Baarin kannatusmaksut
Ehkä pikkusisko halusi (?) tällä aloituksella moninaistaa sadistisuuden ja dominoivuuden sosiaalisia representaatioita, ei niinkään kyseenalaistaa jo olemassa olevia. Minusta ihan aiheellinen ja asiallinen aloitus siis.Ja mikä olisi sen parempi keino kuin esim juuri (valo)kuvat ja kertomukset uudenlaisten represointien juurruttajana tähän yhteisöön.
Esim itse ymmärsin (olin ymmärtävinäni, vaikken häntä irl tunne) mitä IKRM aiemmin yritti sanoa, eikä sillä ollut juurikaan 24/7 tai sessiosubiuden kanssa tekemistä, vaan sen, että kyllä D avautuu subilleen, ja vastaa kysymyksiin, jos vaan on sellaisessa suhteessa jossa kokee haluavansa jakaa tuntemuksiaan toisen kanssa.
Siksi, että tässä yhtälössä D:n tunteet eivät ole se olennainen asia. Villakoiran ydin on muualla. IKRM sanoi sen tylysti: 'ajattelet väärin'. Minä yritin perustella. Mutta joko sen näkee tai sitten ei. Tai sitten minä olen ymmärtänyt kaiken väärin. Mutta näin minä katson asiaa.
Itse käytän tätä puhetapaa tavallisesti vain alle kouluikäisten lasten kanssa, ja niillä on kyllä kompetenssia käsittää käyttäytyneensä silloin huonosti.
Ottamatta sen enempää kantaa tämän ketjun OT-rönsyilyyn, vastauksena alkuperäiseen kolumniin sanoisin karkeasti syyksi sen mitä tässä jo sanottiinkin, jokainen suhde on erilainen.Itselleni yksikään suhde ei anna samoja asioita kuin toinen ja tunnen jokaisen ihmisen kanssa eri asioita. Oikeastaan ainoa yhteinen nimittäjä on toisen ihmisen voimakkaat tunteet, ne ovat minun fetissini. Minulla on mitä ilmeisimmin voimakas valtafetissi ja toisen aidot tunteet, joita tuotan omalla toiminnallani antavat itselleni palautteen tekemisestäni: Mitä enemmän kykenen vaikuttamaan toisen ihmisen tunteisiin, sitä enemmän se kertoo itsestäni ja sitä voimakkaamman valta-asetelman se luo minulle tulevaisuudessa.Eikä mitä tahansa tunteita, vaan voimakkaita tavalla tai toisella positiivisia tunteita. En tiedä miksi negatiiviset tunteet eivät toimi, mutta uskon että se voisi johtua kahdesta asiasta, siitä miten helppoa on tuottaa negatiivisia tuntemuksia ja erityisesti siitä, etteivät negatiiviset tuntemukset luo valta-asetelmaa, lähes täysin toisinpäin. Toki pelolla on voi hallita mutta sen luoma valta-asetelma on aina heikko ja ulkoisille vaikuttimille herkkä. Sen sijaa positiivisen tunteen tai tuntemuksen jättämä psyykkinen jälki voi olla ihmismielessä erittäin pysyvä ja vaikuttava. Äärimmäisyytenä tietysti rakkauden tunne, vallankäytön välineistä voimakkain... Ja väärin käytettynä tuhoisin...-Mr.Inathu
Lainaus käyttäjältä: Mr.Inathu - 04.12.2015, 18:42Ottamatta sen enempää kantaa tämän ketjun OT-rönsyilyyn, vastauksena alkuperäiseen kolumniin sanoisin karkeasti syyksi sen mitä tässä jo sanottiinkin, jokainen suhde on erilainen.Itselleni yksikään suhde ei anna samoja asioita kuin toinen ja tunnen jokaisen ihmisen kanssa eri asioita. Oikeastaan ainoa yhteinen nimittäjä on toisen ihmisen voimakkaat tunteet, ne ovat minun fetissini. Minulla on mitä ilmeisimmin voimakas valtafetissi ja toisen aidot tunteet, joita tuotan omalla toiminnallani antavat itselleni palautteen