Baarin kannatusmaksut
Minä en muista tiettyä hetkeä, mutta muistan jo ekaluokalla uppoutuneeni haaveisiin, joissa olin mekaanisten käsien vangitsema ja avuton, ja huvittaneeni itseäni pitkillä automatkoilla pitämällä käsiä selän takana ja kuvitelmissani rukoillemalla armoa näkymättömältä vangitsijalta. Ja jo sitä ennen muistan äitini hieman kiinnittäneen huomiota, kun Barbie-leikkini olivat pikkaisen nyrjähtäneitä (kyllä, alastonta Barbie-parkaa kidutettiin )
Ehkä eniten kuitenkin muistan sen miten pienenä jo leikin mielikuvitusleikkejä illalla nukkumaanmentyäni. Pään sisällä vaan ympäristö uusiksi ja ihmisiä kiduttamaan ja raiskaamaan minua ja siinä oli hupia pitkiksi ajoiksi ^^ Ulkoa päin katottuna olis kai ollu suht hullun näköstä puuhaa kun lapsi rimpuilee yksin sängyssään =] Tää oli vielä mulla tosi yleinen rutiini jota odotin innolla illalla kun alko tuleen nukkumaanmenoaika.
Mutta missä tilanteessa ja minkä ikäisenä itse kullekin on lamppu syttynyt pään päälle?
Ymmärrys leimahti lapsena Aku Ankkoja lukiessa. Sitomiskuvat herättivät vinhoja tunteita.
Muistan kun pienenä katsoin Zorro-televisiosarjaa, juurikin sitä vanhaa kommellus-Zorroa joka on tuotettu 1990-1993, esitettiin muistaakseni MTV:llä. Kyseisessä tv-sarjassa Zorron rakastettua esitti Patrice Martinez, ja tämä varsin hehkeä nainen oli hyvin hyvin usein köytettynä ja suukapulassa "pahisten" toimesta. Tietenkään en aivan pienenä ehkä tiennyt miksi moinen tilanne pisti silmään, mutta varsin varhain kuitenkin koin ne tilanteet varsin kiihottavina ja pause-nappia tuli ehkä painettua useammankin kerran näissä kohtauksissa, jotta pääsi tarkemmin silmäilemään kaunista naista avuttomassa tilassa Tämä on varmasti varhaisin "kinky"-kokemukseni.
Lainaus käyttäjältä: LumItai - 03.06.2011, 11:52Ehkä eniten kuitenkin muistan sen miten pienenä jo leikin mielikuvitusleikkejä illalla nukkumaanmentyäni. Pään sisällä vaan ympäristö uusiksi ja ihmisiä kiduttamaan ja raiskaamaan minua ja siinä oli hupia pitkiksi ajoiksi ^^ Ulkoa päin katottuna olis kai ollu suht hullun näköstä puuhaa kun lapsi rimpuilee yksin sängyssään =] Tää oli vielä mulla tosi yleinen rutiini jota odotin innolla illalla kun alko tuleen nukkumaanmenoaika.Mulla oli vähän samansuuntaiset kuviot. Sen lisäksi että nukkumaanmeno oli aina kivaa, joskus tuli uppouduttua mielikuvitusmaailmaan keskellä päivääkin, ja ärsyynnyin, jos joku häiritsi kesken "ei minkään" tekemisen. Muistelen äitimuorin olleen jopa huolissaan siitä, että mä saatoin makoilla tuntikausia sängyssä kattoa tuijotellen tekemättä mitään järkevää.