BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: Haemis - 08.07.2015, 10:42
-
Hei jälleen kaikille!
Avasin aiemmin keskustelun, missä kyselin teiltä teidän kinky-sinän ja arki-sinän eroja. Nyt täällä tovin tarkasteltua meininkiä, heräsi toinen kysymys:
Miten internet-sinä ja arki-sinä eroaa toisistaan? Koetko että olet internetissä jotain muuta mitä oikeassa elämässä? Jos kyllä, miten se eroaa?
Olen tosin itse aika pitkältä ajalta internet-aktiivi, keskustelupalstojen moderaattori ja yleinen puuhamees, niin olen tätä eroa saanut ihmetellä. Miten räikeitä ristiriitoja keskustelupalsta-persoonan ja IRL persoonan välillä voikaan olla. Linja näyttää olevan että jos on äärimäistä meteliä pitävä dominantti netissä ,ei IRL ole sitten ollenkaan niin polleaa poikaa tai tyttöä. Ja sama toiseen suuntaan: Netti-keskustelussa hissukalta vaikuttava tapaus iskeekin livenä tiskiin niin väkevää todistusta että joutuu ihailemaan,samalla kun vähän pelottaa.
Itsessäni on varmasti eroja, vaikka pyrinkin antamaan samaa kuvaa mitä oikeassa elämässä, liputtamaan samojen asioiden puolesta mitä netissä. Eniten huomaan sen kun puhutaan asioista missä väärinkäsitykset, vahvat mielipiteet ja väärä tieto kohtaavat. Pyrin selittämään kantani niin ettei jää turhia epäselvyyksiä tai aukkoja logikkaan. Pyrin välttämään riitelyä ja konfliktia parhaani mukaan, koska se ei tuo mitään keskustelulle. Joskus kone ottaa sitten kierroksia ja ilkeys tulee näppäimistön kautta esiin.
Ehkä minä internetissä koitan olla niin rauhallinen, mitä oikeasti haluaisin olla super-kiivaassa väittelyssä.
Joten, miten teillä? Tuleeko internetissä teistä esiin se seitsemän tähden kusipää, joka arjessa tyytyy möykkäämään pinnnan alla, vai pyrittekö pitämään persoonat 1:1 linjassa?
Vai miettiikö tälläisiä kukaan muu edes? :D
-
Mun internettipersoona on paljon suorapuheisempi, kärjistävämpi ja liioittelevampi kuin live-minä. Sille juuri mikään ei ole pyhää tai liian yksityistä kerrottavaksi. Joskus teen sitä tahallani, joskus vahingossa. Vuosikausien pyöriminen näillä foorumeilla lienee vain kasvattanut tuon "pinkcatin", se ei ole ollut tietoinen projekti.
Olen havainnut viime aikoina myös, että se ei ole aina kauhean hyvä juttu, koska minua kuulema pidetään sen takia pelottavana ja vaikeasti lähestyttävänä ihmisenä eikä moni ymmärrä etten ole sellainen "oikeasti"
Minä en ole PinkCat, PinkCat on tavallaan roolihahmo :) Tai siis, tottakai PinkCat on minä, mutta se on niinkuin mun sivupersoona :D
Se tekee osittain niitä asioita mitä mun livepersoona haluaisi tehdä mutta ei uskalla. Tai jotain :)
-
Samoilla linjoilla kuin PC. Nettiminä on myös on paljon sanavalmiimpi ja nohevampi kuin hiukan introvertti ja paikoin jopa ujohko live-minä.
Sen sijaan riitaa haastan mielestäni yhtä vähän tai paljon netissä kuin muutenkin, mutta empatia, joka on mulla hyvin vahva livenä ei juurikaan netissä näy, veikkaan.
Paitsi tsätätessä sellaisten ihmisten kanssa jotka jo tunnen, mutta nettiminä taitaakin olla olemassa vain niille ihmisille joita en ole tavannut livenä.
