Miten vanhemmuus muuttaa D/s-parisuhdetta

[Sir Ks bitch]

Olen aina ollut alistuva masokisti. Nykyisen mieheni kanssa suhde alkoi ja perustui yhteiseen seksiharrastukseen joka muuttui nopeasti D/s-suhteeksi. Suurimmaksi osaksi minun aloitteestani.
Sitten saimme lapsen. Mieheni kiinnostus seksiin tyrehtyi kokonaan (minullakin toki meni hetki toipumiseen) 3 vuoden aikana sessioita on ollut ehkä 5. Pikapanoja toki useammin joista minä en saa juuri mitään. Tilanne on nyt muuttumaan päin ja toivonkin että se pikkuhiljaa palautuu entiselleen. Nämä vuodet tosin koettelivat kovasti.
Varsinainen aiheeni on kuitenkin vanhemmuus ja sen vaikutus tämäntyyppiseen seksielämään. Mitä alistuva nainen joka on tottunut Herransa huomioon ja huolenpitoon reagoi henkisesti siihen ettei ole enää se "tärkein" hänen elämässään. Se raastava taistelu hyvän vanhemmuuden ja tyydyttävän parisuhteen välillä. Osaako kukaan muu kertoa tästä mitään?
Minä tunnen itseni hylätyksi ja loukatuksi. Elän entisen Herrani kanssa. Näin voi jo sanoa. Hänestä löytyy edelleen se pimeämpi puoli, mutta se rajoittuu hiusten repimiseen ja satunnaiseen sitoomiseen. Silti rakastan häntä kovasti.
Nyt tulee pahin tunnustus. Olen välillä jopa kateellinen lapseni saamasta huomiosta isältään. Ja toki se on nopea, irrationaalinen, katkeruuden värittämä reaktio, eikä muuta minun suhtautumista rakastamaani lapseen.
Olenko ainoa jolla on tällaisia tuntemuksia? Jos mieheni olisi alun perin ollut kokeneempi D, hän osaisi nyt näyttää minulle paikkani. Ja minä odottaisin hiljaa ja kiltisti. Mutta en saa mitään. En yhtään mitään.
Tunnen itseni siksi vanhemmaksi lapseksi joka on saanut pikku-sisaruksen. Ja häpeän.
Siitä huolimatta haluan jakaa tämän tuntemuksen.

[-katy-]

Jäävi mitään parisuhdeneuvoja antamaan,mutta ajatellut asiaa,että mitä jos olisi ollut toinenkin vanhempi ja mitä jos tulevaisuudessa tapahtuisi pari "pientä" ihmettä.

Jotkut ovat sitä mieltä ettei lapsen syntymä muuta mitään ja aikuiset voi jatkaa elämäänsä niinkuin ennekin-itse en käsitä,että miten se on mahdollista esim. pienen vauvan kanssa..

Mihin on tottunut ja mistä valmis luopumaan,kykeneekö kompromisseihin,onko lapsen hyvä olo samalla omaa hyvää oloa,milloin mennään liikaa lapsen ehdoilla-mitä pienempi lapsi,sitä enemmän kaikki pyörii syöttämisen ja perushoidon ympärillä-

Ei mun mielestä lapsi saisi olla pois aikuisten välisestä suhteesta-mutta muuttuuhan se-entä jos kaikki olis yhteistä onnea silti eikä keltään pois-
vaikea kuvitella mustasukkaisuutta isän ja lapsen suhteesta,mutta jos äiti tai isä jää kokonaan varjoon,ymmärrän hyvin että tilanne tuntuu kummalliselta-

Olishan se hienoa,jos juttelemalla voisi tilanteita purkaa,mutta tuntuu että liian usein ei pystytä syystä jos toisesta-

lisäys: lapsella saisi tosiaan olla vaikka se "koko kylä" kaitsemassa,niin paljon vaativat pieneltä ihmiseltä-en tiedä jaksaisiko enää lähteä urakkaan vaikka se suuren suuri rikkaus onkin,huh huh 

