Joo tässä on hiljan tullut bdsm alueelta tehtyä tutkimustyötä ja tää koko primaali ja brat homma tuli ihan vasemmalta koskaan kuullukkaan. Aina vaan tienny että ois mahtavaa löytää nainen joka ois yhtä innostunut moisesta kun omissa fantasioissa tullut mietittyä. Onneksi noita kynsijöitä riittää vaniljoissakin ja ei vaadi paljoo jos on pahat kynnet. Eli jos löytyy joku oikeen innokas niin on kyllä narttu vietävä manikyyriin ekana!
Vasta kun tein ton BDSM testin niin tuli nämä vastaan ihan kinkkeinä ja piti kattoo että mitä ne edes on. Harmittavasti primaalissakin päädyin aluksi vain jollekkin lauma orgia sitelle ja aattelin joo ei oo mun juttu. Ei ois varmaan pitäny käyttää duckduckgota. Mutta pureminen, raapiminen ja hiusten repinen on kyllä ihan A+ ja vähän aggressiivisuutta vastaan niinsanotusti. Tulee dominanssi ansaittua.
Eihän ne tietty ole samaa asiaa välttämättä edes ollenkaan ja varmaan tulivat tässä esille kun molempiin kuuluu vastaan hangoittelua. Olisi mielenkiintoista tietää kuinka paljon ihmisillä menee nämä päällekkäin. Samaan tyyliin että kuinka paljon on masokismia seassa. Ihan mukavasti nostaa adrenaliinitasoja kun saa vähän kipua itsekkin sekaan.
Ymmärrän hyvin miksi pure dom/sub meiningistä innostuneet eivät vättämättä siitä pidä kun antautumisen täydellisyys voi rikkoutua. Itsellä voin sanoa että tappelu ja halun kommunikointi menee kyllä täys dom fantasioista ohi niin varmaan siksi primal ja brat miellyttää. Ja juuri tuo että mukava rankaistakkin kun vastaan hangoittelusta löytää hyvän "syyn".
Mitä brät taisteluun taas tulee niin turhaan mielestäni väännätte sanan englannin suomennoksen vastineesta. Ottakaa vaan sen mukaan miten se on BDSM piireissä määritelty eikä literaalisti. Kyllähän se voi vähän konfuusiota aiheuttaa noitten isä/tyttö leikkien kanssa kun literaali merkitys on tuolla teini-ikäisten käyttäytymisessä ja yleensä tyttöihin viitatessa. Ehkä nuo olivat vähän vanhempaa vääntöä kun en tiedä kuinka uusi termi muutenkin on.
-
Joo tässä on hiljan tullut bdsm alueelta tehtyä tutkimustyötä ja tää koko primaali ja brat homma tuli ihan vasemmalta koskaan kuullukkaan. Aina vaan tienny että ois mahtavaa löytää nainen joka ois yhtä innostunut moisesta kun omissa fantasioissa tullut mietittyä. Onneksi noita kynsijöitä riittää vaniljoissakin ja ei vaadi paljoo jos on pahat kynnet. Eli jos löytyy joku oikeen innokas niin on kyllä narttu vietävä manikyyriin ekana!
Vasta kun tein ton BDSM testin niin tuli nämä vastaan ihan kinkkeinä ja piti kattoo että mitä ne edes on. Harmittavasti primaalissakin päädyin aluksi vain jollekkin lauma orgia sitelle ja aattelin joo ei oo mun juttu. Ei ois varmaan pitäny käyttää duckduckgota. Mutta pureminen, raapiminen ja hiusten repinen on kyllä ihan A+ ja vähän aggressiivisuutta vastaan niinsanotusti. Tulee dominanssi ansaittua.
Eihän ne tietty ole samaa asiaa välttämättä edes ollenkaan ja varmaan tulivat tässä esille kun molempiin kuuluu vastaan hangoittelua. Olisi mielenkiintoista tietää kuinka paljon ihmisillä menee nämä päällekkäin. Samaan tyyliin että kuinka paljon on masokismia seassa. Ihan mukavasti nostaa adrenaliinitasoja kun saa vähän kipua itsekkin sekaan.
Ymmärrän hyvin miksi pure dom/sub meiningistä innostuneet eivät vättämättä siitä pidä kun antautumisen täydellisyys voi rikkoutua. Itsellä voin sanoa että tappelu ja halun kommunikointi menee kyllä täys dom fantasioista ohi niin varmaan siksi primal ja brat miellyttää. Ja juuri tuo että mukava rankaistakkin kun vastaan hangoittelusta löytää hyvän "syyn".
Mitä brät taisteluun taas tulee niin turhaan mielestäni väännätte sanan englannin suomennoksen vastineesta. Ottakaa vaan sen mukaan miten se on BDSM piireissä määritelty eikä literaalisti. Kyllähän se voi vähän konfuusiota aiheuttaa noitten isä/tyttö leikkien kanssa kun literaali merkitys on tuolla teini-ikäisten käyttäytymisessä ja yleensä tyttöihin viitatessa. Ehkä nuo olivat vähän vanhempaa vääntöä kun en tiedä kuinka uusi termi muutenkin on.
Hmn. Mä koen itse primal playn tooosi eriasiaksi kuin brättäilyn. 🤔 Siis ymmärrän, joo, että se taistelullisuus/vastaan paneminen aspektina on niissä samaa, mutta jotenkin nää vaan fiilispohjalta on mulle ihan eri juttuja. Itse oon ehdottomasti mukavuusalueellani saaliina, primal preynä, mutta brättinä taas en oikeestaan yhtään. 😂
Brättäilyn miellän ensisijaisesti verbaaliseksi vastaansanomiseksi ja "kiukutteluksi" tai "uhmaamiseksi", vaikka siinä toki varmasti voi olla fyysinenkin elementti. Primal play taas näyttäytyy mulle tosi fyysisenä niin, ettei siinä välttämättä puhuta ollenkaan.