-
Paitsi tsätätessä sellaisten ihmisten kanssa jotka jo tunnen, mutta nettiminä taitaakin olla olemassa vain niille ihmisille joita en ole tavannut livenä.
Toi oli hyvä lisäys, sitä itsekin tarkoitin puhuessani tästä nettihahmostani että se on olemassa vain niille ihmisille joita en tunne livenä.
-
Aikalailla samoja mietteitä kuin Pinkcatillä ja voronalla. Olen hiljaisempi tuolla ulkona, jään puheliaampien jalkoihin useimmiten eli koska kuuntelijatyyppi, hoh hoh :D
Tietty tuttujen ja läheisten kanssa puhuu enemmän, mutta onneksi puhuminen ei ole pakollista suorittamista eikä kai tää nettikään
-
Mut tuntevat osaisi varmaan paremmin tähän vastata. Väittäisin kuitenkin, että netissä olen paljon harkitsevampi ja "rauhallisempi" ja kiltimpi. Livenä harvoin jään miettimään mielipiteitäni tai sanojani, vaan ulos ryöpsähtää se mitä mieleen ensimmäisenä tulee. Sen vuoksi olen varmaan myös mulkumpi livenä, koska suorapuheisuus, mutta toivottavasti myös hauskempi kun en analysoi mitään.
Tähän kaikkeen varmasti vaikuttaa sekin, etten ole kovin hyvä ilmaisemaan itseäni kirjallisesti. Joudun miettiä ja harkita. Livenä kuulemma ilmehdin paljon ja silmistä jo näkee kun on pirut mielessä. Tuollaista en osaa tekstiin tuoda. Samoin nauran paljon ja helposti livenä, mutta en sitäkään kyllä tänne osaa tuoda.
-
Aikalailla samoja mietteitä kuin Pinkcatillä ja voronalla. Olen hiljaisempi tuolla ulkona, jään puheliaampien jalkoihin useimmiten eli koska kuuntelijatyyppi, hoh hoh :D
Tietty tuttujen ja läheisten kanssa puhuu enemmän, mutta onneksi puhuminen ei ole pakollista suorittamista eikä kai tää nettikään
Sama.
Netissä se tempperamentti tulee itselläni herkemmin esiin kuin livenä. ::)
Ja saattaapa netti minä myös joskus olla vittumaisempi kuin live minä.
-
Ero liene vähän samantyylinen, kuin kirjaa kirjoittavalla kirjailijalla, joka antaa välissä haastatteluita. Haastatteluista voi olla vaikea saada selkoa, miten kirja on kirjoitettu.
-
En usko, että omalla kohdalla on paljon eroa netti- ja liveminän välillä. Varmista joku fiksu jotain osaisi pointata alta aikayksikön, mutta itse ainakin koen molemmissa pakoissa olevani suurin piirtein samankaltainen. Paitsi, että livenä ei tule kyllä mainostettua bdsm-puolta itsessään millään tavalla...
-
Kirjoitettuna ajatukseni ovat paljon selkeämpiä kuin puhuttuna. Mietin kirjoittaessani tarkemin, miten haluan ilmaista ajatuksen, joten luonnollisestikin kirjoitettu teksti on selkeämmin ulostuotettu. Puhetta voi aina korjata heti samantien, mutta kirjoitetun ajatuksen haluaisi olla luettavana jotenkin edes valmiina ajatuksena.
Mielipiteeni ovat aivan juuri samanlaisia ihan missä vain olenkin. Kirjoitan ja puhun niin että voin seistä sanojeni takana aina, jokapaikassa ja kenen edessä tahansa. Puhuessa huomaan olevani paljon kärkevämpi ja suppeampi ajatuksiltani, koska en kerkeä miettimään ajatusta loppuun saakka tai juuri tismalleen oikeita ilmaisumuotoja. Tulee puhuttua enemmän kuin ajateltua.
Kirjoitettu minä on kumminkin enemmän se wannabe "hyvä ihminen" kuin sitten reaalielämässä arjen ongelmien keskellä elävä nainen oikeasti on. Kirjoitettu minä onkin varmaan jokin minun sisäinen omatunto, joka kirjoittaa ne ajatukset, joita haluaisi ihan aina oikeasti toteuttaa ja ajatella.