[tahrainen]

Minä en haluaisi mitään kinkympää, kun kävely- ja/tai puhetaitoinen lapsi on samassa asunnossa. En usko, että perusparittelun näkeminen (vaikka sitten eksoottisemmassa asennossa) olisi lapselle mitenkään traumaattinen kokemus. Sen sijaan jos nahka-asuinen isi piiskaa sidottua äitiä ja lapsi sen jostain ovenraosta näkee, sen selittäminen myöhemmin lapsentasoisesti on muutaman asteen vaikeampaa.

Tästä (ja sinkkuudesta) johtuu, että kinkyt elementit ovat minun elämästäni aikalailla jääneet muksun syntymän jälkeen pois. Parisuhde hajosi, kun mukula oli vielä vauva, ja sen jälkeen harvoilla seksikerroilla pieni ihminen on yleensä nukkunut vain yhden ohuen oven takana. Kinkyys vaatisi turvatumpaa rauhaa, jotta siihen tilanteeseen uskaltaisi kunnolla asettua ja keskittyä.

Odottelen aikaa parempaa, kyllä se vielä joskus tulee kun minunkin makuukammiossani taas on joku piiskan kanssa minua odottava partneri 

[-katy-]

Minä en haluaisi mitään kinkympää, kun kävely- ja/tai puhetaitoinen lapsi on samassa asunnossa. En usko, että perusparittelun näkeminen (vaikka sitten eksoottisemmassa asennossa) olisi lapselle mitenkään traumaattinen kokemus. Sen sijaan jos nahka-asuinen isi piiskaa sidottua äitiä ja lapsi sen jostain ovenraosta näkee, sen selittäminen myöhemmin lapsentasoisesti on muutaman asteen vaikeampaa.

Tästä (ja sinkkuudesta) johtuu, että kinkyt elementit ovat minun elämästäni aikalailla jääneet muksun syntymän jälkeen pois.

Luultavasti seksi, oli kinkyä tai vanilijaa, on vielä Suomessakin hyvin arka aihe.
 Sitävastoin ollaan kai totuttu kautta aikain väkivaltaan ja sen paremmin sulatamme. Voisiko sanoa, että liian monet lapset ovat tottuneet siihen,kokemaan ja näkemään, että perheessä on väkivaltaa?
http://yle.fi/uutiset/poliisi_joutuu_puuttumaan_perhevakivaltaan_yha_useammin_vantaalla/6793832

En löytänyt poliisikoulun sivuja, joissa mainitaan kuulemma, että pelkästään perheväkivaltahälytykset olisivat Suomessa olleet v. 2012  yli 20 000.
 Olikohan tuossa isän ja äidin sessioita mukana, ns. vääränä hälyytyksenä, lapset tai naapurit soittaneet, että mitä ihmettä tapahtuu..

Mitä itse tässä haen ja miettinyt hyvin kauan, että onko vanhempien seksi kamalampaa kuin vanhempien välinen väkivalta- molemmat yritetään jossain määrin piilottaa lapsilta tai sitten lapsia ei ajatella ollenkaan.

En usko ite, että hyvässä kinkyssä suhteessa on pakko aiheuttaa lapsille traumoja vartavasten. Kinkykin rakkaus kai keksii keinot, ei ole ihan tolloimpaa ehkä ? 

[Herrasmies79]

Vanhemmat tarvitsevat yhteistä aikaa parisuhteelleen. Jos mahdollista niin välillä lapsi hoitoon ja vanhemmat hoitamaan parisuhdetta... Toiset menee teatteriin ja toiset tekee jotain vielä kivempaa.

Itse olen huomannut, että välillä pitää oikein järjestämällä järjestää aikaa kun muksut meinaa viedä päivien lisäksi yöunetkin.