Primal ei myöskään musta välttämättä aina tarkoita sitä, että "saalis" pistää vastaan tai että välttämättä (aina) edes kamppaillaan. Primal on musta enemmänkin sellainen sateenvarjotermi "animalistiselle" seksille ja seksuaalisuudelle, jossa voi tapahtua (konsensuaalisuuden rajoissa tietysti) oikeastaan ihan mitä vaan. Ei ole protokolaa tai valmista käsikirjoitusta vaan enemmänkin ideana on päästää omat vietit valloilleen ja tehdä ihan just sitä, mihin kiima vie. Se voi tarkoittaa myös saaliin täydellistä lamaantunutta alistumista saalistajalleen... tai se voi raapimisen ja puremisen sijaan tarkoittaa vaikka toisen nuolemista kuin eläin. Se voi tarkoittaa sitä, ettei ole selkeää domia ja subia, topia ja bottomia vaan johtoasemasta taistellaan - tai se vaihtuu taistelematta luonnostaan lennosta. Tai sitten ei, voi myös olla vakiintunut dynamiikka, ja mahd. "roolit", jonka puitteissa "leikitään". Tai ihan mitä vaan. 🙂 Itsestäni primalissa parasta on just semmoinen... avoimuus.
Sithän varsinkin tuolla Fetlifen puolella viime aikoina suosiota on myös kasvattanut tämmöinen identiteettikategoria kuin "warrior princess", siis taistelijatarprinsessa. 🙂 Ihan hirveesti en oo aiheeseen perehtyny, mutta yleensä näin identifioituvat kai tarkoittaa olevansa juuri semmoisia "taistelijasubeja", jotka ei alistu aivan tuosta noin vaan vaan pistävät hanttiin, ja alistettuinakin säilyttävät paitsi omanarvontuntonsa mahdollisesti myös tietyn "uhmakkuuden" vähän silleen, että dom-parka ei voi koskaan tietää, milloin soturiprinsessa taas kääntyy vastaiskuun. En tiiä, sanotasnkohan soturiprinsessoillekin "kiltti tyttö" vai sylkeekö ne siinä kohtaa sihisten naamalle ja kynsii silmät päästä? HC-brättäilyä? 😉
-
Niin ja siis, vielä vastauksena kysymykseesi mulla masokismi kytkeytyy hyvinkin vahvasti saaliina olemiseen, mutta tää on varmasti erittäin yksilöllistä. Ja toisaalta mulle primaliin liittyy kyllä saaliinakin himppu sadismia just sen kautta, että saalis voi purra ja raapia, joko "itsepuolustuksena" tai ihan vaan kiimoissaan.
-
Joo kyllä määkin näen ton brät homman enemmän väistelynä kun suorana vastustamisena... yritetään laskea iskuja väärin tai neuvotella helpotus tms korvaavia tehtäviä tai muuten niskuroida välttämättä ilman mitään fyysistä aspektia.
-
Ajatuksia tuosta aivan ensimmäisestä viestistä ketjussa.
Itselle brattiys on minuutta, siinä on olennaisia luonteenpiirteitä, jotka ovat läsnä niin sessiossa kuin sen ulkopuolelta. Sitä puolta ei kuka tahansa saa täysin esiin, sillä se on kyllä tullut hyvin selväksi, että vain tietynlainen D handlaa sitä kaikkea, joka saa siitä kiksejä, joka osaa pallotella sitä jännitettä mistä kumpikin saa energiaa.
Ageplayta ei omaan brat-puoleen liity tippaakaan. Itse rakastan haastaa (fyysisesti ja psyykkisesti) mm laittamalla vastaan, härnäämällä, passivoitumalla ja reagoimattomuudella. Täysin vastahankainen ja taipumaton asenne: anna tulla, siinäkö kaikki, tuollako pitäisi lähteä, mitä sä luulet että saat tolla irti
Ja niin..tuota ei todellakaan kaikki kestä. Jos menee heti lujaa tunteisiin, leikki loppuu lyhyeen ja mikä pointti? Jos aidosti ärsyyntyy kun ei ole yhteistyökykyinen, en luota siihen että voin antaa mennä.
Brattina olen alistettava subi, en alistuva. Eikä omaan makuun kieltämättä ole tamer joka haluaa helpon lopputuloksen, "kesyttää". Ei tulta voi kesyttää, ja oikea tyyppi ei sitä haluakaan - tukahduttamisen sijaan heitetään bensaa liekkeihin ja annetaan palaa
-
Joo kyllä määkin näen ton brät homman enemmän väistelynä kun suorana vastustamisena... yritetään laskea iskuja väärin tai neuvotella helpotus tms korvaavia tehtäviä tai muuten niskuroida välttämättä ilman mitään fyysistä aspektia.
Joo, ja primal prey: "rooliin" taas ei ainakaan mulla sinänsä liity niskuroimista tai neuvottelua tms., vaan miellän sen mahdollisen fyysisen vastaan panemisen tai kiemurtelun tai yrityksen paeta puolustautumisena. Eläydyn siihen, että "aaah, Peto hyökkää saaliin kimppuun, pakenen, taistelen... ja lopulta antaudun ihanasti kohtalooni". 🙂