Tällä keskustelufoorumilla olen paljon punahuulisempi kuin oikeasti peilikuva kertoo.
-
No Dolly nyt kirjoittelee tänne mitä sylki suuhun tuo mut välillä arjessa pitää olla hieman skarpimp(p)i >:D
-
Mä olen huomattavasti rohkeampi netissä puhuessani kuin kasvokkain. Tosielämässä olen ihan nössykkä :D
-
Minun netti-minä on selkeästi harkitsevaisempi kuin minun arki-minä. Ainakin mitä tulee sanomisiin. Mietin ne paremmin ja useimiten jopa loppuun asti (paitsi ehkä chätissä). Pari kymppisenä olin vielä taipuvainen "net rageen", mutta näin pari kymmentä vuotta myöhemmin ei voi kun raapia päätä sille, miten "yksinkertainen" on sitä ollut nuorempana :D Näin lähes keski-ikäisenä sitä ei voi enää kuvitella provosoituvansa nettikeskustelusta ja jos näin pääseen jostain syystä käymään, niin enpä ainakaan pikana vastaa siihen...
-
Netissä tuon enemmän ja rohkeammin mielipiteitäni esiin - esimerkiksi jonkin verran poliittisia mielipiteitäni tuon aika rohkeasti esiin netissä, mutta livenä olen vähän varovaisempi. Toisaalta netissä myös harkitsen enemmän sanomisiani ja esimerkiksi jos on joku riitatilanne jonkun kanssa, sitä harkitsee ehkä enemmän sanojaan kuin livenä.
-
Pyrin olemaan netissä harkitumpi ja hillitympi, ilmaisemaan itseäni selkeämmin jopa. Minut tuntevat voinevat arvioida, vastaako ulosanti pyrkimyksiä versus livenä.
Netissä on se hyvä, että ei ole pakko aina ilmaista itseään. Tosielon pakkososiaaliset tilanteet ovat niitä, joissa sekä näytän sen ei-niin-mukavan puoleni ja introverttiytenikin selkeämmin. Voin istua yksin jossain nurkassa nypräämässä jotain omaa kässyä täpötäydessä tilassa, ottamatta edes katsekontaktia, jos sillä tuulella satun olemaan ;D
-
Olen verkkokeskustelussa äärimmäisen kiltti, koska kommunikoinnin hienommat nyanssit eivät yleensä välity kaikille ihmisille tekstin välityksellä ja vajaaälyiset ihmiset loukkaantuvat herkästi.
Livenä olen komeampi.
-
Se vähän riippuu missä päin nettiä ilmaisen itseäni :) Täällä mietin useimmiten mitä kirjoitan ja aika usein itseasiassa jätän kirjoittamatta. Jossain vauva-palstalla kettuilen estotta tyhmille super-äideille ja persunatseille, nimettömänä tietysti :) Muilla harrastusfoorumeilla oon aika kiltti.
Arki-minä puhuu mitä sylki suuhun tuo ja aiheuttaa joskus puheillaan kovinkin hankalia tilanteita. Yritän opetella ajattelemaan ensin. Oon yrittäny sitä jo vuosikausia! ;D
-
En koe olevani sen erillaisempi internetissä kuin arjessakaan, ainakaan minulla ei ole tarvetta esittää mitään tiettyä roolia kummassakaan 'esiintymisympäristössä'.
Usein suusanallinen arsenaalini on ihan yhtä hämäärää kuin ajatuksenjuoksuni kirjallisessa muodossakin, olen oma reipas itseni kuten aina.