tekemisestäni: Mitä enemmän kykenen vaikuttamaan toisen ihmisen tunteisiin, sitä enemmän se kertoo itsestäni ja sitä voimakkaamman valta-asetelman se luo minulle tulevaisuudessa.Eikä mitä tahansa tunteita, vaan voimakkaita tavalla tai toisella positiivisia tunteita. En tiedä miksi negatiiviset tunteet eivät toimi, mutta uskon että se voisi johtua kahdesta asiasta, siitä miten helppoa on tuottaa negatiivisia tuntemuksia ja erityisesti siitä, etteivät negatiiviset tuntemukset luo valta-asetelmaa, lähes täysin toisinpäin. Toki pelolla on voi hallita mutta sen luoma valta-asetelma on aina heikko ja ulkoisille vaikuttimille herkkä. Sen sijaa positiivisen tunteen tai tuntemuksen jättämä psyykkinen jälki voi olla ihmismielessä erittäin pysyvä ja vaikuttava. Äärimmäisyytenä tietysti rakkauden tunne, vallankäytön välineistä voimakkain... Ja väärin käytettynä tuhoisin...-Mr.InathuTämä kyllä särähti pahasti korvaani. Voi olla että tulkitsen nyt väärin...Mutta jos ajattelen käytännön tasolla vaikka rakastavani jotakuta niin vihon viimeisin haluni on että se toinen suhtautuisi tunteeseeni välinearvollisesti. Ja samaa totisesti toivon itseltänikin jos joku minua rakastaisi.Tokikin tuntemuksilla voi pelata, mutta se on kyllä eri asia, vaikka näiden erotteleminen ei aivan yksinkertainen asia olekaan.Itseasiassa koko ajatukseni sille miksi ihminen voi, parhaimmillaan, olla kaikkine tunteineen mukana suhteessa, myös valtasuhteessa riippumatta sen ajallisista ja tilallisista määreistä, perustuu juuri sille että kyse on aidoista tunteista joita EI manipuloida vaan joita tuodaan turvallisesti esiin erilaisin keinoin (jotak toki voivat olla manipulatiivisia).Ja juuri tälle perustuu myös se ettei toimi eettisesti väärin, tai riski sille on huomattavasti pienempi (kaikki me varmaan pahaa tahtomattamme ja tarkoittamattamme tehdään välillä).Mutta ehkä ymmärsin väärin.
Minä tulkitsen dominoinnin tarpeen aika samanlaisena kuin taitelijan tarve luoda. Se voi olla kirous tai lahja, mutta se on taitelijassa voimakkaana tarpeena, ja se tarvitsee purkamistavan. - tarve luoda taidettaan - tarve välineelle, jonka avulla voi toteuttaa taidettaan- tarve jatkuvuudelle, että väline on jatkossakin käytettävissä taiteen toteutukselle ja sen jatkokehitykselle- tarve arvostukselle ja ymmärrykselle taiteensa toteuttamiselle sekä teoksille, joko vain rajoitetulta joukolta (ehkä vain läheisimmiltään) tai sitten isommalta yleisöltäTuossa - jos taiteen sijaan lukee D/s ja taiteilijan sijaan D) niin subi olisi sekä väline, työn alla oleva projekti että taideteos, arvostusta antava ihailija sekä ymmärrystä antava tukijoukko. Jatkuvuuden varmistamiseksi D:n on ajateltava myös subin nautintoa. Ja myöskin saadakseen subilta arvostusta ja ihailua. Jota sub niin kipeästi haluaakin antaa. Haluaa palvoa. Win-win yhtälö, siis.
Muuten niin täytyy satuttavan rehellisesti sanoa, että jos haluaa katsoa kiihottavia vartaloita, niin niitä on parempia sub- ja vaniljapuolella. Minusta myös erotiikka tulee enemmän (ainakin osittain) peitetystä kuin ihan nakusta. Minusta on kiihottavaa että sub on nakuna kun D:llä on kaikki vaatteet.