-
Minulla ei ole eroa ollaanko netissä vai sitten livenä. Jos on henkilökohtaisempi uusi tuttavuus, niin sitten olen alkuun hiljainen hissukka. Muuten sekä netissä että livenä vähän turhankin kärkäs sanomaan mielipiteitäni. Toisaalta, ne sitten kyllä kohdistuu asioihin, ei niinkään henkilökohtaisuuksiin. Sellaisesta sanomisesta en tykkää itsellä enkä muilla. Pitäisi ehkä opetalla olemaan nettikeskusteluissa hieman hienovaraisempi, sillä kirjoitetusta tekstistä jää harmillisesti pois se tietynlainen pehmentävä tunne (empaattisuus, ilkikurisuus jne) ja tulee herkästi väärinymmärryksiä.
-
Netti- identiteettini on suorasukaisempi ja "äänekkäämpi". Livenä saatan olla hiljainen tai jopa ujohko seurasta riippuen, mutta myös äänekäs rääväsuu sille päälle sattuessani. Mielipiteeni pysyvät kyllä samana, tulivat ne sitten suusta tai näppikseltä. Netissä saatan olla myös pohdiskelevampi ja vakavampi, kun on aikaa saada sanat oikeaan järjestykseen tekstin muodossa. Pieni hyväntahtoinen piilopiruilu luonnistuu kyllä missä vain seurasta riippumatta :D
-
Olen verkkokeskustelussa äärimmäisen kiltti, koska kommunikoinnin hienommat nyanssit eivät yleensä välity kaikille ihmisille tekstin välityksellä ja vajaaälyiset ihmiset loukkaantuvat herkästi.
Livenä olen komeampi.
;D
Netissä oon ehkä enemmän kärkäs. Toisaalta myös vähemmän, kun on aikaa miettiä sanomisiaan ja ottaa henkee jos provosoituu. Aika samanlainen mä varmaan oon loppupeleis.
-
Minä en ole PinkCat, PinkCat on tavallaan roolihahmo :) Tai siis, tottakai PinkCat on minä, mutta se on niinkuin mun sivupersoona :D
Mulla aika sama. Tosin kevällä muutin hieman asennetta sen suhteen ja oon kai nykyään enemmän oma itseni täällä. Mutta sekin vaihtelee fiiliksen ja päivän mukaan.
Livenä oon aika mykkä uusille ihmisille.
-
Netissä olen ehkä vielä enemmän hillitty ja harkitsevampi kuin mitä normaalisti, kun pyrin ilmaisemaan itseäni selkeästi, joten kirjoituksia tulee mietittyä enemmän. Puhuessa en välttämättä mieti niin pitkään, miten ilmaista jokin asia enkä myöskään suodata kommentointiani yhtä paljon kuin kirjoittaessa.
Olen kuitenkin oma itseni netissä ihan yhtälailla kuin livenäkin. Aika usein jätän kirjoittamatta, jos koen, että vain toistaisin edellisiä kirjoittajia eri tavalla ilmaistuna eikä minulla ole oikeastaan lisättävää keskusteluun. Livenä olen suhteellisen ujo alkuun ja netissäkin kynnys keskusteluun osallistumiseen tuntuu välillä olevan aika korkea.
-
Kysymys ei ole relevantti koska minulla ei ole elämää netin ulkopuolella. >:D
-
En osaa sanoa, onko tämä vastaus minä vastaan joku muu minuus. Mutta olen kyllä aika rohkea netissä. Livenä olen vähän ujompi uusien ihmisten kans. Tutustuessani uusiin ihmisiin, muutun sitten rohkeammaksi. Sopivassa mielentilassa ja yllytyshulluna uskallan tehä sitten mitä vain. Tietenkään loukkaamatta muita kanssasisaria. Käyttäytymiseni aiheuttaa sekä ihastumista että ärsyyntymistä. Mun kohdalla ihmiset jakautuvat kahtia. Eli lopuksi taidan netissä olla oma itteni. Pieni notkahdus käy uusissa tilanteissa ja uusien ihmisten kans. Mut ajan kans palaan kyllä omalle paikalle live-paikoissakin.
-
Isrikan sanoin: tähän osais varmasti joku mut tunteva sanoa paremmin.
Kuitenkin ite kokisin olevani aika sitä mitä oon muutenkin, en oo erityisen kaapissa vaikken varsinaisesti toitotakaan mitään, pyrin huomioimaan etenkin kanssakeskustelijan sietokyvyn näissä asioissa (esim. eräs ystävä Jehovan todistaja ja hänelle vältän tiettyjen hänen uskostaan vahvasti poikkeavien asioiden "naamalle hieromista" vaikka hänkin tietää mm. avoimesta suhteestani ja siitä että olen pervo). Alkuun oikeassa elämässä oon ehkä ujompi. Introvertti kun olen, niin ehkä neteitse asioihin helpompi käydä, suoremmin, ilman erityistä vastapuoleen tutustumista (foorumikeskustelu). Kun muhun tutustuu niin koen et muhun pätee sanonta "What you see is what you get".
-
Olen netissä ja muutenkin sähköisen kommunikoinnin kautta huomattavasti rohkeampi puhumaan. Livenä puhun samaan tyyliin kuin sähköisesti, jos todella uskon toisen olevan samalla aaltopituudella kanssani. Jos toinen on eri aaltopituudella, niin olen kohteliaampi ja harkitsen sanojani usein harmittavan pitkään.
Suutuksissa ja alkoholin vaikutuksen alaisena taas puhun kuin sähköisen kommunikoinnin kautta. Välillä tämä on mennyt siihen, että eri aaltopituudella olevat katsovat minua kieroon, mutta yleisimmin ainakin yksi on samalla aaltopituudella ja nauraa kanssani.
Olen aika arka puhumaan livenä mistään omista asioista. Jotkut ystävät ovat sanoneet, että paljastelen liikaa henkilökohtaista elämääni, mutta eivät hekään kaikkea tiedä. Alkoholin vaikutuksen alaisena olen siis lörpötellyt suutani usein puhtaaksi. Olen kyllä kontrolloiva ja organisoivaa tyyppiä, kun kyse on töistä, mutta se vapaa-ajan puhuminen on sitten enemmän sellaista "kerro itsestäsi, minä kuuntelen" shaibaa.
Pidän omasta äänestäni, voisin jopa sanoa että rakastan sitä ja höpötän samanlaisten kanssa. Netissä piiloudun nickini taakse, joka on enemmänkin kauan sitten luotu persoonallisuus. Mutta se on vain minä ite eli livenä näyttelen kilttiä naapurin (sedän) tyttöä. Ei sitä nyt voi joka ihmisen kanssa huudella kaupungilla sanoja: tissit, penis, kikkeli, pimppirautaa ja panettaa. Joidenkin kanssa tämä on ihan normaalia meininkiä. ^^
-
No... Minulla on pyrkimys antaa itsestäni mahdollisimman todenmukainen vaikutelma. Onnistuuko se? Pitää kysyä muutamalta tyypiltä tuota.
Lähtökohtaisesti tuo merkitsee sitä, että pyrin olemaan sanomatta asioita, joita en kasvotustenkaan sanoisi. En väitä tekeväni asioita, joita en elävässä elämässä tekisi. En väitä olevani kunnossa, jos en ole.
Joskus minusta on sanottu, että olen kasvotusten rauhallisempi ja vetäytyvämpi. Saattaa pitää paikkaansa. Se on taas sitten muiden arvioitavissa.
Hyvin ympäripyöreä selvitys, mutta halusinpa yrittää vastata.
-
Itse en huomaa muutoksia itsestäni kun pyörin nettipalstoilla. Kerron harvemmin likaisia vitsejä ja pidän mielipiteeni neutraaleina. Jos sattuu vastaan joku aivan käsittämättömän ärsyttävä persoona, provosoin häntä hieman ja kyseenalaistan hänen käytöstään.
-
Uskoisin, että vuosien saatossa nämä kaksi roolia ovat lähestyneet toisiaan. Ja muutenkin pidin alunperin nettiä ihan hikisten nörttien juttuna, enkä halunnut siihen liikaa uppoutua. Netissä sitten uskalsti tuoda anonyyminä niitä omia ajatuksiaan esiin, mitä ei kehdannut livenä missään huudella. Mutta vuosien varrella kun ehti tapaamaan nettituttuja muuallakin kuin ruudulla, sitä jotenkin oppi olemaan oma itsensä netissäkin.