Vastaan nyt vielä pienen ajattelutauon jälkeen tuohon hizin kommenttiin. En missään tapauksessa hyökätäkseni sitä vastaan, vaan vain peilatakseni omia ajatuksiani siihen, kun siinä niin oivallisesti ja asiallisesti oli toisenlainen kulma tuotu esiin.Lainaus käyttäjältä: hizMinä tulkitsen dominoinnin tarpeen aika samanlaisena kuin taitelijan tarve luoda. Se voi olla kirous tai lahja, mutta se on taitelijassa voimakkaana tarpeena, ja se tarvitsee purkamistavan. - tarve luoda taidettaan - tarve välineelle, jonka avulla voi toteuttaa taidettaan- tarve jatkuvuudelle, että väline on jatkossakin käytettävissä taiteen toteutukselle ja sen jatkokehitykselle- tarve arvostukselle ja ymmärrykselle taiteensa toteuttamiselle sekä teoksille, joko vain rajoitetulta joukolta (ehkä vain läheisimmiltään) tai sitten isommalta yleisöltäTuossa - jos taiteen sijaan lukee D/s ja taiteilijan sijaan D) niin subi olisi sekä väline, työn alla oleva projekti että taideteos, arvostusta antava ihailija sekä ymmärrystä antava tukijoukko. Jatkuvuuden varmistamiseksi D:n on ajateltava myös subin nautintoa. Ja myöskin saadakseen subilta arvostusta ja ihailua. Jota sub niin kipeästi haluaakin antaa. Haluaa palvoa. Win-win yhtälö, siis.Varmasti toimiva paketti, mutta kuvaa minusta nimenomaan toimintaa jonkun satunnaisen tai muuten intohimottoman sessioseuran kanssa. Tuossa kun ei ole mainittuna sitä jotain, mikä tekee tilanteesta molemmille erityisen, nimenomaan niitä tunnepuolen juttuja Mallintaakin hienosti sen, millä tavalla sessiotilanteen näkevien ihmisten kanssa en henkilökohtaisesti halua toimia ylipäätään: minä en halua, että homma on pelkkiä agilityn alkeita joita voi tehdä piskin kuin piskin kanssa. Minulle on todella tärkeää, että siinä on jotkin suuremmat voimat mukana, eli että toinen tahtoo kiduttaa ja panna juuri minua omassa persoonassani. Sen perusteella mitä olen minua dominoineiden kanssa keskustellut, se ei ole mikään naiivi haave, vaan juuri sitä he itsekin arvostavat. On siis heitäkin, joille ne D:n tunteet ovat hyvin olennaisia, siitäkin huolimatta että ne jäävät itse toiminnassa rationaalisuuden ja kontrollin alle. Ja toisaalta se, että myös D tilanteessa kiihottuu ja tuntee jotain voimakkaasti sitä kautta, on aika monelle toiminnalle myös edellytys Jos jatketaan maalausvertauksella, minulle se ei ole parhaimmillaan niin, että subi on tyhjä kangas jolle D maalaa taidettaan. Minusta nimenomaan D tuo tilanteeseen kankaan, tilan jossa kulloinkin toimitaan, ja johon sitten yhdessä maalataan niillä väreillä mitä subilla ja toisaalta välineillä mitä D:llä on. Syntyneen luomuksen sitten kumpikin tulkitsee tahollaan tavallaan, mistä voi parhaimmillaan syntyä hyvin antoisaa vuoropuhelua. Mutta tämä siis jälleen vain se, milleen mä ite tykkään
Eikö 'tarve välineelle jonka avulla luoda taidettaan' ole juurikin sama juttu kun että 'D tuo kankaan, ja subi värit'? Ainakin yritin tuota juuri sanoa. Yksikseen pelkällä kankaalla ei voi juurikaan mitään tehdä.
Mutta sitä en ymmärrä, miten voi kokea taitelijavertauksen sellaiseksi ettei siinä ole tunteita? Juurikin valitsin sen vertaukseksi siksi että taiteilijan luomistarve on todella intohimoista, ja siihen käytetty energia melkein pakkomielteisen voimakas. Ja kun kirjoitin että taiteilija tarvitsee jonkun joka ymmärtää häntä ja hänen luomisentarvettaan, sekä jatkumoa, niin ei sellaista pitkän jatkumon suhdetta voi olla, ellei siinä Suhteessa ole tunteita, molemminpuolin. Mutta väitin, että itse Sessiotilanteessa, D:n päässä liikkuvat ajatukset ovat aikalailla keskittyneet itse tekemiseen, ja tunteet taas peilautuvat melko pitkälti subin tunnetiloihin.
Niin, ja pakko vielä palata yhteen asiaan, josta en aiemmin kirjoittanut. Se liittyy siihen, kun kolumnissa sanottiin 'Kerro minulle miltä se tuntuu'. Eikö tuo haaste ole ihan yhtä paha meille kaikille? Oli sitten sub tai Dom, niin voiko tunteistaan ylipäätänsä kirjoittaa (ellei ole ihan Shakespeareksi syntynyt), niin että joku muu voi niitä samalla tavalla ymmärtää? Kuvaa sanoilla esim Rakkaus. Kiihotus. Orgasmi. Ainoat sanat mitä itse noihin löydän ovat vanhasta mainoksesta: niin hyvää ettei sanotuksi saa. Onneksi tunteet saa viestitettyä niiden kohteelle myös ilman sanoja. Niistä kertominen muille, tai jopa kohteelle itselleen, sanojen avulla, on vaikeampaa.