Tietoisesti ja vahingossa olen sit yrittänyt opetella ujoudesta pois, siinä on varmasti ollut hyötyä siitä että on edes netissä saanut avata ajatuksiaan tuntemattomille. Mut yhtälailla sekä netissä että livenä ajatukset menee usein jossain ihan omissa sfääreissä, mitä ei ihan kaikki aina ymmärrä. Mutta yritän nykyään livenäkin kertoa mulle tärkeistä asioista esim suhteen alussa enkä salaile "mitään". Muutaman ihmisen ehkä säikyttänyt sillä pois, mutta parempi heti eikä 10v päästä sit katkerana.
Nettiminä on ehkä avoimempi tuntemattomille ja nettitutuille, arkiminä sit kertoo jotain asioita aika paljon varovaisemmin kavereille. Ja netissä voin haastaa riitaa, välillä tahallaankin. Livenä en ole toisaalta ikinä edes joutunut tappeluun, vaikka joskus ulkopuoliset ovatkin ihmetelleet sitä kun kuulemma "vittuilen kaikille".
-
Omasta mielestäni olen täysin samanlainen sekä netissä, että oikeassa elämässä. Otin tähän toisen mielipiteen ja sen mukaan olen enemmän itseironinen netissä. Tiedä häntä...
-
Arkinen taitaa olla mun tavaramerkkini. Niin netissä kuin livenä.
-
Kehyksien sisään maalia lätkiessäni, saataa sitä maalia ja väriä välillä lipsua vähän viivojen ylikin.
Paljon riippuu päivästä ja Stone lippikseni asennosta, että mitä se peilistä tuijottava ihmisraunio on milloinkin mieltä tässä ja rinnakkaistodellisuudessa.
Mun normielämä voi välillä olla ehkä sen verran liian ankeeta, että sitä ei kannata lukijalle aina ilmaista.
Kaikkia välillä ahdistaa ja vituttaa. Ei sitä joka käänteessä ja tuutissa pidä kokoajan huutaa.
Täällä mun ulosanti varmasti poikkeaa siitä, mitä suolla vaikkapa naamalan puolella ulos. Ehkä pitää aktivoitua täällä kirjoittamaan enemmän että saa vertailupohjaa.
Pip on edelleen mulkku niin täällä kuin Facessa. Jos en itse suunnittele muuttavani ruotsiin niin ainakin laivalipun ostamista Pipille. Pitää tulevana viikonloppuna koittaa sulautua väkijoukkoon, että tuon kanssa ei tarvitsisi kommunikoida muuta kuin kohteliaan "Hei rakas :love:" Kysymykseen, että "Miten täällä nukutaan? vastaan taas lakonisesti ja monotonisesti että "Lusikassa"
-
:love:
-
Mä taidan olla aika samanlainen sekä täällä että arjessa. Tylsää? :D
-
Koen et nettiminä on osa minua. Ihan tosi osa. Jollain tapaa ehkä tosin osa. Netissä ei tarvitse peittää mitään, ei leikkiä soveliaan sosiaalista. Mikä, ainakaan minulle, ei tarkoita varsinaista törppöilyä tai tahallista epäkohteliaisuutta. Vaan ihan sitä että voi kirjoittaa ajatuksen juuri niin kuin se on.
Kasvokkainen sosiaalisuus on paljon epämääräisempää. Liikaa kaikkea: ääntä, kuvaa ja aistimuksia, jotka sekoittuvat toisiinsa ja metelöivät. Ajatus jää alimmaksi, hukkuu.
Mutta nettiminässä on sitten myös kovuus. Se empatia uupuu. Olen paljon pehmeämpi livessä kuin netissä. Se sitten mikä oikeasti on todellisempaa on mielenkiintoista. Tai se miksi se on niin kuin se on.